Presidentti Kim Dae-jung syntyi 3. joulukuuta 1925 pienessä kylässä saarella Etelä-Korean lounaisrannikolla. Hän valmistui kaupallisesta lukiosta vuonna 1943.
Kun Syngman Rheen hallinto (1948-1960) alkoi muuttua yhä diktatorisemmaksi, hän päätti ryhtyä politiikkaan. Hänen poliittinen uransa osoittautui alusta alkaen varsin myrskyisäksi. Hänet valittiin kansalliskokoukseen kaksoisvaaleissa vuonna 1961 kahden epäonnistuneen ehdokkuuden jälkeen, mutta kolmen päivän kuluttua valinnasta kansalliskokous hajotettiin kenraalimajuri Park Chung Heen johtaman sotilasvallankaappauksen seurauksena.
Kun hänet valittiin uudelleen kansalliskokoukseen vuonna 1963, hän alkoi nousta oman puolueensa nuoremmaksi johtajaksi. Hän toimi demokraattisen puolueen tiedottajana vuonna 1965, ja seuraavana vuonna hänestä tuli puolueen politiikan suunnittelukomitean puheenjohtaja.
Kun presidentti Park Chung Hee pyrki vuonna 1969 tarkistamaan perustuslakia voidakseen asettua ehdolle kolmannelle kaudelle, Kim Dae-jung piti suunnitelman vastaisen puheen ulkoilmakokouksessa, ja häntä kiiteltiin laajalti hänen näkemyksestään ja rohkeudestaan. Hänet valittiin Uuden demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 1971, ja hän asettui vastustamaan kaikkivoipaa viranhaltijaa Park Chung Heetä. Hallitsevan puolueen esteellisestä taktiikasta ja laittomista vaalikampanjointikäytännöistä huolimatta hän sai yli 46 prosenttia annetuista äänistä.
Pian presidentinvaalia seuranneen edustajakokousvaalikampanjan aikana oppositiojohtaja Kim koki ensimmäisen ainakin viidestä poliittisten vihollistensa tekemästä murhayrityksestä. Raskas kuorma-auto törmäsi hänen autoonsa ja haavoitti vakavasti häntä ja hänen kahta avustajaansa. Presidentti Kim kärsii edelleen jalkavammasta.
Tuskin vuosi vaalien jälkeen presidentti Park asetti sotatilan, kielsi kaiken poliittisen toiminnan ja ajoi niin sanotun Yushinin (elvyttävän uudistuksen) perustuslain läpi kansalliskokouksessa. Se antoi presidentille elinikäisen vallan. Kim Dae-jung vastusti jyrkästi näitä laittomia toimenpiteitä ja johti Parkin hallinnon vastaisia kampanjoita Yhdysvalloissa ja Japanissa. Elokuussa 1973 Korean keskustiedustelupalvelun agentit sieppasivat Kimin tokiolaisesta hotellista. Tarkoituksena oli ”eliminoida” hänet, mutta Yhdysvaltojen ja Japanin nopeat ja voimakkaat reaktiot johtivat hänen vapauttamiseensa Soulissa viikkoa myöhemmin. Hänet asetettiin välittömästi kotiarestiin.
Maaliskuun 1. päivänä 1976 lannistumaton oppositiojohtaja antoi yhdessä muiden demokratiataistelijoiden kanssa ”itsenäisyyspäivän julistuksen demokratisoitumisen puolesta”, joka käynnisti jälleen uuden demokratiaa kannattavien mielenosoitusten aallon Koreassa. Tämän jälkeen hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan. Hän pysyi vankilassa, kunnes viranomaiset vapauttivat hänet ja asettivat hänet kotiarestiin vuonna 1978.
Pian sen jälkeen, kun eräs hänen läheisistä avustajistaan murhasi presidentti Parkin lokakuussa 1979, Kimille palautettiin kansalais- ja poliittiset oikeudet. Muutaman kuukauden poliittisten levottomuuksien jälkeen toinen sotilasryhmä kaappasi vallan, ja Kim Dae-jung heitettiin jälleen vankilaan toukokuussa 1980 syytettynä maanpetoksesta. Saman vuoden marraskuussa sotilastuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan. Tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeudeksi ja sen jälkeen 20 vuoden vankeudeksi. Joulukuussa 1982 hänen vankeusrangaistuksensa keskeytettiin, ja hän sai matkustaa Yhdysvaltoihin.
Kim lopetti maanpakolaisuutensa Yhdysvalloissa ja palasi kotiinsa alkuvuodesta 1985 huolimatta kannattajiensa varoituksista, joiden mukaan häntä saattaisi kohdata sama traaginen kohtalo kuin Filippiinien senaattoria Benigno Aquinoa. Souliin palattuaan hänet asetettiin välittömästi kotiarestiin, mutta hänen paluunsa voimisti maanlaajuista demokratialiikettä. Kesäkuussa 1987 Kim vapautettiin kaikista jäljellä olevista syytteistä, ja hänen kansalais- ja poliittiset oikeutensa palautettiin kokonaan. Hän asettui ehdolle ja hävisi presidentinvaaleissa vuosina 1987 ja 1992.
Joulukuussa 1997 hänet valittiin presidentiksi saaden 40,3 prosenttia äänistä. Kun hänet vihittiin virkaan Korean tasavallan kahdeksantena presidenttinä, se merkitsi ensimmäistä vallan siirtymistä hallitsevalta puolueelta oppositiopuolueelle Korean modernin historian aikana.
Presidentti Kim otti hallituksen haltuunsa ennennäkemättömän talouskriisin keskellä, ja hän omistautui talouden elvyttämistehtävälle ja onnistui vetämään maan takaisin konkurssin partaalta. Uudistukset ja rakenneuudistukset, jotka alkoivat hänen hallintonsa alkuvaiheessa, jatkuvat edelleen.
Presidentti Kim Dae-jungin näkemys Korean kansasta sai hänet noudattamaan Pohjois-Korean suhteen sitoutumispolitiikkaa. Hän ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il laativat yhdessä yhteisen julistuksen, jonka he allekirjoittivat 15. kesäkuuta 2000 ja joka viitoittaa tietä valoisammalle tulevaisuudelle kaikille korealaisille ja muille maailman rauhaa rakastaville kansoille.
Tämä omaelämäkerta/elämäkerta kirjoitettiin palkinnon saamisen aikaan ja julkaistiin myöhemmin kirjasarjassa Les Prix Nobel/ Nobel Lectures/The Nobel Prizes. Tietoja päivitetään joskus palkinnon saajan toimittamalla lisäyksellä.
Kim Dae-jung kuoli 18. elokuuta 2009.