Jos kovalenttinen sidos muodostuu jakamalla elektroni kahden eriarvoisen tai erilaisen atomin välillä, tätä kovalenttista sidosta kutsutaan polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi.
Koska tällöin toinen atomi näiden kahden atomin joukosta on toista atomiakin elektronegatiivisempi.
Nyt elektronegatiivisemmalla atomilla on taipumus houkutella sidoselektroniparia itseensä.
Tämän seurauksena jaettu elektroni siirtyy osittain kohti elektronegatiivisempaa atomia.
Tämän epäsymmetrisen varausjakauman vuoksi elektronegatiivisempi alkuaine saa osittain negatiivisen varauksen ja vähemmän elektronegatiivinen alkuaine saa osittain positiivisen varauksen.
Tällöin kovalenttinen sidos muuttuu polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi ja molekyylistä tulee polaarinen molekyyli.
Esimerkiksi Hᵟ+ – Fᵟ- , Hᵟ+ – Clᵟ- , Hᵟ+- Brᵟ- jne. molekyylit sisältävät polaarisen kovalenttisen sidoksen.
Polaarinen kovalenttinen sidos on siis luonteeltaan osittain ioninen .
Kahta vastakkaista varausta päissä kutsutaan sähköisiksi navoiksi ja molekyylejä dipolaarisiksi molekyyleiksi.
– Mikä on ei-polaarinen kovalenttinen sidos?
Kovalenttinen sidos muodostuu jakamalla elektroni kahden samanlaisen tai erilaisen atomin välille.
Kovalenttista sidosta on kahdenlaista, nimittäin ei-polaarista kovalenttista sidosta ja polaarista kovalenttista sidosta.
Kovalenttista sidosta, joka muodostuu jakamalla elektroni kahden samanlaisen tai samankaltaisen atomin välille sanotaan ei-polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi.
Tässä kovalenttisessa sidoksessa jaettu elektronipari vetää puoleensa tasapuolisesti molempia atomeja ja sijaitsee täsmälleen niiden välissä.
Tuloksena syntyvää kovalenttista yhdistettä kutsutaan ei-polaariseksi molekyyliksi.
Ei-polaarista kovalenttista sidosta sisältävät esimerkiksi vety-, kloori-, bromi-, happi-, typpi- jne. molekyylit.
– Mitä ovat polaariset ja ei-polaariset molekyylit?
Jos kovalenttinen sidos muodostuu jakamalla elektroni kahden identtisen tai
samankaltaisen atomin välille, kovalenttista sidosta sanotaan ei-polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi ja tuloksena syntyvää kovalenttista yhdisteen sanotaan ei-polaariseksi molekyyliksi.
Esimerkiksi vety- , kloori- , bromi- , happi- , typpi- ym. molekyylit pitävät sisällään eipolaarisen kovalenttisen sidoksen.
Toisaalta, jos kovalenttinen sidos muodostuu jakamalla elektroni
kahdelle toisistaan poikkeavalle tai erilaiselle atomille, tätä kovalenttista sidosta kutsutaan polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi ja syntyvää kovalenttista yhdistettä kutsutaan polaariseksi molekyyliksi.
Tämässä molekyylityypissä polaarisuus syntyy kahden erilaisen atomin sähkönegatiivisuuserosta.
Polaarisia kovalenttisia molekyylejä ovat esimerkiksi Hᵟ+ – Fᵟ- , Hᵟ+ – Clᵟ- , Hᵟ+- Brᵟ- jne. molekyylit.
Yhteenveto :
- Mitä on polaarinen kovalenttinen sidos?
- Mitä on ei-polaarinen kovalenttinen sidos?
- Mitä ovat polaariset ja ei-polaariset molekyylit?