Chlamydomonas on hyvin suuri yksisoluisten, liikkuvien flagellaattien suku, joka esiintyy seisovassa vedessä ja kosteassa maaperässä, makeassa vedessä, merivedessä ja jopa lumessa ”lumilevänä”. Soluilla on glykoproteiiniseinä (ei selluloosa, vaikka se usein mainitaankin vanhemmissa oppikirjoissa) ja kaksi yhtä suurta lippulautaa. Ydin on kuppimaisen kloroplastin sisällä, jossa on yksi suuri pyrenoidi, jossa tärkkelys muodostuu fotosynteesituotteista. Kaksi pientä supistuvaa vakuolia, joilla on erittäviä tehtäviä, sijaitsevat lähellä lippulappuja. Solussa on myös punainen pigmenttiläiskä, joka on valoherkkä ja jonka avulla solu voi uida kohti valoa. Suvun eri lajien lisääntymisessä on paljon vaihtelua, ja viimeaikaiset tutkimukset suvun phlogeniasta viittaavat siihen, että kyseessä on useita sukuja.

Elämänkierrossa on kahdenlaisia syklejä: suvuton ja seksuaalinen. Tyypillisesti suvuton lisääntyminen tapahtuu fissioitumalla (jakautumalla palasiksi kuten nulcear-fissio), jolloin protoplasti jakautuu muodostaen 4-8 vanhemman kaltaista zoosporia. Sukupuolisessa syklissä typpiyhdisteiden puute saa solut muodostamaan isogameetteja, jotka sulautuvat pareittain muodostaen zygootin; zygootti menettää lippulankansa ja muodostaa paksun seinämän, joka kestää epäsuotuisat olosuhteet; kun olosuhteet ovat jälleen suotuisat, zygootti käy läpi meioosin muodostaen 4 haploidista zoosporia.

Laajimmin käytetty laboratoriolaji on Chlamydomonas reinhardtii, joka pystyy kasvamaan yksinkertaisella epäorgaanisia suoloja sisältävällä elatusaineella käyttäen valoa energianlähteenä. Ne voivat kasvaa myös täydellisessä pimeydessä, jos niille tarjotaan vaihtoehtoinen hiililähde, kuten asetaatti. Typpiyhdisteiden puuttuessa vastakkaisia parittelutyyppejä edustavat haploidiset solut (joita yleensä kutsutaan ”plus”- ja ”miinus”-soluiksi) fuusioituvat yleensä muodostaen diploidisen zygospoorin, joka muodostaa kovan ulkoseinämän, joka suojaa sitä epäsuotuisilta ympäristöolosuhteilta. Kun olosuhteet paranevat (tai kun tutkija palauttaa typpiyhdisteet elatusaineeseen ja antaa valoa ja vettä), diploidi zygootti käy läpi meioosin ja vapauttaa neljä haploidia solua, jotka sitten jatkavat vegetatiivista elinkiertoa.
Chlamydomonas-lajia käytetään mallisysteeminä monien hyvin perustavanlaatuisten solu- ja molekyylibiologisten kysymysten tutkimiseen, kuten: miten solut liikkuvat? Miten ne reagoivat ympäristön ärsykkeisiin, kuten valoon? Miten fotosynteesi toimii? Miten solut tunnistavat toisensa?

Suvun lajit ovat laajalle levinneitä makeassa vedessä, vaikka merilajit ovat paljon harvinaisempia. Elinympäristöihin kuuluvat maaperä, tilapäiset altaat, rehevöittävät järvet ja sulava lumi (esim. C. nivalis). Kahta merilajia (C. provasolii ja C. hedleyi) esiintyy vain symbioottisessa yhteydessä foraminiferoiden kanssa.

*AlgaeBase sisältää noin 250 Chlamydomonas-lajia. Sivustolla on suvun täydellinen kuvaus.

Takaisin hakusivulle.