30. lokakuuta, 2009

Dracorex (ylhäällä vasemmalla) ja Stygimoloch (ylhäällä oikealla) eivät ole toisistaan erillisiä kuppipäisiä dinosauruksia, vaan vastaavasti nuoria ja lähes sukukypsiä Pachycephalosaurus wyomingensis -lajin jäseniä, kertoo UC Berkeleyn ja Museum of Rockiesin paleontologien uusi tutkimus. (Holly Woodward/Montana State University)

(PhysOrg.com) — Kalifornian yliopiston Berkeleyn paleontologit ja Museum of the Rockies -museon paleontologit ovat pyyhkäisseet sukupuuttoon kaksi kuppipäisen dinosauruksen lajia, joista toinen nimettiin kolme vuotta sitten – suurten fanfaarien saattelemana – Tylypahkan, Harry Potterin koulun, mukaan.

Neiden häviäminen tulee sen jälkeen, kun kolmisarvinen dinosaurus, Torosaurus, määrättiin viime kuussa Britanniassa järjestetyssä Society of Vertebrate Paleontologyn kokouksessa historian roskakoriin, kun viime vuosina on kadonnut melkoinen määrä ankkaluotoisia hadrosauruksia ja kun Nanotyrannus, oletettavasti pienoiskoossa oleva Tyrannosaurus rex, on todennäköisesti kadonnut.

Uuden tutkimuksen mukaan nämä dinosaurukset eivät olleet erillisiä lajeja, kuten jotkut paleontologit väittävät, vaan aiemmin nimettyjen dinosaurusten eri kasvuvaiheita. Sekaannus johtuu niiden omituisista pääkoristeista, jotka vaihtelivat kilvistä ja kupoleista sarviin ja piikkeihin ja jotka muuttuivat dramaattisesti iän ja sukukypsyyden myötä, minkä vuoksi nuorten eläinten päät näyttivät hyvin erilaisilta kuin aikuisten.

”Näiden dinosaurusten nuoret ja aikuiset näyttävät hyvin, hyvin erilaisilta kuin aikuiset, ja ne saattavat kirjaimellisesti muistuttaa eri lajia”, sanoo dinosaurusasiantuntija Mark B. Goodwin, UC Berkeleyn paleontologian museon apulaisjohtaja. ”Jotkut tutkijat sekoittavat kuitenkin morfologiset erot eri kasvuvaiheissa taksonomisesti tärkeisiin ominaisuuksiin. Tuloksena on myöhäisen liitukauden dinosaurusten liian suuri määrä.”

Goodwin ja John ”Jack” Horner Bozemanissa sijaitsevan Montanan osavaltionyliopiston Kalliovuorten museosta ovat kirjoittajia uudessa Pohjois-Amerikan kuppipäisiä dinosauruksia analysoivassa artikkelissa, joka ilmestyi tällä viikolla julkisessa verkkolehdessä PLoS One.

Toisin kuin alkuperäinen dinosaurusten sukupuuttoon kuoleminen liitukauden lopussa 65 miljoonaa vuotta sitten, tämä lajien häviäminen on seurausta paleontologien jatkuvasta pyrkimyksestä kerätä koko valikoima dinosaurusfossiileja – ei vain isoja. Heidän työnsä on tuottanut eri-ikäisiä dinosaurusnäytteitä, joiden avulla on voitu tehdä tietokonetomografia- ja kudostutkimuksia dinosaurusten kasvuvaiheista.

Itse asiassa Horner esittää, että kolmasosa kaikista nimetyistä dinosauruslajeista ei ehkä ole koskaan ollutkaan olemassa, vaan ne ovat vain muiden tunnettujen dinosaurusten eri kasvuvaiheita.

”Se, mitä näemme Montanan Hell Creek -muodostumassa, viittaa siihen, että saatamme olla kolmanneksen ylimitoitettuja”, Horner sanoi, ja tämä ”villi arvaus” saattaa päteä myös erilaisiin sarvipäisiin dinosauruksiin, joita on hiljattain löydetty Aasiasta liitukaudelta. ”Monet viime aikoina nimetyt dinosaurukset kuuluvat tähän kategoriaan.”

Uusi artikkeli, joka julkaistiin verkossa 27. lokakuuta, sisältää perusteellisen analyysin kolmesta neljästä Pohjois-Amerikasta löydetystä nimetystä kupupäisestä dinosauruksesta, mukaan lukien Pachycephalosaurus wyomingensis, ensimmäinen löydetty ”paksupäinen” dinosaurus. Sen jälkeen, kun kyseinen dinosaurus kuvattiin vuonna 1943, monet arvelivat, että urospuoliset pachycephalosaurukset käyttivät keilapalloa muistuttavia kupoleitaan toistensa päähän lyömiseen isosarvilampaiden tapaan, mutta Goodwin ja Horner kumosivat tämän käsityksen vuonna 2004 tutkittuaan perusteellisesti kupolin kudosrakennetta.

Monet paleontologit ymmärtävät nyt, että dinosaurusten taidokkaat pääkoristeet, Triceratopsin valtavasta luisesta kilvestä ja kolmesta sarvesta joidenkin hadrosaurusten kotelomaisiin päähineisiin, eivät olleet taistelukäyttöön, vaan palvelivat samaa tarkoitusta kuin höyhenet linnuilla: lajin erottamiseksi toisistaan ja sukupuolisen kypsyyden osoittamiseksi.

”Dinosaurukset, kuten linnut ja monet nisäkkäät, säilyttävät neotenian, eli ne säilyttävät nuoruusvuosiensa piirteet pitkän kasvun ajan”, Horner sanoi, ”mikä on vahva osoitus siitä, että ne olivat hyvin sosiaalisia eläimiä, jotka ryhmittyivät parviksi tai laumoiksi ja joilla oli pitkiä vanhempien hoitojaksoja.”

Tutkijoiden mukaan nämä pääkoristeet, joissa oli todennäköisesti sarvimaisia keratiinipeitteitä, jotka saattoivat olla kirkkaanvärisiä, kuten monilla linnuilla, alkoivat kasvaa, kun nämä dinosaurukset saavuttivat noin puolet aikuiskoostaan, ja ne muokkautuivat uudelleen näiden dinosaurusten kypsyessä ja jatkoivat muodonmuutoksia jopa aikuisuuteen ja vanhuuteen asti.

Uudessa artikkelissa Horner ja Goodwin vertasivat Pachycephalosauruksen luurakenteita UC Berkeleyn paleontologien vuonna 1973 Montanasta löytämän kuppipäisen dinosauruksen, Stygimoloch spiniferin, luurakenteisiin sekä Etelä-Dakotasta löytyneeseen lohikäärmeen kaltaiseen kalloon, joka nimettiin vuonna 2006 uudeksi lajiksi, Dracorex hogwartsia.

Tietokonetomografiakuvien ja Pachycephalosauruksen ja Stygimolochin luiden läpileikkausten mikroskooppisen analyysin avulla työryhmä päätteli, että Stygimoloch korkeine, kapeine kupoleineen, kasvavine kudoksineen ja sulautumatta jääneine kallonluunsa oli luultavasti subadultti pachycephalosaurus juuri ennen sukukypsyyttä.

Dracorex on yksilö, eikä sitä näin ollen voida leikellä, mutta morfologinen analyysi viittaa siihen, että se on nuori eläin, joka ei ole vielä muodostanut kupolia, vaikka sen kallon yläosassa on paksuuntumia, jotka viittaavat kehittyvään kupoliin.

”Dracorexin litteä kallo, kyhmyruumiit etupäässä ja pienet piikit selässä sekä paksuuntunut, mutta kuppimattomaksi jäänyt frontoparietaaliluu vahvistavat kaikki, että ontogeneettisesti se on nuori Pachycephalosaurus”, Goodwin sanoi.

Tämän kallon vertailu muihin yksityisten keräilijöiden hallussa oleviin fossiileihin vahvistaa johtopäätöksiä, he sanoivat. Kaiken kaikkiaan he tarkastelivat 21 kuppipäisen dinosauruksen kalloa ja kallonosaa Pohjois-Amerikasta.

Hornerin mukaan avain tähän analyysiin oli hänen ja Goodwinin ryhmän vuosien kenttätyö Montanassa kaikenkokoisten fossiilien etsimiseksi.

”Olemme käyneet Hell Creek -muodostumassa 11 vuoden ajan tekemättä mitään muuta kuin keräämällä ehdottomasti kaiken, mitä löysimme, mikä on sellaista keräilyä, jota vaaditaan”, hän sanoi. ”Jos ajatellaan Triceratopsia, ihmiset olivat keränneet 100 vuotta eivätkä vieläkään olleet löytäneet yhtään nuorta yksilöä. Me taas lähdimme 11 vuoden ajan keräämään kaikkea, ja löysimme niitä kaikenlaisia.”

”Varhaiset paleontologit tunnistivat eron aikuisten ja nuorten yksilöiden välillä, mutta ihmiset ovat unohtaneet tarkastella ontogeniaa – sitä, miten yksilö kehittyy – kun he löytävät uuden fossiilin”, Goodwin sanoi. ”Dinosaurukset eivät ole nisäkkäitä, eivätkä ne kasva kuten nisäkkäät.”

Itse asiassa sarvipäisten dinosaurusten päässä oleva niin sanottu metaplastinen luu kasvaa ja liukenee eli resorboituu koko elämänsä ajan kuten mikään muu luu, Horner sanoi, ja se muistuttaa nykyään hirvien ja peurojen sarvien kasvua ja häviämistä. Aiemmissa tutkimuksissaan Horner ja Goodwin havaitsivat Triceratopsin metaplastisen luun dramaattista uudelleenmuodostumista, minkä vuoksi he keskittyivät myöhemmin kupolipäisiin dinosauruksiin.

”Metaplastiset luut pitenevät ja lyhenevät, kuten Triceratopsissa, jossa sarvien suunta on taaksepäin nuorilla ja eteenpäin aikuisilla”, Horner sanoi. Jopa vanhemmissa yksilöissä, kuten aiemmin Torosaurukseksi nimetyssä fossiilissa, kasvokilven luu resorboituu muodostaen reikiä reunaan. John Scannella, Hornerin opiskelija Montanan osavaltiossa, esitteli Society for Vertebrate Paleontology -järjestön kokouksessa Bristolissa, Isossa-Britanniassa 25. syyskuuta esitelmän, jossa Torosaurus luokiteltiin uudelleen vanhaksi Triceratopsiksi.

”Jotta niin valtava määrä luuta voisi liikkua, täytyy tapahtua paljon laskeutumista ja resorptiota”, Horner sanoi.

Horner ja Goodwin jatkavat dinosaurusfossiilien etsimistä Hell Creek -muodostumasta, jossa on runsaasti triceratopseja, kuppipäisiä dinosauruksia, hadrosauruksia ja tyrannosauruksia. Näiden taksonien kasvuvaiheiden analyysi vaikuttaa muihin sarvipäisiin dinosauruksiin, joita on löydetty Aasiasta ja muualta.

”On muitakin sarvipäisiä dinosauruksia, joiden luulen olevan ylijakautuneita”, eli jakautuneita liian moneksi uudeksi lajiksi sen sijaan, että ne olisi niputettu yhteen yhdeksi lajiksi, Goodwin sanoi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.