Audrey Fraizer

Järkyttävä video on enemmän kuin dramaattinen.

Videon pitäisi pakottaa katsomaan muualle, mutta sen sijaan huomio kiinnittyy suoraan kohti kohdettaan menevän auton torpedomaiseen liikkeeseen ja suuntaan (youtube.com/watch?v=TTAxs4kswkU). Törmäyksen voima kosketuspisteessä – tietullipaikalla – pyörittää autoa rajusti ja lennättää matkustajan ilmaan. Hän syöksyy maahan ja pysähtyy kasvot menosuuntaan lähes 30 metrin päähän alkutörmäyksestä.1

Video on aito, mutta seuraava skenaario on kuvitteellinen ja perustuu siihen, mitä soittaja olisi saattanut vastata EMD:n tapauskohtaisiin kysymyksiin.

Henkilö, joka kerää tiemaksuja taksitolpassa, soittaa hätänumeroon 911/999/112/000 ilmoittaakseen siitä, mitä ei voi uskoa nähneensä.

Mitähän hätätilanteessa tapahtui: State Route 91.

Mikä on puhelinnumero, josta soitat: 555-555-5555.

Okei, kerro tarkalleen mitä tapahtui: Kaveri lensi juuri ulos autosta. Se tapahtui niin nopeasti. Kuulin kovan äänen, ja seuraavaksi näin, kuinka kaveri lensi ulos autosta sen jälkeen, kun se oli törmännyt tiemaksupisteeseen.

Oletko nyt potilaan kanssa: Kyllä, olen aivan hänen vieressään. Hän liukui minun tietullini sisään. Hän on kasvot alaspäin maassa.

Kuinka monta (muuta) ihmistä on loukkaantunut/sairas: En tiedä. En näe täältä käsin ketään muuta autossa olevaa. Seison maassa olevan miehen vieressä. Hän näyttää loukkaantuneelta. Hänen jalkansa on vääntynyt vinoon.

Minkä ikäinen hän on: En tiedä. Ehkä parikymppinen.

Onko hän hereillä (tajuissaan): Kyllä.

Hengittääkö hän: Kyllä.

Tässä esimerkissä, mikä on päävalittusi? Onko se protokolla 30: Traumaattiset vammat (erityiset) vai protokolla 29: Liikenne-/liikennetapahtumat?

Pöytäkirja 30 soveltuu henkilöön, joka putoaa tai joka on työnnetty ulos ajoneuvosta, edellyttäen, että ei ole olemassa merkittäviä liikenneonnettomuusongelmia ja että henkilön päälle ei ole myöhemmin ajettu. Tässä tapauksessa törmäyksen voima heitti matkustajan ulos ajoneuvosta, ja hänen ruumiinsa pysähtyi tietullikopin kohdalle noin 30 metrin päähän törmäyksestä.

Siten oikea vastaus on protokolla 29, joka on suunniteltu pikemminkin moottoriajoneuvo-onnettomuuksiin ja liikenteeseen liittyviä vammamekanismeja ja tapahtumapaikan turvallisuuskysymyksiä kuin yksittäisten potilaiden vammoja varten.

IAED™ Academics & Standards Associate ja Medical Council of Standards -neuvoston puheenjohtajan Brett Pattersonin mukaan ”Erityisesti heittomekanismi liittyy tuulilasin läpi kulkevaan voimaan, ja auto vs. jalankulkija liittyy toisen ja toisen massan väliseen eroon.”2

Vammamekanismi

Miten siis vammamekanismi määritellään Medical Priority Dispatch System™ (MPDS®) -järjestelmän (Medical Priority Dispatch System™, MPDS®) kannalta ja miten sen määritelmä vaikuttaa päävalittajan valintaan? Tapauksen syöttösäännössä 2 sanotaan: ”Jos valituksen kuvaukseen sisältyy TRAUMA, valitse päävalituspöytäkirja, joka vastaa parhaiten vammamekanismia.”

Pöytäkirjan 21: Verenvuoto/haavat mukaan TRAUMA on fyysinen vamma tai haava, jonka ulkoinen voima on aiheuttanut tapaturman tai väkivallan kautta. Ulkoinen voima voi olla luonteeltaan tylppä tai terävä. Tylppien ja terävien mekanismien lisäksi on olemassa lämpöenergian tilanne lämmön, kylmän tai kemiallisen aineen muodossa, joka tuottaa lämpöä tai kylmyyttä. Sodan kaltaisten tilanteiden yleistyessä räjähdysvammat ja muut joukkotapaturmat ovat yleisempiä improvisoiduista räjähteistä (IED) johtuvia vammoja.

Trauman luonteen ymmärtäminen altistaa EMD:n päävalittajan useille keskeisille seikoille:

• Vammamekanismi kuvaa sitä, miten, millä voimalla ja mihin ruumiinosaan potilas loukkaantui. Merkittäviä vammamekanismeja ovat: ajoneuvosta ulosheitto, ajoneuvo vastaan jalankulkija tai pyöräilijä, suurilla nopeuksilla tapahtuneet onnettomuudet, PITKÄT ja ÄÄRIMMÄISET putoamiset, suurten koneiden aiheuttamat onnettomuudet ja monet muut voimakeinot, mukaan lukien tahalliset voimakeinot.
• Vammamekanismin tunteminen auttaa määrittelemään, kuinka todennäköistä on, että vakava loukkaantuminen on tapahtunut.
• Raportoitu mekanismi voi viitata siihen, millaisia vammoja ensihoitajat voivat odottaa löytävänsä saapuessaan paikalle.
• Joskus pelkkä vammamekanismi määrää sen, millaista ensihoitoa annetaan potilaalle, jolla näyttää muuten olevan vain lieviä vammoja.

Toinen kysymyksesi

Soittaja saa kouristuskohtauksen katolla ja putoaa sen jälkeen 10 metriä maahan. Mikä protokolla hoitaa parhaiten tämän tilanteen ja miksi?

Valinta liittyy tapauksen syöttösääntöihin (erityisesti sääntöön 2, joka koskee vammamekanismia) ja MPDS:n sisäänrakennettuihin vikasietojärjestelmiin, jotka suojaavat hätäkeskuspäivystäjää, kun aluksi on useita päävalituksia. Pöytäkirja 17: Kaatumiset soveltuu parhaiten vammamekanismin (PITKÄ KAATUMINEN) ja vakavien perusvammojen mahdollisuuden vuoksi. Huomaa, että pöytäkirjan 17 ensimmäinen kysymys koskee kaatumisen korkeutta, mikä auttaa määrittelemään mahdollisen lääketieteellisen siirtymisen pöytäkirjaan 31: Tajuttomuus/pyörtyminen (lähellä). Tämä kelpuutetaan (maanpinnan tasolla), kun kaatumisen syyksi todetaan joko ”huimaus kaatumisen yhteydessä” tai ”pyörtyminen tai melkein pyörtyminen”.

Patterson selitti, että perustelut ovat melko yksinkertaiset.

”Maanpinnan tasolla tapahtuvat kaatumiset eivät todennäköisesti aiheuta henkeä uhkaavia vammoja sairaalahoitoa edeltävästä näkökulmasta katsottuna varsinkaan silloin, kun potilas on valpas”, hän sanoi. ”Jos maata vasten tapahtuneen kaatumisen syy on lääketieteellinen, protokolla siirtää ensiapuhenkilöstön automaattisesti protokollaan 31 arvioimaan lääketieteellistä syytä, joka on usein vakavampi kuin itse kaatuminen. Itse asiassa monet näistä tapauksista osoittautuvat sydänpysähdyksiksi yksinkertaisesti siksi, että soittaja näki vain putoamisen, mutta ei aiempaa tajunnan menetystä. Jos kaatumisen syy ei ole tiedossa, protokollan 17 määritelmäkuvaajat ”pysähtynyt”, ”tajuton” tai ”ei hälytysvalmiudessa” tarjoavat asianmukaisen varotoimen. PITKÄT tai ERITTÄIN PITKÄT KAATUMISET voivat kuitenkin aiheuttaa hyvin vakavia tai salattuja (piilossa olevia) vammoja, joita soittaja tai edes vastaaja ei välttämättä tunnista, joten vammamekanismin tunteminen ja puhelun asianmukainen koodaaminen on ensiarvoisen tärkeää.”3

Vammamekanismiin liittyvät päävalitukset

Vammamekanismiin liittyvät päävalitukset ovat:

• Protokolla 3: Eläinten puremat/hyökkäykset
• Protokolla 4: Pahoinpitely/seksuaalinen pahoinpitely/tainnutusase
• Protokolla 7: Palovammat (palovammat)/räjähdys (räjähdys)
• Protokolla 16: Silmäongelmat/vammat
• Protokolla 17: Kaatumiset
• Protokolla 21: Verenvuoto/haavat
• Pöytäkirja 22: Esteetön tapaturma/muut loukkaantumiset (muut kuin liikennevahingot)
• Pöytäkirja 27: Puukotus/ammunta/läpäisevä vamma
• Pöytäkirja 29: Liikenne-/kuljetustapahtumat
• Pöytäkirja 30: Traumaattiset vammat (erityiset)

Kolmas kysymyksenne

Onko seuraava laskuvarjohyppääjän vamma traumaattinen vamma vai putoaminen? Hyppääjä hyppää ulos lentokoneesta, ei putoa ulos, hänellä on täysin täytetty laskuvarjo, hän laskeutuu maahan, mutta murtuu nilkka, jalka tms. Mistä on kyse? Traumaattinen vamma? ÄÄRIMMÄINEN PUDOTUS? Hän laskeutuu alas normaalilla laskeutumisnopeudella kuin muutkin hyppääjät, mutta ei vain laskeudu oikein.

Protokolla 30 olisi sopiva valinta, sanoi tohtori Jeff Clawson:

”On olemassa ziljoona asiaa, jotka aiheuttavat ihmisille vammoja (tarvitsee vain ajatella huvipuistoa ja siellä tapahtuvien onnettomuuksien mahdollisuutta). Tämä mekanismi ei yksinkertaisesti vastaa samoja voimia, jotka liittyvät EXTREME FALL -tapahtumaan, ja erityinen loukkaantuminen on syy soittoon.”

Meillä ei ole erityistä protokollapolkua onnettomuuksiin, joihin liittyy polkupyörästä putoaminen. Sama koskee hiihtäjiä. ”Tour de France -pyöräilijöiden” ja ”kolmipyöräisten lasten” välistä kirjoa ei voida tunkea yksinkertaisesti vammamekanismiin. Nopeuden osalta emme myöskään arvioi pöytäkirjassa nro 30, kuinka nopeasti trukin puomi kulki, kun se osui työntekijän selkään, tai kuinka nopeasti hiihtäjä kulki alamäkikilpailussa. Protokolla antaa kuitenkin tietoa vamman vakavuudesta vamman kohteena olleen kehon alueen osalta paljon yksityiskohtaisemmin kuin protokolla 29. ”4

Traumapuheluiden taajuus

Traumapuhelut ovat hätäkeskuspäivystäjien vastaanottamien puhelujen joukossa.

Vuonna 2012 42 osavaltiossa ja alueella sijaitsevat 8 439 virastoa ilmoittivat lähes 20 miljoonaa EMS-aktivointipyyntöä kansalliseen hätäkeskuspalveluiden tietojenvaihtojärjestelmään (National Emergency Medical Services Information System, NEMSIS). Lähes 11 miljoonasta 911 EMS-aktivoinnista, joissa ilmoitettiin potilaan hoitamisesta ja kuljettamisesta, suurimmassa osassa oli palkattu ensihoitaja (82 %), joka työskenteli palokuntapohjaisen EMS-viraston palveluksessa (25 %) ja työskenteli kaupunkialueella (53 %). 911-viestintäkeskukset lähettivät EMS:n todennäköisimmin ”sairaalle henkilölle” (14 %), kun taas palveluntarjoajat ilmoittivat todennäköisimmin potilaan ensisijaiseksi oireeksi kivun (26 %) ja todennäköiseksi syyksi ”traumaattisen vamman” (13 %).5

Tutkimuksessa, jossa analysoitiin puheluita ja hätätilanteen kiireellisyystasoa, havaittiin, että ”Epäselvä ongelma” oli yleisin luokka (19 %). Viisi yleisintä syytä, joiden alkuperä oli tiedossa, luokiteltiin seuraavasti: ”Haavat, murtumat, pienet vammat” (13 %), ”Rintakipu/sydänsairaus” (11 %), ”Onnettomuudet” (9 %), ”Päihtymys, myrkytys, huumeiden yliannostus” (8 %) ja ”Hengitysvaikeudet” (7 %).6

MPDS-käyttäjät kirjasivat samankaltaisia tuloksia kuin NEMSIS-järjestelmään perustuvassa tutkimuksessa. Esimerkiksi Wilton Volunteer Ambulance Service (Connecticut, Yhdysvallat). Vuonna 2017 he käsittelivät 63 prosenttia lääketieteellisistä puheluista verrattuna 37 prosenttiin traumapuheluista. Yleisin vammamekanismi traumapuheluissa oli kaatuminen. Ensisijaisia tietoja ovat sijainti, potilaiden määrä, mekanismi ja mekanismia koskevat yksityiskohdat, jotka antavat viitteitä trauman tasosta.7

Toinen MPDS-käyttäjä, jota kannattaa tarkastella, on Lancaster County-Wide Communications (Pennsylvania, Yhdysvallat). Piirikunnan 911-dispatcherit käsittelivät lähes 300 000 hätäpuhelua vuosina 2009-2014. Yli 46 000 puhelua (15 % kaikista puheluista) koski ”sairasta henkilöä”, joten se oli yleisin puhelutyyppi. Seuraavina listalla olivat ”hengitysvaikeudet”, ”kaatuminen/vammautuminen”, ”ajoneuvo-onnettomuudet” ja ”rintakipu”. Harvinaisimpien puhelujen osuus oli alle 1 prosentti kaikista puheluista. Niihin kuuluivat ”hiilimonoksidin hengittäminen” (171 puhelua), ”eläinten puremat” (339), ”palovammat” (340), ”puukotukset” (437) ja ”ampumavammat” (449).8

Viimeinen kysymyksesi

Soittaja ilmoittaa, että hänen kaverinsa törmäsi puuhun hiihtäessään. Potilas ei ole hereillä, ja hänen hengityksensä on tehotonta. Vammamekanismi (traumatapahtuma) viittaa siihen, että niskavamma on mahdollinen. Pitäisikö EMD:n antaa PAI:t hengitysteiden avaamiseksi (pään kallistusmenetelmä) ottaen huomioon kaulan manipuloinnin mahdolliset vaarat?

Kyllä, EMD:n periaatteen mukaisesti, jonka mukaan henkeä on suojeltava enemmän kuin raajoja. Pöytäkirjan 30 sääntö 2 sanoo: ”Pään kallistus on ainoa tunnustettu hengitysteiden valvontamenetelmä PAI-lähetysympäristössä. Kun vastaanotetaan TRAUMAPOTILAS, jonka kuvauksen mukaan hän ei ole valppaana ja hänen hengityksensä on VAIHTOEHTOINEN, EMD:n tulisi suojella henkeä raajojen edelle ja avata hengitystiet.”

Ei-visuaalisessa lähetysympäristössä hengitystiet tulisi avata epäröimättä, jos hengitys on VAIHTOEHTOINEN, vaikka vammamekanismi viittaisi siihen, että niskavamma on mahdollinen. Niskavamman pahenemisen riski on hyvin pieni, kun taas kuoleman riski ilman asianmukaista toimenpidettä on hyvin suuri.

Jos tajuttoman potilaan hengitys on tehokasta, traumaprotokollat määräävät käyttämään hengityksen varmistusdiagnostiikkaa, ja kun tehokas hengitys on varmistettu, linkki X-3:een, jossa potilasta voidaan tarkkailla liikuttamatta kaulaa.

Lähteet

1 ”Video näyttää auton törmäävän tiemaksun maksukoppiin”. WPBF 25 News. 2018; 12. kesäkuuta. https://www.youtube.com/watch?v=TTAxs4kswkU (viitattu 19.3.2019).

2 Patterson B. ”Kaatuminen vai tönäisy?” Journal of Emergency Dispatch. 2017; 5. kesäkuuta. https://iaedjournal.org/fall-or-push/ (viitattu 19.2.2019).

3 Patterson B. ”Mitkä valitukset sopivat hätätilanteeseen?” Journal of Emergency Dispatch. 2013; 3. joulukuuta. https://iaedjournal.org/protocol-fits-emergency/ (accessed Feb. 19, 2019)

4 Clawson J. ”Bicycle and Rider at Odds”. Journal of Emergency Dispatch. 2007; Summer.

5 Mann NC, Kane L, Dai M, Jacobson K. ”Description of the 2012 NEMSIS public-release research data set.” Prehospital Emergency Care. 2014; Oct. 7. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25290075 (viitattu 19.3.2019).

6 Møller TP, Ersbøll AK, Tolstrup JS, Østergaard D, Viereck S, Overton J, Folke F, Lippert F. ”Observational Study of 211,193 Medical Emergency Calls.” Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine. 2015; Nov. 4. https://sjtrem.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13049-015-0169-0 (accessed Feb. 19, 2019).

7 ”Wilton Volunteer Ambulance Corps 911: Lessons from EMS – Nature of Calls”. 2018; Feb. 28. http://wiltonambulance.org/wvac-911-lessons-from-ems-nature-of-calls/ (accessed Feb. 19, 2019).

8 Buckwalter T. ”Search the Data: Mikä on yleisin 911 EMS-puhelu Lancaster Countyssa?”. Lancaster Online. 2015; 17. heinäkuuta. https://lancasteronline.com/news/local/search-the-data-what-s-the-most-common-ems-call/article_9d7b4152-2be1-11e5-8e6a-f3228376ba9d.html (accessed Feb. 19, 2019).