Kysymys: ”Mitä Raamattu sanoo neitsyt Mariasta?”
Vastaus: ”Mitä Raamattu sanoo neitsyt Mariasta? Jumala kuvasi Jeesuksen äitiä Mariaa ”erittäin suosiolliseksi” (Luuk. 1:28). Ilmaisu ”erittäin suosiollinen” tulee yhdestä ainoasta kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa pohjimmiltaan ”paljon armoa”. Maria sai Jumalan armon.

Grace on ”ansaitsematonta suosiota”; toisin sanoen armo on siunaus, jonka saamme siitä huolimatta, ettemme ansaitse sitä. Maria tarvitsi Jumalan armoa ja Vapahtajaa, aivan kuten me muutkin tarvitsemme. Maria itse ymmärsi tämän tosiasian, sillä hän julisti Luuk. 1:47:ssä: ”Minun henkeni iloitsee Jumalasta, minun Vapahtajastani”.
Neitsyt Maria ymmärsi Jumalan armosta, että hän tarvitsi Vapahtajaa. Raamattu ei koskaan sano, että Maria olisi ollut joku muu kuin tavallinen ihminen, jota Jumala päätti käyttää poikkeuksellisella tavalla. Kyllä, Maria oli vanhurskas nainen ja Jumalan suosiossa (armossa) (Luuk. 1:27-28). Samaan aikaan Maria oli syntinen ihminen, joka tarvitsi Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, aivan kuten kaikki muutkin (Saarnaaja 7:20; Room. 3:23; 6:23; 1. Joh. 1:8).
Neitsyt Marialla ei ollut ”tahraton sikiö”. Raamattu ei viittaa siihen, että Marian syntymä olisi ollut jotain muuta kuin normaali ihmissyntymä. Maria oli neitsyt, kun hän synnytti Jeesuksen (Luuk. 1:34-38), mutta hän ei ollut neitsyt pysyvästi. Ajatus Marian ikuisesta neitsyydestä on epäraamatullinen. Matteuksen evankeliumin 1:25, jossa puhutaan Joosefista, julistaa: ”Mutta hänellä ei ollut mitään yhteyttä hänen kanssaan, ennen kuin hän synnytti pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Sana kunnes osoittaa selvästi, että Joosefilla ja Marialla oli normaali sukupuolisuhde Jeesuksen syntymän jälkeen. Maria pysyi neitsyenä Vapahtajan syntymään asti, mutta myöhemmin Joosef ja Maria saivat useita yhteisiä lapsia. Jeesuksella oli neljä velipuolta: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Matt. 13:55). Jeesuksella oli myös sisarpuolia, vaikka heitä ei nimetä eikä luetella (Matt. 13:55-56). Jumala siunasi ja armahti Mariaa antamalla hänelle useita lapsia, mikä tuossa kulttuurissa hyväksyttiin selkeimmäksi merkiksi Jumalan siunauksesta naista kohtaan.
Erään kerran, kun Jeesus puhui, eräs nainen väkijoukossa julisti: ”Siunattu on kohtu, joka on synnyttänyt Sinut, ja rinnat, joilla Sinä imetit” (Luuk. 11:27). Koskaan ei ollut parempaa tilaisuutta Jeesukselle julistaa, että Maria oli todellakin ylistyksen ja palvonnan arvoinen. Mikä oli Jeesuksen vastaus? ”Päinvastoin, autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä” (Luuk. 11:28). Jeesukselle kuuliaisuus Jumalan sanaa kohtaan oli tärkeämpää kuin se, että hän oli nainen, joka synnytti Vapahtajan.

Missään Raamatussa Jeesus tai kukaan muukaan ei kohdista ylistystä, kunniaa tai palvomista Mariaan. Elisabet, Marian sukulainen, ylistää Mariaa Luuk. 1:42-44:ssä, mutta hänen ylistyksensä perustuu siunaukseen Messiaan synnyttämisestä. Se ei perustunut mihinkään Marian luontaiseen kunniaan. Itse asiassa tämän jälkeen Maria lausui Herralle ylistyslaulun, jossa hän ylistää hänen huomaavaisuuttaan nöyriä kohtaan sekä hänen armoaan ja uskollisuuttaan (Luuk. 1:46-55).
Monet uskovat, että Maria oli yksi Luukkaan lähteistä hänen evankeliuminsa kirjoittamisessa (ks. Luuk. 1:1-4). Luukas kirjoittaa enkeli Gabrielin käyneen Marian luona ja kertoneen hänelle, että hän synnyttäisi pojan, josta tulisi Vapahtaja. Maria oli epävarma siitä, miten tämä oli mahdollista, koska hän oli neitsyt. Kun Gabriel kertoi hänelle, että lapsi syntyisi Pyhästä Hengestä, Maria vastasi: ”Minä olen Herran palvelija. . . . Täyttyköön sanasi minulle. Silloin enkeli jätti hänet” (Luuk. 1:38). Maria vastasi uskolla ja halulla alistua Jumalan suunnitelmaan. Myös meillä pitäisi olla tällainen usko Jumalaan ja seurata häntä luottavaisesti.
Kuvaillessaan Jeesuksen syntymän tapahtumia ja niiden vastausta, jotka kuulivat paimenten sanoman Jeesuksesta, Luukas kirjoittaa: ”Mutta Maria säilytti kaiken tämän miettien sitä sydämessään” (Luuk. 2:19). Kun Joosef ja Maria esittivät Jeesuksen temppelissä, Simeon tunnisti, että Jeesus oli Vapahtaja, ja ylisti Jumalaa. Joosef ja Maria ihmettelivät, mitä Simeon oli sanonut. Simeon kertoi myös Marialle: ”Katso, tämä lapsi on määrätty monien lankeemukseksi ja ylösnousemukseksi Israelissa ja merkiksi, jota vastustetaan (ja miekka lävistää myös sinun oman sielusi), niin että monien sydämien ajatukset tulevat julki” (Luuk. 2:34-35).
Toisen kerran temppelissä, kun Jeesus oli kaksitoistavuotias, Maria oli järkyttynyt siitä, että Jeesus oli jäänyt tänne, kun hänen vanhempansa olivat lähteneet Nasaretiin. He olivat ahdistuneita etsiessään häntä. Kun he löysivät hänet edelleen temppelistä, hän sanoi, että hänen täytyy olla Isänsä talossa (Luuk. 2:49). Jeesus palasi Nasaretiin maallisten vanhempiensa luo ja alistui heille. Meille kerrotaan jälleen, että Maria ”kätki kaiken tämän sydämeensä” (Luuk. 2:51). Jeesuksen kasvattamisen on täytynyt olla hämmentävää, mutta myös täynnä arvokkaita hetkiä, ehkäpä muistoja, jotka tulivat entistä kipeämmiksi, kun Maria ymmärsi yhä paremmin, kuka Jeesus on. Myös me voimme vaalia sydämissämme tietoa Jumalasta ja muistoja hänen toiminnastaan elämässämme.
Juuri Maria pyysi Jeesusta puuttumaan asiaan Kaanan häissä, joissa hän teki ensimmäisen ihmeensä ja muutti veden viiniksi. Vaikka Jeesus näennäisesti torjui hänet aluksi, Maria kehotti palvelijoita tekemään, mitä hän käski. Hän uskoi häneen (Joh. 2:1-11).
Myöhemmin Jeesuksen julkisen toiminnan aikana hänen perheensä huolestui. Mark. 3:20-21 kertoo: ”Väkijoukko kerääntyi jälleen, niin että he eivät voineet edes syödä. Kun hänen perheensä kuuli sen, he menivät ottamaan hänet kiinni, sillä he sanoivat: ’Hän on järjiltään’.”” Kun hänen perheensä saapui paikalle, Jeesus julisti, että ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, ovat hänen perhettään. Jeesuksen veljet eivät uskoneet häneen ennen ristiinnaulitsemista, mutta ainakin kaksi heistä uskoi häneen sen jälkeen – Jaakob ja Juudas (Juudas), jotka ovat heidän nimensä kantavien Uuden testamentin kirjojen kirjoittajia.
Maria näytti uskovan Jeesukseen koko hänen elämänsä ajan. Hän oli läsnä ristillä, kun Jeesus kuoli (Joh. 19:25), ja epäilemättä tunsi ”miekan”, jonka Simeon oli ennustanut lävistävän hänen sielunsa. Siellä ristillä Jeesus pyysi Johannesta palvelemaan Marian poikana, ja Johannes otti Marian kotiinsa (Joh. 19:26-27). Maria oli apostolien mukana myös helluntaipäivänä (Apostolien teot 1:14). Mariaa ei kuitenkaan mainita enää koskaan Apostolien tekojen 1. luvun jälkeen.
Apostolit eivät antaneet Marialle näkyvää roolia. Marian kuolemaa ei ole kirjattu Raamattuun. Mitään ei sanota siitä, että Maria nousisi taivaaseen tai että hänellä olisi siellä korotettu asema. Jeesuksen maallisena äitinä Mariaa tulisi kunnioittaa, mutta hän ei ole palvontamme tai palvomisen arvoinen.
Raamattu ei missään mainitse, että Maria voisi kuulla rukouksemme tai että hän voisi välittää puolestamme Jumalan kanssa. Jeesus on ainoa puolestapuhujamme ja välittäjämme taivaassa (1. Tim. 2:5). Jos hänelle tarjottaisiin palvontaa, palvomista tai rukouksia, Maria sanoisi samaa kuin enkelit: ”Palvokaa Jumalaa!” (ks. Ilm. 19:10; 22:9.) Maria itse näyttää meille esimerkkiä suuntaamalla palvontansa, palvontansa ja ylistyksensä yksin Jumalalle: ”Minun sieluni ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee Jumalasta, minun Vapahtajastani, sillä hän on muistanut palvelijansa nöyrän tilan. Tästä lähtien kaikki sukupolvet kutsuvat minua siunatuksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja – pyhä on hänen nimensä” (Luuk. 1:46-49).