Aikainen ura

Hunyadi mainitaan ensimmäisen kerran, luultavasti pienenä lapsena, diplomissa, jolla kuningas Sigismund siirsi Hunyadin linnan (nykyisin Hunedoarassa, Romaniassa) eräälle ritarilleen Woykille (tai Vajkille), joka oli Hunyadin isä. János oli walachialaista (romanialaista) syntyperää, ja hänen sukunsa oli kotoisin Hategista, Transilvaniasta, nykyisin Romaniassa sijaitsevalta alueelta.

Tämän ajan unkarilaisten aatelismiesten tavan mukaan János otti sukunimensä maanomistuksensa mukaan. Kuninkaallinen lahjoitus oli nostanut Hunyadin suvun Unkarin aateliston pienemmän (ei-paronialaisen) ryhmän ylimpiin riveihin. He omistivat 40 kylää käsittävän kartanon, ja heitä pidettiin yhtä varakkaina kuin kuninkaan neuvoston muodostaneita ja maassa todellista valtaa käyttäneitä suuria magnaatteja, mutta he sijoittuivat huomattavasti niiden alapuolelle.

Nuori János seurasi luokkansa tavanomaista uraa. Jopa 12 ratsusoturin joukkoja johtavana ritarina hän tarjosi palveluksiaan hallitsevan luokan vaikutusvaltaisemmille jäsenille. Pohjoisserbien ruhtinaan Stephan Lazarevićin ja Sigismundin parhaimpiin sotilaisiin kuuluneen Philippo Scolarin vaikutuksesta Hunyadi löysi tiensä kuninkaalliseen hoviin. Pian sen jälkeen hän meni naimisiin Erzsébet Szilágyin kanssa, joka oli rajoilla sotatoimissa kunnostautuneen aatelismiehen tytär. Nuori ritari seurasi kuningasta Italiaan ja muihin vieraisiin maihin. Milanossa hän tutustui condottiere (palkkasoturikapteeni) Francesco Sforzaan ja opiskeli Italian uutta sotataidetta; myöhemmin hän perehtyi hutsiittikapinallisten Böömissä kehittämiin sodankäyntitekniikoihin.

Kotiin palattuaan Hunyadia pidettiin Etelä-Unkarin parhaana soturina. Hän oli edelleen vailla korkeaa virkaa, mutta hän komensi 50-100 aseistettua miestä kasvavaa turkkilaisten hyökkäysaaltoa vastaan. Hänen voittonsa, vaikka niillä olikin paikallista merkitystä, herättivät laajaa huomiota. Kun ottomaanien joukot miehittivät Serbian vuonna 1439, suora hyökkäys Unkariin oli uhkaava. Niinpä Hunyadi nimitettiin bániksi (sotilaskuvernööriksi) Severiniin (nykyään Romaniassa), joka oli alttiina jatkuville hyökkäyksille. Hänen menestyksensä tässä tehtävässä toi hänelle nopean etenemisen ja suurempia kunnianosoituksia, mukaan lukien lahjoituksia maaomaisuudesta ja muita tuloja. Hänestä tehtiin Transilvanian voivodi (maaherra), Temesin (nyk. Timiș, Romania) kreivi, Belgradin kapteeni ja koko etelärajan puolustusjärjestelmän sotilaallinen johtaja. Hän saavutti pian rikkaimpien vanhojen vapaaherrasperheiden tason ja ylitti sen. Seuraavina vuosina hän kykeni karkottamaan turkkilaiset paitsi Unkarin rajamailta myös viereisestä Walakiasta.

Habsburgien saksalaisen kuninkaan Albert II:n – joka Sigismundin vävynä oli myös Unkarin kuningas – kuoleman jälkeen Hunyadi kannatti nuoren puolalaisen kuninkaan Władysław III:n (Unkarissa Ulászló I:n) valintaa siinä toivossa, että hän saisi aktiivista ja voimakasta tukea turkkilaisia vastustavalle ristiretkelle.

Vaikutti, että turkkilaiset saisivat aktiivista ja voimakasta tukea ristiretkelle.