Georgen varhainen kansainvälinen maine ei kuitenkaan kasvanut niinkään hänen kirjoitustensa kuin hänen osallistumisensa julkisiin asioihin ulkomailla. Vuoteen 1881 mennessä hän oli muuttanut Kaliforniasta New Yorkiin, ja kyseisen kaupungin Irish World lähetti hänet kirjeenvaihtajaksi Irlantiin. Gladstonen maanuudistus ei ollut vielä parantanut Irlannin oloja, ja George toivoi voivansa sekä vaikuttaa tilanteeseen että raportoida siitä. Hän jakoi Progress and Poverty in Ireland -julkaisua sekä pamflettia The Land Question (”Maakysymys”, 1906-1911, nide 3). Hän matkusti myös Lontooseen, jossa hän solmi epämiellyttävän suhteen varakkaan marxilaisen H. M. Hyndmanin kanssa; hän ystävystyi John Stuart Millin kirjallisena toimeenpanijana toimineen Helen Taylorin kanssa, jonka mukaan Mill olisi hyväksynyt Georgen ajatukset omiensa jatkeeksi; ja hän tutustui Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteoreetikkoon, joka oli myös kiinnostunut maan kansallistamisesta, sekä muihin tunnetuimpiin miehiin, kuten John Morleyyn ja Joseph Chamberlainiin. George piti puheen, jonka George Bernard Shaw sanoo käännyttäneen hänet sosiaaliseen uudistukseen. George arvioi ylpeänä Lontoon Timesissa julkaistun Progress and Poverty -teoksen pitkän, puolimyönteisen arvostelun todisteeksi siitä, että häneen suhtauduttiin vakavasti korkeissa piireissä.

Ensimmäinen Euroopan-vierailu johti neljään seuraavaan vierailuun. Viimeinen, vuonna 1890, päätti matkan, johon kuului voittoisa puhujamatka Aus traliassa. Mitä tulee Georgen ajatusten vaikutukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, vuosien 1883-1884 ja 1884-1885 vierailut olivat kukoistuskautta. Kaikki tärkeimmät brittiläiset aikakauslehdet arvostelivat Progress and Poverty -kirjan, ja arvostetut akateemiset taloustieteilijät reagoivat kirjaan, joskin usein kielteisesti. Sir Henry Fawcett Cambridgesta vastusti Georgen vastustusta maksaa korvauksia maanomistajille, joiden omistusoikeudet hän aikoi tuhota; Alfred Marshall myönsi Georgen ”tuoreuden ja vilpittömyyden”, mutta keskittyi tilastojen vyöryyn, joka kohdistui hänen palkkoja koskevien havaintojensa heikkouksiin; Philip H. Wicksteed, unitaristinen kirkkoherra ja ansioitunut taloustieteilijä, myönsi olevansa Georgen velkaa, ja Arnold Toynbee, nuori työläismyönteinen taloustieteilijä Oxfordista, yritti juuri ennen ennenaikaista kuolemaansa kiistää Georgen julkisissa luennoissa Lontoossa. Skotlannissa George löysi monia ihailijoita: sikäläinen Land Restoration League jakoi hänen kannattavansa maaverotusta parhaana uudistuskeinona. Keir Hardiesta tuli poliittinen linkki Georgen 1880-luvun Britanniaan tekemän vaikutuksen ja nykyaikaisen brittiläisen työväenpuolueen välillä. Oxfordin vierailun aikana opiskelijat kohtelivat Georgea törkeästi; Cambridgessa asiat sujuivat paremmin. Kuten J. A. Hobson totesi vuonna 1897: ”…Henry Georgen voidaan katsoa harjoittaneen suoranaisesti voimakkaampaa muotoilevaa ja kasvattavaa vaikutusta englantilaiseen radikalismiin viimeisten viidentoista vuoden aikana kuin kenenkään muun miehen.” (s. 844)

Palattuaan Irlannista Georgen toiminta Amerikassa suuntautui moneen suuntaan. Hän kirjoitti Frank Leslien Illustrated News -lehteen artikkelisarjan, joka oli poleemisesti suunnattu Sumnerin Harper’s Weekly -lehteen kirjoittamaa aiempaa artikkelisarjaa vastaan, joka käsitteli ajankohtaisia ongelmia ja jossa Sumner oli kirjoittanut kymmenen artikkelia. Sumnerin artikkeleista tuli kirjana What Social Classes Owe to Each Other, joka on sosiaalidarwinistisen ajattelun tunnustettu klassikko. Georgen artikkelit, jotka koottiin ja julkaistiin nimellä Social Problems (1871-1900, vol. 2), saivat aluksi paremman vastaanoton kuin Progress and Poverty.

George aktivoitui myös poliittisella näyttämöllä. Vuonna 1886 merkittävä New Yorkin työväenyhdistys suostutteli hänet työväenpuolueen pormestariehdokkaaksi. Hän sai huomattavaa kannatusta varhaisilta sosiaalisen evankeliumin kannattajilta, työväenyhdistyksiltä ja tuoreilta im siirtolaisäänestäjiltä. Äänestyksessä hän sijoittui toiseksi, tarpeeksi lähelle voittajakandidaattia antaakseen uskottavuutta syytökselle, jonka mukaan hän olisi voittanut, jos ääniä ei olisi varastettu. Hän onnistui kuitenkin saamaan mahdollisimman paljon huomiota ajatuksilleen ja vakiinnuttamaan kannattajansa.

Georgen seuraava hanke oli yhtenäisverouudistus. Vaikka ilmaisu ”yhtenäisvero” ei esiinny teoksessa Progress and Poverty, uudistusajatus esiintyy. Georgen pysyvänä vakaumuksena oli, että maa-arvoverotuksen avulla voitaisiin ja pitäisi siirtää taloudellinen vuokratuotto kokonaisuudessaan yksityisiltä omistajilta yhteisölle. Tällainen siirto olisi Amerikassa poliittisesti helpompi toteuttaa kuin maan kansallistaminen, ja sillä olisi sama taloudellinen vaikutus. George alkoi käyttää termiä ”yhtenäisvero” 1880-luvun puolivälissä, mutta vasta hänen ajatustensa käännynnäinen, newyorkilainen lakimies Thomas G. Shearman muutti termin iskulauseeksi ja uudistusliikkeen nimeksi. Vuoteen 1888 mennessä single-tax-kokouksia pidettiin itärannikon suurimmissa kaupungeissa, Keskilännessä ja Kaliforniassa. Liikkeen pitkäaikaiset johtajat – Louis F. Post, Tom Loftin Johnson, Warren Worth Bailey, William Lloyd Garrison n, Jackson S. Ralston ja Lawson Purdy – olivat jo aktiivisia, ja ennen vuotta 1890 oli syntynyt 130 yksiverojärjestöä. Varhaista liikettä rasitti sisäinen kamppailu Shearmanin kaltaisten ”rajoitetun yksiverotuksen” miesten, jotka halusivat, että vuokraa otettaisiin vain niin paljon kuin oli tarpeen tavallisiin julkisiin palveluihin, ja Georgen kaltaisten ”rajoittamattoman yksiverotuksen” miesten, jotka halusivat, että kaikki vuokra otettaisiin. Georgen kuoleman jälkeen ”rajoitetun yhden veron” kannattajat olivat vallitsevia. Liike kaventui, mutta se kesti. Sen ohjelma sisällytettiin 1900-luvun alkupuolella kunnallisiin uudistusohjelmiin ja -säädöksiin, erityisesti Ohiossa, ja 1910-luvulla se vaikutti wilsonilaiseen, demokraattiseen progres-sivismiin. Vuodesta 1887 tähän päivään saakka liike on järjestöjen kautta, jotka ovat vaihdelleet seuroista kouluihin ja säätiöihin, jatkuvasti ajanut maa-arvoverotusta ja vapaakauppaa.

Henry George jätti 1890-luvulla yhtenäisveron ajamisen pitkälti muiden käsiin, kuten hän oli aiemmin hylännyt työväenpolitiikan. Lukuun ottamatta maailmanympärimatkaansa ja viimeistä New Yorkin pormestarikampanjaa vuonna 1897 hän käytti aikansa kolmen kirjan kirjoittamiseen, jotka olivat lähinnä testamentteja. Teoksessa The Condition of Labor ( 1906-1911, 3. osa) hän haastoi paavi Leo Xm:n sallimaan katolilaisten liittyä hänen liikkeeseensä; teoksessa A Perplexed Philosopher ( 1906-1911, 5. osa) hän irrottautui täysin spenceriläisen ja samanhenkisen edistysuskon materialismista ja toisti maa-arvoverotusta koskevan ohjelmansa; teoksessa The Science of Political Economy ( 1906-1911, 5. osa, 3. osa, 4. osa, 4. osa, 4. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa, 5. osa) 6-7), jota hän ei koskaan saanut valmiiksi, hän yritti uudella tarkkuudella mutta hallitsematta nykyisiä taloudellisen ajattelun muotoja vakuuttaa lukijat siitä, että hänen talousteoriansa olivat tieteellisesti perusteltuja. Näillä täydennyksillä ei koskaan ollut samanlaista vaikutusta kuin hänen aiemmilla kirjoillaan, vaikka niistäkin kävi ilmi Georgen intohimo oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolesta sekä hänen älyllinen rohkeutensa ja suostuttelukykynsä. Loppulausunnot täydensivät omistautuneen ja profeetallisen elämän.

Charles A. Barker

BIBLIOGRAFIA

Barker, Charles A. 1955 Henry George. New York: Oxford Univ. Press.

Cord, Steven B. 1965 Henry George: Dreamer or Realist? Philadelphia: Univ. of Pennsylvania Press.

De Mille, Anna A. 1950 Henry George: Citi zen of the World. Chapel Hill: Univ. of North Caro lina Press.

Geiger, George R. 1933 The Philosophy of Henry George. New York: Macmillan.

George, Henry (1871-1900) 1906-1911 The Writings of Henry George. 10 vols. Garden City, N.Y.: Double-day.→ Volume 1: Progress and Poverty. Volume 2: Social Problems. Volume 3: The Land Question; Prop erty in Land; The Condition of Labor. Volume 4: Protection or Free Trade. Volume 5: A Perplexed Phi losopher. Niteet 6-7: The Science of Political Economy; Moses: A Lecture. Nide 8: Maamme ja maapolitiikkamme; Puheita, luentoja ja muita kirjoituksia. Niteet 9-10: The Life of Henry George, by Henry George, Jr.

Hobson, J. A. 1897 Influence of Henry George in England. Fortnightly Review 68:835-844.

Laveleye, Emile de 1880 La propriete terrienne et le pauperisme. Revue scientifique de la France et de Vetranger 2nd Series 18:708-710. → Arvostelu teoksesta Progress and Poverty.

Lawrence, Elwood P. 1957 Henry George in the BritishIsles. East Lansing: Michigan State Univ. Press.

New York, Public Library 1926 Henry George and the Single Tax: A Catalogue of the Collection in the New York Public Library, kirjoittanut Rollin A. Sawyer. The Library.

Nock, Albert J. 1939 Henry George: An Essay. New York: Morrow.

Young, Arthur N. 1916 The Single Tax Movement in the United States. Princeton Univ. Press.