(1806-13)

Keski- ja Etelä-Saksan valtioiden ryhmittymä. Napoleonin voitettua Austerlitzissa (1805) hän ilmoitti perustavansa Reinin konfederaation, jonka jäsenet joutuivat luopumaan vanhasta Pyhästä saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta, joka julistettiin sen jälkeen lakkautetuksi. Preussin hävittyä Jenassa (1806) siihen liittyivät muut ruhtinaskunnat ja kaupungit. Napoleon oli liittänyt Ranskalle koko Reinin vasemman rannan, mutta uusi liittovaltio laajeni vähitellen Reiniltä Elbelle. Saksan kansa suhtautui siihen aluksi myönteisesti askeleena kohti yhtenäisyyttä, mutta todellisuudessa se oli este Preussin ja Itävallan valtaa vastaan, ja kun Manner-Euroopan järjestelmä alkoi aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia, sen suosio väheni. Se osallistui Napoleonin vuoden 1813 sotaretkiin. Leipzigin tappion jälkeen liitto kuitenkin hajosi; yksi toisensa jälkeen Saksan osavaltiot ja kaupungit solmivat rauhan ja tukivat Preussin, Ison-Britannian, Venäjän ja Itävallan muodostamaa nelinkertaista liittoa. Uusi Saksan liittovaltio oli määrä syntyä Wienin kongressissa.