Kaikkien, jotka etsivät kattavaa yleiskatsausta maailmanlaajuisesta pitkänmatkanjuoksun näyttämöstä, on vaikea kuvitella parempaa resurssia kuin LetsRun.com. Omien tyhjentävien ennakkokatsaustensa ja kilpailuraporttiensa lisäksi Berliinin maratonin tai NCAA:n maastojuoksumestaruuskilpailujen kaltaisista merkkitapahtumista sivusto päivittää päivittäin linkkejä juoksu-uutisiin, niin suuriin kuin tuntemattomiinkin. Onnea löytää toinen yhdysvaltalainen julkaisu, joka välittää Kenian kansallisista maastojuoksumestaruuskilpailuista tai vuosittaisesta Golden Spike -juoksutapahtumasta Ostravassa, Tšekin tasavallassa.

Mutta aivan kuten LetsRun on vakiinnuttanut asemansa luotettavana linkkinä yleisurheilun ja juoksualan kiinnostuneille, sivuston keskustelupalstat voivat olla kuin korkeiden kilometrikilometrien juoksevien veljeskuntien verkko-id:tä. Etäisyysjuoksufanien eristäytyneessä maailmassa ”laudoilla” on maine syövyttävästä paskapostauksesta, jossa esiintyy vaihtelevasti naisvihaa, rasismia ja homofobiaa. Kuten eräs keskustelupalstalla kirjoittaja kerran totesi, ”LetsRun on periaatteessa 4chan juoksijoille.”

Eräänlaisena vastatoimenpiteenä LetsRun aloitti vuoden 2020 ilmoittamalla, että sivuston taustapuolen rutiinipäivitysten lisäksi se ottaisi käyttöön muutoksia, joilla estettäisiin ihmisiä käyttämästä useita peitenimiä foorumeilla. Kirjoittajien ei tarvitse rekisteröityä sivustolle, ja he voivat pysyä nimettöminä, mutta jatkossa pyrkivät trollit saavat käyttää vain yhtä väärää identiteettiä ketjua kohden viikossa.

”Jossakin ketjussa sanon: ’En voi uskoa, että kaikki nämä ihmiset ajattelevat näin'”, LetsRunin toinen perustaja Robert Johnson (eli ”RoJo”) sanoi puhelimessa. ”Ja sitten katsot sitä, ja sama henkilö kirjoittaa kahdeksalla eri nimellä”. Siitä on olemassa termi, luulen, että sitä kutsutaan ’astroturfingiksi’.” (Postaajien IP-osoitteet näkyvät LetsRunin ylläpitäjille.)

Kun hän kertoi minulle tuon esimerkin, Johnson mainitsi Venäjä-myönteisen propagandan olevan sellaista, jota LetsRunin uusilla säännöillä toivotaan hillittävän. (Vaikka suurin osa keskustelupalstan viestiketjuista on juoksuaiheisia, politiikka ja deittineuvonta ovat suosittuja aiheita. Johnson sanoo haluavansa ajatella, että keskustelupalstat heijastavat sitä, mistä ihmiset saattavat puhua lenkillä.)

Tietenkään ne juoksuyhteisön jäsenet, jotka valittavat keskustelupalstojen sisällöstä, eivät yleensä ole huolissaan siitä, että Kreml on kaapannut keskustelupalstan, vaan pikemminkin siitä, että se on kehittynyt foorumiksi tarpeettomalle ilkeilylle. Chris Chavez, Sports Illustrated -lehden kirjoittaja ja juoksu-uutissivusto Citius Magin perustaja, kysyy jokaiselle vieraalleen viikoittaisessa podcastissaan vakiokysymyksenä ”Mikä on ilkein asia, jonka olet lukenut itsestäsi LetsRunissa?”. Viime toukokuussa kysymys esitettiin entiselle lukiotähdelle Mary Cainille, joka oli varhaiskypsyytensä vuoksi joutunut keskustelupalstojen kiivailun kohteeksi erittäin nuorena. Cain kertoi lopettaneensa sivustolla käymisen lukion ensimmäisellä luokalla nähtyään viestejä (ja kuvia itsestään), joissa häntä väitettiin pojaksi, koska hänellä oli ”pullistuma shortseissa”.

”Olin yläasteella ja luin tätä”, Cain kertoi Chavezille. ”Olet kuin: ’Olen rikkonut kahdeksasluokkalaisena mailin viiden minuutin juoksun ja aikuiset miehet ovat äitiensä kellareissa kirjoittamassa artikkeleita minusta’. Joten kyllä, en kannata noita keskustelupalstoja.”

Kun Cain nousi marraskuussa valtakunnallisiin otsikoihin, kun hän syytti entistä valmentajaansa Alberto Salazaria siitä, että tämä häpäisi häntä julkisesti painonsa vuoksi ja kehotti häntä ottamaan ehkäisypillereitä ja diureetteja kilojen karistamiseksi, keskustelupalstoja kritisoitiin sittemmin siitä, että ne edistävät naisurheilijoihin vihamielisesti suhtautuvaa kulttuuria. Cainin syytösten jälkeen entinen collegetähti Leah O’Connor julkaisi Instagram-tilillään kuvakaappauksia viestipalstojen julisteista, jotka halventavat hänen ulkonäköään, kun hän kilpaili Michigan Statessa vuonna 2015. ”Tällaisia foorumeita EI PITÄISI olla olemassa… #fixgirlssports.” O’Connor kirjoitti postauksessaan.

”En haluaisi, että joku kommentoisi painoani, jos olisin lukiossa”, Johnson sanoo, ennen kuin lisää, että hänen mielestään aihe voisi jollakin tasolla silti olla reilua julkista keskustelua, koska paino vaikuttaa juoksusuoritukseen. Vastauksena O’Connorin kommentteihin Johnsonin veli (ja LetsRunin toinen perustaja) Weldon aloitti viestiketjun otsikolla: ”Moderointikysymys: Vaikka Johnson väittää, että sivuston vaatimattoman henkilökunnan on mahdotonta valvoa kaikkea, mitä keskustelupalstoilla julkaistaan (sivustolla on ollut lähes 10 miljoonaa viestiä sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 2000), hän huomauttaa, että toisin kuin Facebookin ja Twitterin kaltaisissa jättiläismäisissä sivustoissa, kuka tahansa, jolla on ongelmia jonkin julkaistun viestin kanssa, voi tehdä valituksen, johon yleensä vastataan muutamassa tunnissa. Johnson vastustaa keskustelupalstojen naisvihamielistä imagoa ja väittää, että keskustelupalstojen historian ”eniten pahoinpidellyt” ihmiset ovat olleet valkoisia miehiä. Kun hän oli tähtijuoksija Oregonin yliopistossa 2000-luvun puolivälissä, Galen Ruppiin kohdistuneet solvaukset keskustelupalstalla olivat ilmeisesti niin rajuja, että Oregonin apulaisyleisurheilujohtaja Vin Lananna ja Ruppin valmentaja Alberto Salazar lähestyivät Weldon Johnsonia juoksukilpailussa ja ”löivät häntä”. (Sivusto asensi sittemmin suodattimen, joka teki mahdottomaksi sanojen ”homo” ja ”Rupp” käytön samassa viestissä.)

Sally Bergesen, naisten vaatteita valmistavan Oiselle-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja, kertoi minulle sähköpostitse, että LetsRunin keskustelupalstat olivat ”helvettiä naisille”. Sekä Bergesen että tohtori Sarah Lesko, joka vastaa Oisellen yrityskehityksestä, sanovat, että suurin osa heidän tuntemistaan naisammattilaisjuoksijoista välttää keskustelupalstoja kokonaan.

”Jos RoJon puolustus on se, että kaikki joutuvat paskanjauhannan kohteeksi, se ei ole kovin rohkaisevaa”, Bergesen kertoi minulle puhelimitse. ”Mutta mitä tulee siihen, että valkoista miestä haukutaan verrattuna naiseen tai värilliseen henkilöön tai henkilöön, joka on avoimesti homo, siinä on suuri ero, koska valtarakenteet, joissa me kaikki elämme… me kaikki emme ole tasa-arvoisia.”

Johnsonin mukaan LetsRunin negatiivinen maine naisten keskuudessa vahingoittaa itse asiassa sivuston tulosta. ”Mielikuva siitä, että olen seksistinen tai että sivusto on seksistinen, ei ole hyväksi liiketoiminnalle”, Johnson sanoo. ”Meillä pitäisi olla paljon enemmän brändimainostajia kuin meillä on.”

Mitä siis voidaan tehdä? Johnson myöntää, että henkilöt, jotka eivät ole nimekkäitä julkisuuden henkilöitä, ansaitsevat varmasti ”erityissuojelua”, ja mainitsi, että hän mahdollisesti haluaisi rajoittaa lukiofoorumin vain rekisteröityneille käyttäjille. Twitterin esimerkkiin viitaten Johnson sanoo kuitenkin, ettei hän ollut täysin vakuuttunut siitä, että postaajien rekisteröinnin vaatiminen toisi suurta muutosta. Lesko puolestaan ehdotti, että jos LetsRun uskoo tosissaan, että se menettää mainosrahoja foorumien naisvihamielisen sisällön vuoksi, sivuston pitäisi testata tätä teoriaa investoimalla ylimääräisiin moderaattoreihin, jotka hyväksyvät kommentit – jotain, mitä LetsRun ei ole aiemmin halunnut tehdä sillä perusteella, että se merkitsisi sensuuria.

Se, että keskustelupalstojen postaajat voivat pysyä nimettöminä, on luultavasti yksi keskustelupalstojen kiistanalaisimmista seikoista. LetsRun kirjoitti aiemmin tällä viikolla julkaisemassaan lausunnossa, jossa se ilmoitti keskustelupalstojen päivityksistä, että postaajien anonymiteetin säilyttäminen ”mahdollistaa rehellisemmän keskustelun”. Oletettavasti nimettömyys helpottaisi myös potentiaalisten ilmiantajien mahdollisuuksia paljastaa väärinkäytöksiä, olipa kyse sitten sarjakilpailuhuijarin tai hyväksikäyttävän valmentajan paljastamisesta.

Samanaikaisesti on kuitenkin ilmeinen haittapuoli, kun ihmisiä ei tarvitse pitää tilivelvollisina siitä, mitä he sanovat julkisella foorumilla. Entä jos nuo nimettömät väitteet huijaamisesta eivät olekaan totta? Samoin äitiensä kellareissa murjottavat aikuiset miehet olisivat luultavasti vähemmän halukkaita trollaamaan maailman Mary Caineita, jos heidän pitäisi oikeasti tunnustaa tekonsa.

Vaikka LetsRun-taulujen pulma ei todennäköisesti ratkea lähiaikoina, Bergesen sanoo olevansa rohkaistunut siitä, että juoksua harrastavat naiset ottavat yhä useammin asiat omiin käsiinsä luomalla omia medioita, joiden avulla he voivat suunnata lajinsa tarinaa uudelleen.

”Meillä ei ole vielä ilmoitustaulua, mutta ehkä pian”, Bergesen sanoo. ”Periaatteessa sanomme, että olemme kyllästyneitä odottamaan, että te saatte selville tämän asian, ja että olemme kyllästyneitä siihen, että te sanotte meille, ettette voi tehdä asialle mitään. Joten me menemme eteenpäin ja alamme tehdä omia juttujamme. Mutta eikö olisi ollut mukavaa, jos olisimme kaikki voineet hengailla yhdessä?”