Sekaannuspiiri (CoC) syntyy kameran tarkennusprosessin aikana. Sen nimi on osuva, sillä sen selittämisestä voi tulla varsin teknistä ja melko hämmentävää!

Sekaannuspiiri vaikuttaa kuvien ”terävyyteen”. Koska jotkut aiheet vaativat terävyyttä ja jotkut valokuvaajat pyrkivät ultratarkkoihin kuviin, on hyödyllistä ymmärtää, miten se toimii.

Tämä opas auttaa poistamaan osan hämmennyksestä selittämällä Circle of Confusionin helpoissa vaiheissa. Sen jälkeen annamme useita esimerkkejä siitä, miten se voi vaikuttaa kuviin käytännössä.

Mikä on Circle of Confusion valokuvauksessa?

Se saattaa kuulostaa joltain vältettävältä asialta, mutta Circle of Confusionista ei tarvitse olla huolissaan! Kun tiedät hieman siitä, mitä kameran sisällä tapahtuu, sinusta tulee herkempi ja tietoisempi valokuvaaja.

Sekaannuspiiri syntyy, kun kuvan valopiste tulee kameraan objektiivin läpi ja laskeutuu kameran takaosassa olevalle kennolle. Kyseessä on tarkennustasolle (eli kameran kennolle) osuvan valopisteen mittaus, jota kutsutaan usein tarkennuspisteeksi.

Kun liikutamme tarkennusrengasta tarkentaaksemme kuvan, tarkennuspiste siirtyy kennon eteen ja taakse. Saadaksemme sen ”oikeaksi” käännämme usein tarkennusrengasta useita kertoja oikealle ja sitten vasemmalle, kunnes olemme tyytyväisiä siihen, että näkemämme kuva on ”tarkennettu”.

Mutta mitä tapahtuu kameran sisällä? Kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi, valonsäteet tulevat kameraan objektiivin läpi ja yhtyvät pisteessä.

Kääntämällä tarkennuselementtiä pitävää objektiivirengasta tämä piste – tarkennuspiste – liikkuu edestakaisin, kunnes se lepää kameran kennolla ja voimme olla tyytyväisiä: ”Se on tarkennettu!”

Teoriassa valonsäteet kulkevat linssin läpi ja laskeutuvat täydellisesti tarkennettuna pisteenä kennolle tai filmitasolle. Tämä on musta piste kaaviossa.

Käytännössä se kuitenkin laskeutuu pieninä epätarkkoina valopilkkuina; ja kun sanomme pieni, puhumme sellaisista mitoista kuin 0,018 mm – siis hyvin pienistä!

Tämä on punainen piste kaaviossa, ja sitä kutsutaan nimellä ”hämmennyksen ympyrä” (Circle of Confusion) – joka täsmällisessä optisessa mielessä ei ole piste tai täysin tarkennettu. Puhumme kuitenkin mikromillimetrien vaihteluista, joten kaikessa mielessä hyväksymme tämän olevan ”terävässä” tarkennuksessa.

On myös niin, että alue tarkennustason edessä ja takana laajentaa kohteen aluetta, jonka havaitsemme olevan tarkennuksessa. Kaaviossa tämä on esitetty keltaisella.

Katsottaessa sivulta päin nähdään, että keltaiset alueet eroavat toisistaan suurella ja pienellä aukolla.

Kaikki punaisella ja keltaisella merkityt alueet ihmissilmä näkee tarkennettuina, vaikka ne eivät olekaan täydellisesti tarkennettuja. Tätä valokuvaajat kutsuvat ”hyväksyttäväksi tarkennukseksi” tai ”sallituksi epäterävyysympyräksi”.

Yksinkertaistettuna tämä on kuvan alue, joka näyttää olevan tarkennettu.

Syväterävyys ja epäterävyysympyrä

Kun asetat objektiivin aukkoa, suurennat tai pienennät epäterävyysympyrän kokoa, mikä johtaa siihen, että suurempi tai pienempi alue polttovälitason edessä ja takana on tarkennettu.

Katsottaessa kameran takana olevaa kohtausta tätä ilmiötä – sitä, että silmämme hahmottavat asiat tarkennetuiksi – kutsutaan nimellä ”syväterävyys”. Pienet aukot, kuten f/16, antavat suuren syväterävyyden. Suuret aukot, kuten f/2, antavat matalan syväterävyyden.

Useimmissa objektiiveissa on aukkorenkaassa kalibrointi, joka osoittaa syväterävyyden muutoksen siirryttäessä aukosta toiseen. Muista vain – pieni aukko antaa suuren syväterävyyden ja suuri aukko antaa pienen syväterävyyden.

Jos tämä kaikki on uutta, kannattaa taas mennä ulos ja testikuvaamaan erilaisia aukkoja samasta kohtauksesta ja vertailla tuloksia.

Hyperfokaalietäisyys, syväterävyys ja epäterävyysympyrä

Hyperfokaalietäisyys on tarkka tarkennusetäisyys, jolla syväterävyys maksimoituu tietyllä aukon ja polttovälin yhdistelmällä.

Sitä käytetään paljon maisemakuvauksessa, jotta saadaan täysi terävyyden tuntu ”kohtauksen läpi”.

Aukon asettaminen f/16:een ja tarkennusrenkaan asettaminen äärettömään ei aina ole paras ratkaisu terävän maiseman saamiseksi. Tarkennustason valitseminen lähemmäs sinua ja pienemmän f-suljin saattaa itse asiassa lisätä syväterävyyttä ja terävältä näyttävää aluetta maisemassa.

Toinen yleinen seikka on, että joskus on parasta vaihtaa tarkennuksen ja aukon automaattiasetuksista. Automaattitilassa kamera tekee tarkennus- ja valotuspäätökset niiden kohtauksen kohtien perusteella, jotka se ”näkee” merkittäviksi, tai keskiarvolukemien perusteella koko kohtauksesta.

Pistemittaus auttaa, mutta joskus manuaalinen työskentely on parasta – kameran käyttäminen live view -toiminnolla, tarkennuksen piikittelyllä ja zoomaamalla kuvaan tarkennuksen tarkistamiseksi voi todella auttaa. Kokeile sitä.

Kun haluat tutkia aihetta tarkemmin, voit tutustua ”syväterävyystaulukoihin”. Ne eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä; mikä tärkeintä, eri kameroilla ja objektiiveilla on erilaiset taulukot.

Syväterävyystaulukot käyttävät pientä Circle of Confusion -mittausta yhtenä elementtinä kaavassa, jolla ne laskevat tuloksensa.

Useimpien kameroiden objektiiveilla on taulukko noissa pienissä taitetuissa paperiarkkeissa laatikossa, joita et luultavasti lukenut tuolloin.

On olemassa myös ”DOF-laskureita”, joita voi käyttää ilmaiseksi verkossa, joten voit tutustua niihin kotona tai kännykän sovellusten avulla.

Objektiivivalintasi

Yksi syy siihen, miksi kalliit objektiivit ovat, noh, kalliita, on se, että niissä oleva tarkennuselementti tuottaa pienemmän sekaannuksen ympyrän (Circle of Confusion) polttopisteen kohdalla ja näin ollen terävämmän kuvan.

Käytännössä hankimme parhaan mahdollisen objektiivin ja jatkamme matkaa tietäen hieman paremmin, että maailman parhaatkaan objektiivit eivät ole optisesti täydellisiä.

Esimerkkikuvia, joissa näkyy sekavuusympyrä

Tässä osassa tarkastelemme kolmea erilaista tilannetta – muotokuvia, kaupunkikuvaa ja lähikuvaa – ja pohdimme, miten sekavuusympyrä ja DoF voivat vaikuttaa niihin.

Matala syväterävyys ja epäterävyysympyrä

Matalan f-luvun, kuten f/2.0, valitseminen antaa matalan syväterävyyden. Tämän muotokuvan kaltaisessa lähikuvassa syväterävyydestä tulee niin kapea, että taustan lisäksi myös suurin osa päästä ja kasvoista jää tarkennuksen ulkopuolelle.

Tarkennus asetettiin yhteen silmään – vakiokäytäntö muotokuvissa – mikä johti siihen, että hiuksista ja punaisesta päähineestä poimittiin esiin pieniä yksityiskohtia sisältäviä alueita.

Käytetty erikoisobjektiivi – upea Nikon 0.95 Noct 58mm – on niin korkealaatuinen, että kuvan tarkennetut alueet ovat poikkeuksellisen teräviä, mikä antaa kuvaan hyperrealistisen laadun.

Kohteen erottaminen etualasta ja taustasta

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten Circle of Confusion -objektiivia voidaan kaventaa, mutta säilyttää silti mielenkiinto kohteen ulkopuolella. Tässä kuvassa on käytetty zoomia (70-200mm) aukolla f/2,8, ja kohde – morsian – on kääntänyt kasvonsa tarkennusalueelle.

Edusta ja tausta heitetään pois tarkennuksesta syväterävyyden vuoksi, ja tätä vaikutusta lisää zoom-objektiivin avaruudellinen tiivistys.

Morsianta kehystää lehdistö, joka ei menetä täysin muotoaan lehtien kuvioinnissa eikä kavenna liikaa sävy- ja värisävyjä.

Valitse tarkennustaso teräviä maisemia varten

Tämä alkuillasta kuvattu kuva on hyvä esimerkki siitä, miten voi reagoida kuvauspaikan tarpeisiin ja valita tarkennustason kameran ja horisontin väliin. Siinä näkyy ”yksinkertainen”, maalauksellinen aihe – satamaan telakoituneet veneet hämärässä.

Maisematyyppisessä kuvassa – tai kaupunkikuvassa, kuten tämä oikeastaan on – perinteinen lähestymistapa olisi sulkea objektiivi f/6,3:een tai korkeammalle ja asettaa tarkennus äärettömään. Tässä tapauksessa kuva otettiin suhteellisen matalalla syväterävyydellä – f/2,5 – mutta silti kuva säilyy terävänä ja tarkennettuna.

Tarkennustaso asetettiin reilusti laiturin linjan eteen. Suora-asento ilman etualan kohteita auttaa myös tekemään kokonaisuudesta tarkennetun näköisen.

Jos zoomaat lähelle, näet tietysti, että etuala ja tausta ovat hieman pehmeämpiä, mutta täydessä näkymässä koko kuva näyttää terävältä.

Bokeh ja hämmennyskehä

”Bokehista” on tullut yksi suosituimmista valokuvauksessa käytettävistä tekniikoista. Sana ”bokeh” tulee japanin kielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”epätarkkuutta”.

Tässä kuvassa lähikuva vangitsee liikkeessä olevan jalan ja siitä sinkoutuvat vesipisarat, kun se ylittää kiinnitetyn veneen.

Jossain määrin alempana olevaan veteen heijastuvat valot ovat juuri ja juuri hämmennysympyrä-alueen ulkopuolella, ja ne ovat muuttuneet valkoisten täplien kuvioiksi veden voimakasta pimeyttä vasten.

Mustavalkomuunnos sopii mainiosti kuvan kontrastien ja luminanssin parantamiseen.

Luontokuvaajat hyödyntävät bokehia erinomaisesti erottaakseen esimerkiksi kukan, linnun tai perhosen taustastaan ja antaakseen katsojalle enemmän visuaalista tietoa kohteesta.

Sana Photoshopin ja muiden ohjelmien terävöitystyökaluista

Digitaaliset manipulointisovellukset, kuten Photoshop, tarjoavat työkaluja, joilla voit terävöittää kuvaa. Ne eivät tietenkään muuta epätarkennettua kuvaa tarkennetuksi, mutta niitä voidaan käyttää varovasti lisäämään terävyyden tuntua katsojalle.

Tämä tapahtuu liioittelemalla kontrastia – vaaleita ja tummia – sekä sitä, minkä sovellus tunnistaa reunaksi, mikä antaa katsojalle vaikutelman kuvan lisääntyneestä terävyydestä.

Taivuttele sitä liian pitkälle, niin se ylikompensoi, ja kuva alkaa näyttää luonnottomalta. Kyseessä on tapaus ”vähän riittää pitkälle”, erityisesti tulostustuloksia varten, vaikka web-esitykseen tarkoitetut kuvat vaativat hieman enemmän terävöittämistä.

Loppusanat hämmennyksen kehästä

Kameran ja objektiivien tieteen tuntemuksen oppiminen auttaa sinua saamaan tuntumaa laitteisiisi ja tekniikoihisi.

Toivottavasti osa hämmennyksestä, joka sinulla on saattanut esiintyä hämmennyksen kehän suhteen, on nyt hieman hälvennyt. Sinulla pitäisi olla parempi käsitys syväterävyydestä ja käsitteestä ”hyväksyttävän terävä” ja siitä, miten voit käyttää näitä muuttujia.

Jätä siis hämmennys taaksesi ja mene sitten ulos kokeilemaan. Tekniikat ovat aina keino päästä päämäärään: kuten matkavalokuvaaja Peter Adams totesi: ”Suuressa valokuvauksessa on kyse tunteen syvyydestä, ei syväterävyydestä.”