Mitä eroa on vasemmistolaisella ja liberaalilla?

Vastaus tähän kysymykseen on elintärkeä, jotta voidaan ymmärtää Amerikkaa ja länttä tänä päivänä kohtaava kriisi. Silti vain harvat näyttävät kykenevän siihen. Tarjoan oppaaksi seuraavaa.

Tässä on ensimmäinen asia, joka on hyvä tietää: Näillä kahdella ei ole juuri mitään yhteistä.

Päinvastoin, liberalismilla on paljon enemmän yhteistä konservatismin kuin vasemmistolaisuuden kanssa. Vasemmisto on anastanut sanan ”liberaali” niin tehokkaasti, että lähes kaikki – liberaalit, vasemmistolaiset ja konservatiivit – luulevat, että ne ovat synonyymejä.

Mutta ne eivät ole. Katsotaanpa muutamia tärkeitä esimerkkejä.

Rotu: Tämä on ehkä ilmeisin monista liberalismin ja vasemmistolaisuuden välisistä moraalisista eroista.

Liberaalin rotukannan ydin oli, että ihonvärillä ei ole merkitystä. Sukupolven takaisille liberaaleille vain rasistit uskoivat, että rotu on sinänsä merkityksellinen. Vasemmistolle ajatus siitä, että rotu on merkityksetön, on kuitenkin itsessään rasistinen.

Siten Kalifornian yliopisto pitää virallisesti rasistisena lausumaa ”On vain yksi rotu, ihmisrotu”.

Sen vuoksi liberaalit sitoutuivat intohimoisesti rotuintegraatioon. Liberaaleja pitäisi ällöttää mustien asuntoloiden ja erillisten mustien valmistumisjuhlien olemassaolo yliopistokampuksilla.

Kapitalismi: Liberaalit ovat aina kannattaneet kapitalismia ja tunnustaneet sen siksi, mikä se on: ainoaksi taloudelliseksi keinoksi nostaa suuria ihmisjoukkoja pois köyhyydestä.

Liberaalit katsoivat tosin usein, että valtiovalta kykenee konservatiiveja suuremmassa roolissa nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä, mutta he eivät koskaan vastustaneet kapitalismia eivätkä kannattaneet sosialismia. Kapitalismin vastustaminen ja sosialismin kannattaminen ovat vasemmistolaisia arvoja.

Nationalismi: Liberaalit uskoivat syvästi kansallisvaltioon, olipa heidän kansakuntansa sitten Yhdysvallat, Iso-Britannia tai Ranska.

Vasemmisto on aina vastustanut nationalismia, koska vasemmistolaisuus perustuu luokkasolidaarisuuteen, ei kansalliseen solidaarisuuteen. Vasemmisto halveksii nationalismia, sillä se näkee siinä parhaimmillaan älyllistä ja moraalista primitivismiä ja pahimmillaan tien fasismiin.

Liberaalit ovat aina halunneet suojella Yhdysvaltain suvereniteettia ja rajoja. Ajatus avoimista rajoista olisi tuntunut liberaalista yhtä vastenmieliseltä kuin konservatiivista.

Aikaamme kuvaavaa on, että Teräsmies-sarjakuvien vasemmistolaiset kirjoittajat saivat Teräsmiehen ilmoittamaan muutama vuosi sitten: ”Aion puhua huomenna Yhdistyneiden Kansakuntien edessä ja ilmoittaa heille, että luovun Yhdysvaltain kansalaisuudestani.”

Kun Teräsmies-sarjakuvien kirjoittajat olivat liberaaleja, Teräsmies ei ollut vain amerikkalainen vaan myös sellainen, joka taisteli ”totuuden, oikeudenmukaisuuden ja amerikkalaisen tien puolesta”. Mutta ilmoituksessaan hän selitti, että motto ”ei enää riitä.”

Näkymä Amerikkaan: Liberaalit kunnioittivat Amerikkaa.

Katsokaa amerikkalaisia elokuvia 1930-luvulta 1950-luvulle, ja näette avoimen isänmaallisia, Amerikkaa juhlistavia elokuvia – lähes kaikki liberaalien tuottamia, ohjaamia ja näyttelemiä.

Liberaalit ymmärtävät hyvin, että Amerikka on epätäydellinen, mutta he ovat liberaalin ikonin nimeltä Abraham Lincolnin kanssa samaa mieltä siitä, että Amerikka on ”maan viimeinen paras toivo.”

Vasemmistolle Amerikka on pohjimmiltaan rasistinen, seksistinen, väkivaltainen, homofobinen, muukalaisvihamielinen ja islamofobinen maa. Vasemmisto kaikkialla maailmassa inhoaa Amerikkaa, ja on vaikea kuvitella, miksi amerikkalainen vasemmisto eroaisi tässä yhdessä asiassa vasemmistolaisista kollegoistaan ympäri maailmaa.

Vasemmistolaiset loukkaantuvat usein siitä, että heidän Amerikan-rakkautensa kyseenalaistetaan. Mutta nämä vasemmiston kuvaukset Amerikasta eivät ole ainoa syy olettaa, että vasemmistolla on enemmän halveksuntaa kuin rakkautta Amerikkaa kohtaan.

Vasemmiston näkemys Amerikasta kiteytyi silloisen presidenttiehdokkaan Barack Obaman lausunnossa vuonna 2008. ”Olemme viiden päivän päässä siitä, että Amerikan Yhdysvallat muuttuu perusteellisesti”, hän sanoi.

Nyt, jos tapaisit miehen, joka sanoisi haluavansa muuttaa perusteellisesti vaimonsa, tai naisen, joka sanoisi näin miehestään, olettaisitko, että kumpikin rakastaa puolisoaan? En tietenkään.

Vapaa puhe: Vasemmiston ja liberaalien välinen ero sananvapauden suhteen on yhtä dramaattinen kuin rotuun liittyvä ero.

Kukaan ei ollut amerikkalaisia liberaaleja sitoutuneempi kuuluisaan toteamukseen: ”En hyväksy sitä, mitä sanot, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttasi sanoa se.”

Liberaalit ovat sitä yhä. Mutta vasemmisto on johtamassa Yhdysvaltain historian ensimmäistä maanlaajuista sananvapauden tukahduttamista – yliopistoista Googleen ja lähes kaikkiin muihin instituutioihin ja työpaikkoihin.

Vasemmisto väittää vastustavansa vain vihapuhetta. Mutta koko sananvapauden tarkoitus on suojella henkilön A oikeutta sanoa se, mitä henkilö B pitää vastenmielisenä.

Länsimainen sivilisaatio: Liberaalit rakastavat syvästi länsimaista sivistystä. He opettivat sitä käytännöllisesti katsoen jokaisessa yliopistossa ja juhlivat sen ainutlaatuisia moraalisia, eettisiä, filosofisia, taiteellisia, musiikillisia ja kirjallisia saavutuksia.

Kukaan liberaali ei olisi yhtynyt vasemmistolaisen pastori Jesse Jacksonin huutoon Stanfordin yliopistossa: ”Hei, hei. Ho, ho. Länsimaisen sivilisaation on mentävä.”

Amerikan historian kunnioitetuin liberaali lienee entinen presidentti Franklin Delano Roosevelt, joka viittasi usein tarpeeseen suojella paitsi länsimaista sivilisaatiota myös kristillistä sivilisaatiota.

Mutta vasemmistolaiset tuomitsivat yksimielisesti presidentti Donald Trumpin Varsovassa Puolassa pitämästään puheesta, jossa hän puhui länsimaisen sivilisaation suojelemisesta. He väittivät, ettei länsimainen sivilisaatio ole ylivertainen mihinkään muuhun sivilisaatioon nähden, vaan että se ei ole muuta kuin kiertoilmaus valkoiselle ylivallalle.

Juutalaisuus ja kristinusko: Liberaalit tunsivat ja arvostivat amerikkalaisen sivilisaation juutalais-kristillisiä juuria. He itse kävivät kirkossa tai synagogassa tai ainakin arvostivat sitä, että suurin osa heidän amerikkalaisista maanmiehistään kävi kirkossa tai synagogassa.

Vasemmiston halveksunta uskontoa kohtaan (lukuun ottamatta nykyään islamia) ei ole jotakin sellaista, johon liberaali olisi koskaan samaistunut.

Jos vasemmistoa ei voiteta, amerikkalainen ja länsimainen sivilisaatio eivät selviä. Mutta vasemmistoa ei voiteta ennen kuin kunnon liberaalit ymmärtävät tämän ja liittyvät taisteluun.

Rakkaat liberaalit: Konservatiivit eivät ole vihollisenne. Vasemmisto on.