Kimalaiset ovat vaativia nektarin ostajia. Valitessaan, mistä kukista se kerää tahmeaa ainetta, se saattaa ottaa huomioon kasvin etäisyyden, terälehtien muodon ja sen, kuinka sokeripitoista nektari on.

Mutta keskiviikkona Journal of the Royal Society Interface -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mehiläiset saattavat ottaa huomioon toisenkin muuttujan nektarimatkallaan: Kuinka nopeasti ne pystyvät oksentamaan sen takaisin ylös?

Nektaria on saatavilla eri pitoisuuksina jopa saman kasvilajin sisällä. Tuoreessa peltopavuista tehdyssä tutkimuksessa – jonka suoritti mehiläisten oksennusta tutkinut laboratorio – havaittiin, että jotkin kukat tuottivat kevyttä, 15-prosenttista sokeria sisältävää ambrosiaa, kun taas toiset kukat tuottivat jopa siirappimaista 57-prosenttista sokeria. Vaikka makeampi nektari antaa enemmän energiaa, se on myös sitkeämpää, mikä tekee sen käsittelystä aikaa ja energiaa vievämpää. Mitä paksumpaa nektari on, sitä kauemmin kimalaiselta kestää syleillä sitä, mikä vähentää ylimääräisen sokerin tarjoamaa energiantuottoa.

Viime vuosina useat tutkijat ovat ajoittaneet mehiläisten juomisen eri nektaripitoisuuksiin ja käyttäneet tätä tietoa selvittääkseen, mitkä sokeripitoisuudet saattaisivat olla ”mehiläisille houkuttelevimpia”. Tätä tietoa voidaan käyttää apuna houkutellessa mehiläisiä oikeille viljelykasveille, mikä mahdollistaa tehokkaan pölytyksen, sanoo Jonathan Pattrick, Oxfordin yliopiston eläintieteen laitoksen post doc -tutkija ja uuden artikkelin pääkirjoittaja.