The large Palaeozoic continent of Laurentia was largely in North America, but included parts of modern Europe. Se oli itsenäinen myöhäisestä neoproterotsooisesta ajasta alkaen noin 570 Ma:sta siihen asti, kunnes se yhdistyi Avalonia-Baltian kanssa 430-420 Ma:n siluurikautisessa kaledonidi-rogeenissa, jonka jälkeen se muodosti yhdistetyn Laurusian superkontin läntisen suursektorin. Laurussiasta puolestaan tuli osa vieläkin suurempaa Pangea-superkontinenttia myöhäiskarbonaalikaudella, mistä on osoituksena Laurussian ja Gondwanan vino törmäys, joka on nähtävissä Laurentian sektorilla Ouachita-urogenian aikana. Laurentian reuna-alueet ja lukuisat peri-Laurentian terraanit käydään läpi. Lisäksi tarkastellaan niitä Koillis-Siperian osia, jotka nykyisin muodostavat osia Pohjois-Amerikan lautasesta, mutta jotka eivät kuuluneet Laurentiaan tai Laurusiaan paleotsooisella kaudella. Laurentian kratonin tarkistettu näennäinen polaarinen vaelluspolku (APW) esitetään koko paleotsooisen ajan. Laurentia oli koko ajan päiväntasaajan paleolaatikoilla ja pyöri vain vähän, paitsi pian sen jälkeen, kun se oli törmännyt Avalonia-Baltian kanssa siluuriajan kaledonidirogenian aikana; sen sijaintiin ja suuntautumiseen sen sijaan vaikutti paljon vähemmän Ouachita-genia Pangean kokoonpanon aikaan. Laurentian kratonia tulvivat useaan otteeseen vaihtelevasti epeiriset meret, jotka muodostivat optimaalisen määrän ekologisia markkinarakoja, jotka puolestaan edistivät eläinten lajistumista ja evoluutiota. Esitetään yhteenveto Laurentian ja sitä ympäröivien alueiden paleotsooisesta geologisesta historiasta sekä Laurentian sektorista Pangeaan liittymisen aikana ja sen jälkeen sekä uusia paleogeografisia karttoja kambrikaudelta permikauden loppuun. Näihin karttoihin on piirretty maa-alueet, matalat hyllyt, syvemmät hyllyt ja valtameret, jotka on johdettu paljosta jo olemassa olevasta aineistosta, sekä riutat, vulkaaniset ja plutoniset kivilajit ja jotkin valikoidut eläimistöt ja kasvit.

Lyhyesti käydään läpi huomattavan suuri määrä mantereen reuna-alueilla aikojen saatossa esiintyviä terraaneja, erityisesti Meksikossa sijaitsevia terraaneja, Appalakkien alueita ja Luoteis-Euroopan osia, jotka ovat aikoinaan olleet Laurentian osia. Pohjois-Amerikan lautasen luoteisosassa olevat monet paleotsooisia kiviä sisältävät terraanit, jotka muodostavat suuren osan Luoteis-Kanadan ja Alaskan sekä Koillis-Siperian Kordillereista, luetellaan yksityiskohtaisesti: jotkin niistä ovat olleet peri-Laurentian, jotkin peri-Siperian ja jotkin alun perin paleotsooisen valtameren aikaisia. Arctida-mikrokontinentin käsitettä käsitellään. Kyseisen mikrokontinentin oletettiin alun perin olleen olemassa neoproterotsooisesta devoniin asti, ja siihen olisi kuulunut Arktinen Alaska ja Sewardin, Yorkin ja Farewellin terraanit Alaskassa sekä Pearyan terraani Ellesmere-saarella, samoin kuin Tshukotkan niemimaa, Uudet Siperian saaret, Severnaja Zemlja, pohjoinen Taimyrin niemimaa ja lähialueet, jotka sijaitsevat nykyisin nykyisen Siperian koillisosassa. Monissa tämän alueen osissa on sekä siperialaisia että laurentilaisia faunoja, joita tarkastellaan ja analysoidaan. Johtopäätöksenä on, että alemman paleotsooisen kauden aikana oli olemassa pienempi itsenäinen manner, joka sijaitsi alun perin jossakin Siperian ja Laurentian välissä kambrikaudella, mutta johon eivät kuuluneet Uudet Siperian saaret, Kolyman ja Omolonin saaret (jotka olivat osa Siperiaa), Severnaja Zemlja ja pohjoinen Taimyr (itsenäinen Karan mikrokiinteistö), eikä Farewellin terraani (itsenäinen mesotsooiseen kauteen saakka). Tämän arktisen Alaska-Tšukotka-mikrokontinentin itäpää telakoitui Luoteis-Laurusiaan (Ellesmerian marginaali) devonikaudella, mutta se saavutti nykyisen sijaintinsa Pohjois-Amerikan sisällä vasta liitukaudella tapahtuneen rotaation jälkeen. Wrangellian, Alexanderin ja joidenkin pienempien yksiköiden Kordillerin terraanien on vahvistettu olleen olemassa toisena Pohjois-Amerikasta riippumattomana mikrokontinenttina mesotsooiseen aikaan asti. Pohjois-Amerikan länsiosassa ei kuitenkaan näytä olevan sellaisia terranioita, jotka olisivat peräisin Balticasta. Pearya-terraani, joka nykyisin muodostaa pohjoisen Ellesmere-saaren, oli luultavasti mukana Siluurin ajan Caledonide-rogeenin pohjoisimmassa sektorissa.