Kielen ymmärtäminen on tärkeä osa päivittäistä toimintaa aikuisuudessa. Kirjoitetun ja puhutun kielen ymmärtäminen perustuu kykyyn käsitellä oikein sanojen ja lauseiden merkityksiä, lauseiden kielioppia ja diskurssin tai tekstin rakennetta. Vaikeudet millä tahansa näistä osa-alueista voivat aiheuttaa ymmärtämisongelmia. Ikään liittyvää muistin heikkenemistä on raportoitu monissa tutkimuksissa, joissa verrattiin nuorempia ja vanhempia aikuisia kielellisen ymmärtämisen tehtävissä. Siksi uskotaan, että ikääntyneiden aikuisten muistin kapasiteetin rajoitukset voivat aiheuttaa kielellisen ymmärtämisen ongelmia (Wingfield ja Stine-Morrow). Erityisesti ikään liittyvä heikkeneminen työmuistin kyvyssä varastoida väliaikaisesti kielellistä tietoa voi olla syynä ikääntyneiden aikuisten kielellisen ymmärtämisen ongelmiin. Iäkkäillä aikuisilla on tyypillisesti todettu olevan pienemmät työmuistin kestot kuin nuorilla aikuisilla, ja tällaisten kestojen on todettu korreloivan kielellisen ymmärtämisen mittausten kanssa. Van der Linden ja kollegat (1999) testasivat nuorten ja vanhempien aikuisten kykyä ymmärtää tekstejä ja muistaa lauseita ja sanoja. Heille tehtiin myös laaja testipatteristo, jonka tarkoituksena oli mitata prosessointinopeutta, työmuistin kapasiteettia ja kykyä estää häiritseviä ajatuksia. Analyysi osoitti, että nämä kolme yleistä tekijää (nopeus, työmuisti, estäminen) selittivät ikäerot kielenkäsittelytehtävissä suoriutumisessa. Lisäksi Van der Linden ja muut päättelivät, että ”ikään liittyvät erot kielessä, muistissa ja ymmärtämisessä selittyivät työmuistin kapasiteetin vähenemisellä, johon puolestaan vaikutti nopeuden väheneminen, mikä lisäsi herkkyyttä häiriöille. . .” (s. 48).
Interferenssi, joka johtuu estomekanismien hajoamisesta, näyttää edistävän kielen ymmärtämisongelmia (Hasher, Zacks ja May) sallimalla epäolennaisten ajatusten, henkilökohtaisten huolenaiheiden ja idiosynkraattisten assosiaatioiden tunkeutumisen. Nämä epäolennaiset ajatukset kilpailevat käsittelyresursseista, kuten työmuistin kapasiteetista, ja heikentävät ikääntyneiden aikuisten ymmärtämistä ja muistamista. Näin ollen häiriötekijät tai tunkeilevat ajatukset voivat vaikuttaa ikääntyneiden aikuisten ymmärtämiseen. Tämä hypoteesi sai tukea Kwong See ja Ryanin tutkimuksesta. Kwong See ja Ryan tutkivat yksilöllisiä eroja tekstin käsittelyssä, jotka johtuvat työmuistin kapasiteetista, käsittelynopeudesta ja estävien prosessien tehokkuudesta. Heidän analyysinsä osoitti, että ikääntyneiden aikuisten tekstinkäsittelyvaikeudet johtuvat pikemminkin hitaammasta prosessoinnista ja tehottomammasta inhibitiosta kuin työmuistin rajoituksista.
Connellyn, Hasherin ja Zacksin tutkimuksessa verrattiin nuorten ja ikääntyneiden aikuisten tekstikappaleiden lukuaikoja ja vastauksia luotaimen ymmärtämiskysymyksiin teksteissä, joiden kohdetekstien välissä oli tai ei ollut häiritsevää materiaalia. Häiriötekijät, jotka esitettiin eri tyyppisessä ulkoasussa, koostuivat kohdetekstin sisältöön käsitteellisesti liittyvistä sanoista tai lausekkeista, jotka toistuivat yhä uudelleen kohdetekstissä. Connelly ym. raportoivat, että nuoret aikuiset lukivat häiritsevää materiaalia sisältäviä tekstejä nopeammin kuin vanhemmat aikuiset ja että he myös ymmärsivät kohdemateriaalia paremmin. Dywan ja Murphy ovat kyseenalaistaneet Connellyn ja kollegoiden johtopäätöksen ja muuttaneet menetelmää siten, että se sisälsi yllätyksellisen sanantunnistustestin väliin jäävälle materiaalille. He havaitsivat, että nuorilla aikuisilla oli parempi tunnistamismuisti häiritsevien sanojen osalta, mitä on vaikea selittää, jos oletetaan, että nuoret aikuiset olivat onnistuneet estämään häiritsevien sanojen käsittelyn. Burke väittää myös, että sanojen merkitysten aktivoitumista ja moniselitteisyyden havaitsemista koskevat tutkimukset eivät anna ”mitään tukea” väitteille, joiden mukaan ”vanhemmilla aikuisilla on puutteita kontekstin kannalta epäolennaisen merkityksen tukahduttamisessa tai että he aktivoivat enemmän epäolennaista semanttista informaatiota kuin nuoret aikuiset tai että he hakevat enemmän korkeataajuista, dominoivaa tai tyypillistä informaatiota kuin nuoret aikuiset.” (s. S. P257).” (s. P257).”
Strategiaerot voivat olla muidenkin kielenymmärtämisessä ilmenevien ikäerojen perustana vaikuttamalla siihen, miten lukijat käsittelevät yksittäisiä sanoja. Yleisesti ottaen nuorten ja vanhempien aikuisten on havaittu käyttävän samankaltaisia lukustrategioita; ikäeroja lukustrategioissa on kuitenkin raportoitu syntaktisen ja semanttisen prosessoinnin tiettyjen osa-alueiden osalta. Stine havaitsi, että nuoret ja iäkkäät aikuiset käyttävät lukemiseen käytettävää aikaa samalla tavalla sana- ja lausetason käsittelyyn. Hän havaitsi kuitenkin myös, että nuoret aikuiset käyttivät ylimääräistä aikaa sellaisten sanojen lukemiseen, jotka esiintyivät lauseen, pienen lausekkeen ja suuren lausekkeen rajoilla. Vaikka vanhemmat aikuiset käyttivät ylimääräistä aikaa myös suurten ja pienten lausekkeiden rajoihin, he eivät käyttäneet ylimääräistä aikaa lauseiden rajoihin, mikä viittaa siihen, että vanhemmat aikuiset käyttävät vähemmän aikaa lausetason integrointiin kuin nuoret aikuiset. Stine-Morrow, Loveless ja Soederberg (1996) antoivat nuorten ja vanhempien aikuisten lukea syntaktisesti yhtenäistä tekstiä omaan tahtiinsa. Sekä nuoret että iäkkäät aikuiset, jotka saivat aikaan hyvän muistin, käyttivät ylimääräistä lukuaikaa syntaktisesti monimutkaisiin lauseisiin. Joitakin ikäeroja havaittiin kuitenkin muiden hyvän muistamisen saavuttamiseksi käytettyjen ajanjakostrategioiden osalta. Nuorilla aikuisilla hyvä muistaminen liittyi siihen, että he käyttivät ylimääräistä lukuaikaa harvinaisiin sanoihin ja uusiin käsitteisiin, jotka mainittiin tekstissä ensimmäisen kerran. Sitä vastoin vanhemmilla aikuisilla hyvä muistaminen liittyi siihen, että he käyttivät lisäaikaa lukemiseen, kun he etenivät peräkkäin tekstin läpi. Nämä tulokset osoittavat, että ikääntyneet aikuiset käyttävät eri strategiaa kuin nuoret aikuiset saavuttaakseen hyvän muistamisen. Siinä missä nuoret aikuiset luottavat keskeisten sanojen ja käsitteiden palauttamiseen mieleen, vanhemmat aikuiset saattavat luottaa tekstin kokonaisrakenteen palauttamiseen mieleen, joka rakentuu sarjaan.
Työskentelymuistin rajoitteista, inhibitorisista vajeista ja strategiaeroista huolimatta monet vanhemmat aikuiset ymmärtävät puhuttua ja kirjoitettua kieltä taitavasti jokapäiväisessä elämässä. Kielen ymmärtämistutkimuksissa havaittuja ikään liittyviä puutteita saattaa kompensoida kyky täydentää puuttuvia diskurssin osia mielekkäillä rekonstruktioilla, jotka perustuvat taustatietoon ja arkipäivän päättelykykyyn. Puhujat ja kirjoittajat voivat myös minimoida ymmärtämisongelmat käyttämällä erityistä puherekisteriä, jota joskus kutsutaan vanhuspuheeksi. Elderspeakissä käytetään liioiteltua äänenkorkeutta ja intonaatiota, yksinkertaistettua kielioppia, suppeaa sanastoa ja hidasta puhenopeutta. Elderspeakin käyttö on kuitenkin kiistanalaista. Toisaalta vanhusten puheesta voi olla hyötyä iäkkäille aikuisille, koska se vähentää muistin ja prosessoinnin vaatimuksia. Toisaalta se voi vahvistaa ikääntyneisiin aikuisiin kohdistuvia kielteisiä stereotypioita ja edistää ikääntyneiden aikuisten sosiaalista eristäytymistä ja kognitiivista heikkenemistä, koska se muistuttaa ”vauvan puhetta”. Iäkkäiden aikuisten puhutteleminen ”vauvapuheella” käyttämällä lyhyitä, yksinkertaisia lauseita, jotka esitetään hyvin hitaasti ja äänekkäästi kontrastisella äänenkorkeudella, näyttää antavan iäkkäille aikuisille vaikutelman, että he ovat kognitiivisesti heikentyneet ja että heillä on kommunikaatio-ongelmia (Kemper ja Harden). Näin ollen iäkkäille aikuisille suunnattujen käytännön tekniikoiden, joilla puhetta ja kirjoitusta muokataan, on vähennettävä prosessointivaatimuksia herättämättä kielteisiä stereotypioita.
Susan KemperRuth E. Herman
Seuraavasti Muisti: Perceived Health; Human Factors.
BIBLIOGRAFIA
Burke, D. ”Language, Aging, and Inhibitory Deficits: Evaluation of a Theory.” Journal of Gerontology: Psychological Sciences 52B (1997): 254-264.
Connelly, S. L.; Hasher, L.; and Zacks, R. T. ”Age and Reading: The Impact of Distraction.” Psychology and Aging 6 (1991): 533-541.
Dywan, J. ja Murphy, W. E. ”Aging and Inhibitory Control in Text Comprehension”. Psychology and Aging 11 (1996): 199-206.
Hasher, L.; Zacks, R. T.; ja May, C. P. ”Inhibitory Control, Circadian Arousal, and Age”. In Attention and Performance XVII: Cognitive Regulation of Performance: Interaction of Theory and Application. Toimittaneet D. Gopher ja A. Koriat. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1999. Sivut 653-675.
Kemper, S., ja Harden, T. ”Disentangling What is Beneficial about Elderspeak from What is Not.” (Disentangling What is Beneficial about Elderspeak from What is Not). Psychology and Aging 14 (1999): 656-670.
Kwong See, S. T., ja Ryan, E. B. ”Cognitive Mediation of Adult Age Differences in Language Performance”. Psychology and Aging 10 (1995): 458-468.
Stine, E. A. L. ”On-Line Processing of Written Text by Younger and Older Adults”. Psychology and Aging 5 (1990): 68-78.
Stine-Morrow, E. A. L.; Loveless, M. K.; and Soederberg, L. M. ”Resource Allocation in On-Line Reading by Younger and Older Adults.” Psychology and Aging 11 (1996): 475-486.
Van der Linden, M.; Hupet, M.; Feyereisen, P.; Schelstraete, M.-A.; Bestgen, Y.; Bruyer, R.; Lories, G.; El Ahmadi, A.; ja Seron, X. ”Kognitiiviset välittäjät kielellisen ymmärtämisen ja verbaalisen muistin suoriutumisen iän mukanaan tuomien erojen välittäjinä”. Aging, Neuropsychology, and Cognition 6 (1999): 32-55.
Wingfield, A. ja Stine-Morrow, E. A. L. ”Language and Speech”. Teoksessa Handbook of Aging and Cognition, 2d ed. Edited by F. I. M. Craik ja T. A. Salthouse. Mahwah, N.J.: Erlbaum Associates, 2000. Sivut 359-416.