Takaraivopullaa pidetään laajalti neandertalilaisen ominaisuutena. Sen homologia joillakin Euroopan yläpaleoliittisen ajan anatomisilla nykyihmisillä havaitun ”hemibunin” kanssa on ajankohtainen ongelma. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kvantitatiivisesti niskatason kuperuuden astetta afrikkalaisten ja australialaisten nykyihmisten kalloissa, jotta voidaan analysoida tämän piirteen ja joidenkin neurokraniaalisten muuttujien välistä yhteyttä. Analyysiin otettiin mukaan myös neandertalilaisen ja eurooppalaisen yläpaleoliittisen Homo sapiensin kalloja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että niskatason kuperuuden asteen ja seuraavien kahden ominaisuuden välillä on merkitsevä yhteys nykyihmisen tutkituissa kalloissa: kallon maksimikorkeuden ja holvin maksimileveyden suhde ja bregma-lambda-soinnun ja bregma-lambda-kaaren suhde. Tuloksista kävi myös ilmi, että joissakin H. sapiensin kalloissa (nykyaikaisissa ja fossiilisissa) esiintyy takaraivon tason Neanderthalin muoto ja että neurokraniaalinen korkeus ja parietaalisen keskiprofiilin muoto vaikuttavat takaraivon tason kuperuuteen tässä tutkimuksessa mukana olleilla hominineilla. Tämä tutkimus viittaa siihen, että takaraivotason suuren kuperuuden esiintyminen neandertalilaisilla ja H. sapiensilla on ”sivutuote” samojen neurokraniaalisten piirteiden välisestä suhteesta, eikä ole vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalilaisen takaraivotason pullistuma ja H. sapiensin samankaltainen rakenne kehittyisivät ontogenian aikana samalla tavalla.