Joidenkin lajien palkoja peittävät karkeat karvat, jotka sisältävät proteolyyttistä entsyymiä mucunainia ja aiheuttavat kutisevia rakkuloita joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa; erityiset epiteetit, kuten pruriens (lat: ”kutiava”) tai urens (latinisoitu muinaiskreikaksi: ”pistävä kuin nokkonen”) viittaavat tähän. Mucuna podin karvat ovat yleinen ainesosa kutinajauheessa. Kasvin muilla osilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kasveja tai niiden uutteita myydään yrttilääketieteessä moniin sairauksiin, kuten virtsateiden, neurologisten ja kuukautishäiriöiden, ummetuksen, turvotuksen, kuumeen, tuberkuloosin, haavaumien ja helminttitautien, kuten elefantiasis, hoitoon. Kokeessa, jossa testattiin, voisiko M. pruriensilla olla vaikutusta Parkinsonin taudin oireisiin, Katzenschlager et al. havaitsivat, että siemenjauheella oli verrattavissa oleva, ellei jopa suotuisampi vaikutus kuin kaupallisilla L-dopa-valmisteilla, vaikka koe koostui vain neljästä henkilöstä koeryhmää kohti.
M. pruriensin havaittiin lisäävän fosforin saatavuutta vuoristokivifosfaatin levittämisen jälkeen eräässä nigerialaista alkuperää olevassa kokeessa. M. pruriensia käytettiin Amerikan alkuperäisväestön milpa-maataloudessa.
Mucunan siemenet sisältävät suuren määrän ravintoaineiden vastaisia yhdisteitä. Tärkein niistä on L-dopa, jonka useimpien eläinten ruoansulatusjärjestelmä sekoittaa aminohappo tyrosiiniin, mikä aiheuttaa viallisia proteiineja. Muita ravintoaineiden vastaisia aineita ovat tanniinit, lektiinit, fytiinihappo, syanogeeniset glykosidit sekä trypsiini- ja amylaasi-inhibiittorit, jotka kaikki voidaan kuitenkin poistaa pitkällä keittämisellä. Mucuna pruriens voi myös sisältää kemikaaleja, kuten serotoniinia, 5-HTP:tä, nikotiinia ja hallusinogeenisia tryptamiineja 5-MeO-DMT:tä, bufoteniinia ja dimetyylitryptamiinia. Mucuna pruriensia ei perinteisesti käytetä ravintokasvina, mutta jotkin alustavat kokeet ovat osoittaneet, että jos antiravintoaineet saadaan poistettua tai ainakin vähennettyä turvalliselle tasolle, pavut voidaan ruokkia kotieläimille tai ihmisille. L-dopa-pitoisuus on tärkein ja vaikein toksiini, josta on vaikea päästä eroon. Siemenet on käsiteltävä perusteellisesti, ennen kuin niitä voidaan syödä turvallisesti. Diallo & Berhe havaitsi, että paras menetelmä oli avata siemenet ja liottaa niitä jatkuvasti juoksevassa makeassa vedessä, esimerkiksi avoimen hanan alla, 36 tunnin ajan tai laittaa ne pussiin ja jättää virtaavaan jokeen 72 tunniksi, ennen kuin ne kypsennetään yli tunnin ajan. Yli tuhannelle ihmiselle Guinean tasavallassa syötettiin Mucuna-ateria (sekoitettuna monien muiden ainesosien kanssa) ilman ilmeisiä haittavaikutuksia.