Jeesukselle anteeksianto on ensiarvoisen tärkeää. Se on rakkauden kolikon kääntöpuoli. Rakkaus on ykkönen, yläpuoli, kruuna. Jeesus haluaa, että rakastamme toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä, ja hän selitti, että ihmiset tulevat tietämään, että olemme hänen opetuslapsiaan, siitä rakkaudesta, jota tunnemme toisiamme kohtaan (Joh. 15:12,15; 13:35). Mutta rakkautemme on epätäydellistä. Vahingoitamme suhdettamme Jumalaan ja lähimmäiseen, kun teemme syntiä, kolikko kääntyy, klaava. Pysyminen synnissä ja vieraantumisessa on hännänkääntöä. Anteeksianto on keino kääntää kolikko takaisin kruunuksi ja palata rakkauteen.
Jeesus puhui usein anteeksiannosta, antoi anteeksi niille, jotka tekivät syntiä toisia vastaan, antoi anteeksi niille, jotka tekivät syntiä häntä vastaan, ja pyysi kirkkoa jatkamaan hänen parantavaa toimintaansa. Jeesus opetti: ”Jos te annatte toisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi” (Mt 6:14). Pietari kysyi Jeesukselta, kuinka usein on tarpeen antaa anteeksi, ja Jeesus vastasi: ”Seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (Mt 18:22), luku, joka on ymmärrettävä symbolisesti, ei kirjaimellisesti, sen loputtoman tavan vuoksi, jolla meidän pitäisi antaa anteeksi.
Jeesus käytti mielellään vertauksia havainnollistamaan anteeksiantamisen eri näkökohtia. Keskustellessaan Pietarin kanssa Jeesus kertoi vertauksen anteeksiantamattomasta palvelijasta (Mt 18:23-35). Luukkaan evankeliumissa on viiden anteeksiantamusvertauksen sarja: hedelmättömän viikunapuun vertaus (Lk 13:6-9), kumartuneen naisen vertaus (Lk 13:10-13), kadonneen lampaan vertaus (Lk 15:4-7), kadonneen kolikon vertaus (Lk 15:8-10) ja kaikkein suurin anteeksiantamusvertaus, tuhlaajapojan vertaus (Lk 15:11-32).
Jeesus oli äärimmäisen kiltti ja laupias antaessaan anteeksi toisille syntiä tehneiden anteeksiantoa. Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Lapsi, sinun syntisi on annettu anteeksi” (Mk 2:5); kun syntinen nainen kylvetti kyynelillään Jeesuksen jalkoja ja pyyhki ne hiuksillaan, Jeesus sanoi: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi” (Lk 7:48); kun aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen tuotiin hänen eteensä, hän sanoi: ”Minä en tuomitse sinua” (Joh 8:11); ja kun Jeesus roikkui ristillä, hän sanoi katuvalle rikolliselle: ”Tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa” (Lk 23:43).
Vielä vakuuttavampaa on se tapa, jolla Jeesus antoi anteeksi niille, jotka tekivät syntiä häntä vastaan suoraan. Jeesukselle anteeksianto ei ollut automaattista, vaan se oli tarkoituksellista, tietoinen valinta. Kun roomalaiset sotilaat olivat ruoskineet ja naulanneet hänet, Jeesus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi” (Lk 23:34). Ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksella oli täysi oikeus olla raivoissaan. Pietari oli kieltänyt hänet. Muut olivat hylänneet hänet. Kun hän astui ylähuoneeseen, he olisivat ansainneet ankaran nuhteen, mutta sen sijaan Jeesus sanoi jumalallisella myötätunnolla ei kerran vaan kolme kertaa: ”Rauha olkoon teidän kanssanne” (Joh 20:19,21,26).
Jeesus pyysi opetuslapsiaan jatkamaan hänen anteeksiantamistyötään. Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Kaikki, mitä te sidotte maan päällä, on sidottava taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte irti maan päällä, on päästettävä irti taivaassa” (Mt 16:19); ja ylösnousemuksen jälkeen Jeesus puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Kenen synnit te annatte anteeksi, ne annetaan heille anteeksi” (Joh 20:22,23).
Tietoa isä Michael Van Slounista
Isä Michael Van Sloun on Wayzatassa, Minnesotassa sijaitsevan Pyhän Bartholomeuksen katolisen kirkon pastori. Entisenä koulunjohtajana, lukion opettajana ja urheiluvalmentajana hän on aina ollut opettaja. Nyt hän opettaa uskoa homilistina, raamattututkimuksen johtajana, retriitin johtajana, pyhiinvaellusoppaana ja lukuisten artikkelien kirjoittajana.