Tässä artikkelissa mainitsen joitakin hyvin loukkaavia sanoja, itse asiassa niin loukkaavia, että niiden käyttö voi epäinhimillistää kuulijan tai jopa kokonaisen ihmisryhmän. On tärkeää todeta tämä ero herjaavan termin mainitsemisen ja käyttämisen välillä, mutta jo pelkkä mainitseminenkin kantaa sisällään potentiaalin aiheuttaa lukijassa loukkaantumista. Tämä ei tietenkään ole tarkoitukseni.”

”Kieliyhteisöissämme jaamme jonkin verran syvällistä tietoa loukkaavista sanoista, niiden merkityksestä, käytöstä ja vaikutuksista.”

Kieliyhteisöissämme jaamme jonkin verran syvällistä tietoa loukkaavista sanoista, niiden merkityksestä, käytöstä ja vaikutuksista. Se on tietoa, jonka olemme hankkineet sosiaalisessa kanssakäymisessämme, jokapäiväisessä elämässämme, se on jotain, josta olemme oppineet komediaohjelmissa, uutislähetyksissä, elokuvissa, kirjoissa ja lehdissä. Se, mitä tiedämme näistä sanoista, on usein paljon syvällisempää kuin mitä niistä löytyy sanakirjasta tai asiaa käsittelevästä akateemisesta tutkimustyöstä.

Tabusanojen kiehtovuus

Tuhoisista vaikutuksistaan huolimatta herjaavat termit kiehtovat meitä myös. Ne ovat tabusanoja, ja tabujen rikkomisesta nautimme toisinaan, kuten esimerkiksi katsellessamme komediashow’ta, ollessamme lähimpien ystäviemme seurassa tai ihan vain pelkän vahingonilon vuoksi.

Missä tahansa käyttökontekstissa tabusanat herättävät tyypillisesti kiihtyneitä tunteita, myönteisiä tai kielteisiä, ja niiden vaikutukset vaihtelevat sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta täydelliseen dissosiaatioon.

Uskon, että tämä on tärkein syy siihen, miksi ne kiehtovat meitä, syy kaikkiin niihin vilkkaisiin keskusteluihin, joita olen vuosien varrella käynyt niin kielitieteilijöiden kuin maallikoidenkin kanssa, jotka kaikki ovat olleet innokkaita jakamaan oman kantansa aiheeseen.

Voiko loukkaavuuden aste olla osa sanan merkitystä?

Tämän kiehtovuuden ansiosta oli melko helppoa saada muutama sata saksankielistä osallistumaan kyselylomaketutkimukseen, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan useiden annettujen herjaustermien loukkaavuusastetta ja vastaamaan kysymykseen: ”Mikä on loukkaavin sana, joka tulee mieleesi?”

Tavoitteena oli selvittää, voiko yksittäinen loukkaavuusaste todella olla osa sanan merkitystä. Monet kielitieteilijät pitävät voimaeroja puhtaasti pragmaattisina. He uskovat, että termin loukkaavuutta voidaan arvioida vain tietyssä käyttöyhteydessä.

Meidän on kuitenkin erotettava toisistaan tietyssä puheaktissa syntyvä voima ja itse sanojen loukkaavuus asiayhteydestä irrotettuna. Pätevinä puhujina tiedämme, että lausahdukset voivat olla rasistisia käyttämättä lainkaan herjaavia termejä (ajatellaanpa Donald Trumpin kysymystä Obamasta: ”Miksi hän ei näytä syntymätodistustaan?”). Ja tiedämme myös, että jotkut puhujat käyttävät äärimmäisen loukkaavia herjaavia termejä, kuten N-sanaa, osoittaakseen toveruutta tai ystävyyttä (”Hän on minun n****!”, A.J. Johnson Master P:stä).

Tämän lisäksi meillä kaikilla on mielipiteitä siitä, miten herjaavat termit eroavat toisistaan loukkaavuudeltaan ennen kuin niitä todella käytetään tietyssä yhteydessä, esim, tiedämme, että N-sana on loukkaavampi kuin whitey (Johnson käyttää n**** osoittaakseen läheistä suhdetta, mutta hän on luultavasti tietoinen siitä, että sana on erittäin loukkaava).

Konsensus puheyhteisöissä

Tutkimuksellani halusin osoittaa, että nämä mielipiteet eivät ole vain sattumanvaraisia ja että voimme seurata puheyhteisöissämme vallitsevaa konsensusta siitä, kuinka loukkaavia tietyt sanat ovat, ja siten tuoda todistusaineistoa loukkaavuuden asteesta osana slurmin merkitystä.

Jotta osallistujani pohtisivat slurmien merkitystä ilman tiettyä käyttöyhteyttä mielessään, pyysin heitä kuvittelemaan itsensä leksikografeiksi, jotka istuvat yksin kotitoimistossaan ja laativat uusia sanakirjamerkintöjä 33:lle annetulle slurmitermille. Osa heidän tehtäväänsä oli arvioida kunkin nimikkeen loukkaavuutta kuusiportaisella Likertin asteikolla (0 ei lainkaan loukkaavaa ja 6 erittäin loukkaavaa).

Tulokset ylittivät reilusti odotukseni: Sen lisäksi, että osallistujien arviot olivat uskomattoman samankaltaisia, toinen kierros kaksi vuotta myöhemmin uudella osallistujajoukolla johti 33 sanan melko samanlaiseen yleisluokitukseen.

Tulosten perusteella voimme karkeasti ottaen erottaa toisistaan äärimmäisen loukkaavat sanat (N-sana), kohtalaisen loukkaavat sanat (Spast) ja lievästi loukkaavat sanat (Idiootti), ja uskon, että voimme löytää useita syitä näille erilaisille loukkaavuuden astemäärille.

Idiootti esimerkiksi on menettänyt referentiaalisen merkityksensä, ts, se ei enää kohdistu ryhmän jäsenyyteen (vielä 1800-luvulla Idiootti viittasi kehitysvammaisiin ihmisiin) vaan tiettyihin käyttäytymismalleihin, asenteisiin tai luonteenpiirteisiin, jotka yksittäinen puhuja kokee kielteiseksi. Tämä on verrattavissa Arschlochin (kusipää) käyttöön, ja se vaikuttaa vähemmän loukkaavalta kuin ryhmän jäsenyyteen kohdistaminen, koska tietyt käyttäytymismuodot saattavat olla halveksimisen arvoisia (esim. kiusaaminen ja eläinten kidutus), kun taas pelkkä ryhmän jäsenyys ei yleensä koskaan ole sitä (poikkeuksia ovat natsit ja lastenhäiritsijät).

Spast (spaz) näyttäisi kärsivän samankaltaisesta referentiaalisen merkityksen menetyksestä, mutta se ei kuitenkaan ole (vielä) kehittynyt niin pitkälle kuin Idiootti, koska suurimmalla osalla puhujista on edelleen mahdollisuus käyttää sen referentiaalista merkitystä. Spast on kuitenkin vähemmän loukkaava kuin N-sana, sillä sitä käytetään useimmiten viittaamaan ihmisiin, jotka eivät kuulu nimettyyn ihmisryhmään, kehitysvammaisiin. N-sanan tapauksessa puhujat tietävät mustien syrjinnän rikkaasta historiasta (erityisesti Yhdysvalloissa), mikä on yksi niistä lähteistä, jotka kertovat heille sanan äärimmäisestä loukkaavuudesta.

Mikä on loukkaavin sana, jonka voit keksiä?

Kyselylomakkeen rajoittamattomassa osassa (”Mikä on loukkaavin sana, joka tulee mieleesi?”) osallistujat nimesivät useimmin Hurensohnin (huora), jonka jälkeen tulivat Fotze (vittu) ja Missgeburt (epämuodostunut henkilö). Kaikkiaan he tuottivat 61 sanaa annettujen sanojen lisäksi.

Kyselyn tämän osan tulokset ovat ristiriidassa Hans-Martin Gaugerin vuonna 2012 ilmestyneen saksan kielen saastaisuutta käsittelevän kirjan kanssa, jossa hän on väittänyt, että saksan slurring lainaa lähes yksinomaan ulosteista (Arschloch, Scheiße) eikä seksuaalisesta alasta kuten englanninkieliset tekevät (fucker, fuck).

Saksankielisten osallistujien tuottamista 61 sanasta kuitenkin vain 12 liittyi ulosteisiin ja yli puolet seksuaalisuuteen. Tämä saattaa viitata siihen, että saksalaiset pitävät jälkimmäistä tyyppiä yleensä loukkaavampana kuin edellistä.

Hyökkäysalttiuden lähteet

Puheyhteisölle on olemassa monia lähteitä, jotka kertovat termin loukkaavuudesta. Jos olettaisimme, että niitä on vain yksi, kuten ryhmän jäsenyyden kohdistaminen yksittäisten käyttäytymismallien sijaan, meillä ei olisi selitystä sille, miksi eri herjaustermit voivat olla eriasteisesti loukkaavia yhtä ja samaa kohderyhmää kohtaan (ajatelkaapa vain erilaisia afroamerikkalaisia nimittäviä termejä).

Lähteiden lisäksi, jotka vaikuttavat kaikkiin samaan kohderyhmään kohdistuviin herjaustermeihin samalla tavalla (esim, rasistiset instituutiot, niiden ideologiat ja käytännöt, stereotypiat, kohderyhmän sosiaalinen asema), on myös lähteitä, jotka vaikuttavat itse yksittäisiin sanoihin (esim. metalingvistiset keskustelut, kuten juuri nyt lukemasi teksti, oppilaitosten ja PC-liikkeen antamat neuvot kielellisestä käyttäytymisestä, käyttötiheys, sensuuri, tuomioistuinten päätökset ja niiden medianäkyvyys).

On helppo huomata, että näin monitahoinen eri lähteiden muodostama kokonaiskuva ei voi säilyä staattisena. Se muuttuu ja sen myötä myös loukkaavuuden asteet. Merkityksensä muuttuessa herjaustermit eivät voi vain lisätä voimakkuuttaan (punanahka), vaan ne voivat myös vähentyä (idiootti) tai jopa muuttua neutraaleiksi termeiksi (homo, queer).

Hyökkäyksellisyys on todennettavissa

Hyökkäystermiä on lähestyttävä yksilöllisesti, jolloin on sallittava paitsi viitteellisyyserot myös loukkaavuuden eroavaisuudet.

Hyökkäystermit yhdistelevät erilaisia merkityssisältöjä toisiinsa, ja niihin liittyy kärjistyneitä emootioita melkeinpä jokaisessa asiayhteydessämme, jossa niitä käytetään tai jossa ne edes vain mainitaan. Näiden erityispiirteiden täytyy johtua siitä, että slur-termit vastustavat jollakin tavalla vakiintuneita teorioita ja kehyksiä, joita on perinteisesti sovellettu kielen merkityksen ja käytön kuvaamiseen.

Minun empiirinen aineistoni Mainzin kaupungista voi luonnollisesti olla vain ensimmäinen askel, josta on suunnattava muille alueille, ikäryhmille, kulttuureille, kielille ja niin edelleen. Mielestäni on kuitenkin turvallista olettaa, että loukkaavuuden aste on todennettavissa oleva piirre tietyille sanoille myös muissa puheyhteisöissä.