Johns Hopkinsin tutkijoilla on todisteita, jotka selittävät, miksi ikääntymisen oletettavasti luonnollinen tapahtuma on jo itsessään hyvin voimakas riskitekijä hengenvaaralliselle sydämen vajaatoiminnalle.
Tutkimuksessa, joka esitellään 4. marraskuuta American Heart Associationin (AHA) vuotuisissa Scientific Sessions -tapahtumassa Orlandossa, Fla.., Hopkinsin tutkimusryhmä analysoi yli puoli tusinaa sydämen rakenteen ja pumppaustoiminnan mittausta arvioidakseen pienimpiä muutoksia 5 004:n 45-84-vuotiaan, eri etnistä taustaa edustavan miehen ja naisen sydämessä, joilla ei ollut olemassa olevia sydänsairauden oireita.
Tutkijat havaitsivat, että ihmisten ikääntyessä sydänlihaksen puristamiseen ja rentoutumiseen kuluva aika pitenee joka vuosi 2-5 prosenttia.
Testitulokset saatiin tutkimukseen osallistuneilta, joille oli tehty huipputekninen sydämen magneettikuvaus – nimellä MRI – joka mittaa yksittäisten lihassegmenttien muutoksia jokaisen sydämenlyönnin yhteydessä.
Löydökset tarjoavat tutkijoiden mukaan tietoa sydämen vajaatoiminnan perimmäisistä syistä. Ne ovat erityisen arvokkaita nyt, kun miljoonat amerikkalaiset baby boomerit siirtyvät kuusikymppisiksi, jolloin useimmat sydänongelmien merkit ja oireet ilmaantuvat ensimmäisen kerran.
Arviot osoittavat, että yli viidellä miljoonalla amerikkalaisella on jonkinasteinen sydämen vajaatoiminta, jolle on tunnusomaista oireet, kuten hengenahdistus ja väsymys.
”Tuloksemme osoittavat, kuinka sydän pelaa häviävää peliä, kun ihmiset ikääntyvät”, sanoo tutkimusta johtanut entinen Hopkinsin lääketieteen apulaislääkäri Susan Cheng. ”Se on hämmästyttävä pala sydämen vajaatoiminnan palapelissä, joka vihdoin erottaa iän vaikutukset tunnetumpien riskitekijöiden, kuten korkean verenpaineen, edelle muuten terveillä ihmisillä ja rodusta riippumatta.”
”Tiesimme jo aiemmin, että sydän yrittää jatkuvasti sopeutua riskitekijöihin, mutta nyt tiedämme, että tämä tehtävä vaikeutuu sydämen ikääntyessä, kun se menettää joka vuosi hieman pumppauskapasiteettiaan”
, sanoo Cheng, joka on nykyisin apulaisopiskelijana Bostonissa kardiologian alalla.
Hänen mukaansa löydökset voisivat johtaa diagnostisiin testeihin, joiden avulla voitaisiin tunnistaa ne, joiden sydän ikääntyy muita nopeammin, mikä mahdollistaisi ennaltaehkäisevän lääkehoidon, sydämentahdistimien tai elintapojen muutosten avulla haitallisten vaikutusten hidastamisen tai jopa kumoamisen.
Hopkinsin kardiologian erikoislääkäri João Lima, MD, vanhempi tutkimuksen tutkija, sanoo, että ikääntymisen vaikutuksia on ollut vaikea määritellä, koska sydämen toiminnan arvioinnissa käytettäviin standardikriteereihin liittyy luontaisia puutteita. Hänen mukaansa nykyinen kultainen standardi on sydämen ejektiofraktio, joka on jokaisella sydämenlyönnillä ulos pumpatun veren määrän suhde pumppaamiseen käytettävissä olevan veren kokonaistilavuuteen. Normaalina pidetään 50-65 prosentin ejektiofraktiota.
Tutkimustulokset osoittivat, että ejektiofraktio itse asiassa kasvoi 0,01 prosenttia joka vuosi. Lima kuitenkin kutsuu tätä lukua harhaanjohtavaksi, koska pumppaamiseen käytettävissä olevan veren kokonaismäärä, joka on suhdeluvun alin luku, pienenee sydänontelon koon pienentyessä ja sydämen seinämien paksuuntuessa, mikä nostaa testituloksia virheellisesti, kun sydämen toiminta on todellisuudessa heikkenemässä.
Kun tutkijat erottelivat luvut toisistaan, sydämen tosiasiallisesti pumppaama verimäärä laski kahdeksan millilitraa vuodessa, sanoo Lima, joka on dosentti Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja sen sydäninstituutissa.
Suhdelukujen käytön virheellisyys, hän toteaa, auttoi myös peittämään sydänlihaksen massan asteittaisen kutistumisen. Tutkijat havaitsivat, että sydänlihasmassa väheni keskimäärin 0,3 grammaa vuodessa. Tämä tapahtui, vaikka sydämen seinämän paksuus oli kasvanut ja huolimatta toisen sydämen toimintaa kuvaavan standardimittarin, vasemman kammion massan ja veritilavuuden suhteen kasvusta, joka nousi 5 milligrammaa millilitraa kohti joka vuosi.
Liman mukaan on tärkeää, etteivät nykyiset sydämen toimintaa mittaavat testit, erityisesti ejektiofraktion suhdeluvut, johda potilaita diagnosoitaessa harhaan. Hän huomauttaa, että lähes puolella niistä 550 000 amerikkalaisesta, joilla vuosittain diagnosoidaan vastikään sydämen vajaatoiminta – enimmäkseen yli 50-vuotiailla naisilla – on ei-systolinen muoto, jossa ejektiofraktio näyttää samalta, vaikka sydämen toiminta heikkenee. ”Ikä voi olla ratkaiseva tekijä siinä, kuka sairastuu tällaiseen sydämen vajaatoimintaan”, hän sanoo.
”Tämä tutkimus korostaa sitä, miten ikääntyvän sydämen anatomia ja toiminta muuttuvat käsi kädessä ajan mittaan, samaan tapaan kuin valtimot jäykistyvät, luut heikkenevät kalsiumin menetyksen vuoksi ja munuaisten toiminta heikkenee”, Lima sanoo. ”Lääkäreiden ja potilaiden on ymmärrettävä, että kyseessä on prosessi, jota riskitekijät voivat kiihdyttää tai jota voidaan mahdollisesti hidastaa terveellisillä elämäntapavalinnoilla ja hyvällä lääketieteellisellä hoidolla.”
Tutkijoiden mukaan seuraava askel on etsiä niin sanottuja biologisia merkkiaineita, yleensä veren proteiineja, joilla voidaan seurata ikääntymisprosessin vaikutuksia sydämen muotoon ja toimintaan, ja mitata näitä merkkiaineita, jotta voidaan kehittää sydän- ja verenkiertoelimistön ikääntymiselle ominainen testi.
Tutkimukseen osallistujat kuudesta eri puolilla Pohjois-Amerikkaa sijaitsevasta keskuksesta poimittiin suuremmasta joukosta, johon kuului 7000 etnisesti erilaista aikuista, mukaan lukien afroamerikkalaiset, kiinalaisamerikkalaiset, valkoihoiset ja latinalaisamerikkalaiset – kaikkia seurattiin sen selvittämiseksi, kuka sairastuu sydämen vajaatoimintaan. Vuonna 2000 aloitettu Multiethnic Study of Atherosclerosis (MESA) -tutkimus kestää vielä kuusi vuotta. Se on ensimmäinen laajamittainen analyysi rodullisista tai etnisistä eroista sydämen toiminnassa. Tähän mennessä 79 tutkimukseen osallistuneelle on kehittynyt kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.
Tutkimusta rahoittaa National Heart, Lung and Blood Institute, joka kuuluu National Institutes of Health -laitokseen.
Liman ja Chengin lisäksi muut tutkimukseen osallistuneet Hopkinsin tutkijat olivat tohtori Verônica Fernandes ja tohtori David Bluemke.
(Esityksen nimi: Age-Related Differences in Left Ventricular Structure and Function, the Multiethnic Study of Atherosclerosis.)