Nesiritidi, ihmisen rekombinantti B-tyypin natriureettinen peptidi, on ensimmäinen uudessa lääkeryhmässä dekompensoituneen sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Lääke sitoutuu reseptoreihin verisuonistossa, munuaisissa, lisämunuaisessa ja aivoissa ja voittaa CHF-potilailla esiintyvän endogeenisen BNP:n resistenssin. Nesiritidin antaminen johtaa nopeaan ja tasapainoiseen verisuonia laajentavaan vaikutukseen, joka johtaa oikean ja vasemman kammion täyttöpaineiden ja systeemisen verisuoniresistanssin merkittävään alenemiseen ja samalla aivohalvaustilavuuden ja sydämen minuuttitilavuuden lisääntymiseen ilman sykkeen muuttumista. Nämä varhaiset hemodynaamiset muutokset johtavat sydämen vajaatoiminnan oireiden nopeaan paranemiseen. Lisäksi nesiritidi alentaa aldosteroni-, katekoliamiini- ja endoteliini-1-tasoja, ja sen vaikutus munuaisiin johtaa natriureesin ja diureesin lisääntymiseen ilman vaikutusta seerumin kaliumpitoisuuteen tai munuaisten toimintaan. Ennen kuin nesiritidi hyväksyttiin kliiniseen käyttöön, sitä tutkittiin 10 eri kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui 941 potilasta, joilla oli keskivaikea ja vaikea CHF, mukaan lukien iäkkäät potilaat, potilaat, joilla oli sekä systolinen että diastolinen toimintahäiriö, ja potilaat, joilla oli rytmihäiriöitä, munuaisten vajaatoiminta ja akuutti iskeeminen oireyhtymä. Vertailevissa tutkimuksissa käytettävissä oleviin vasoaktiivisiin hoitoihin, joita käytetään usein dekompensoitunutta sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa, nesiritidi osoittautui teholtaan verrattavissa olevaksi inotrooppisiin lääkkeisiin, kuten dobutamiiniin, mutta turvallisuudeltaan paremmaksi. Tuoreessa tutkimuksessa nesiritidin todettiin olevan tehokkaampi ja paremmin siedetty kuin verisuonia laajentava nitroglyseriini. Yleisimmät nesiritidin käytöstä odotettavissa olevat haittavaikutukset ovat päänsärky ja verenpaineen lasku. Suositellulla nesiritidiannoksella päänsärkyä raportoitiin hoidon ensimmäisten 24 tunnin aikana 8 %:lla potilaista ja oireista hypotensiota 4 %:lla potilaista verrattuna 20 %:iin ja 5 %:iin nitroglyseriinillä hoidetuilla potilailla.