Redefining Home

Kirjoittanut Kathleen Goodwin

”Minkälaista musiikkia te teette?” Kysyin. Se on helppo kysymys, mutta vaikea vastata, The Lil Smokiesin Andy Dunnigan sanoi. Itse asiassa hän sanoo, että vastaus on kuulijan – ei muusikoiden – päätettävissä. Hän kuitenkin yritti vastata: ”Se on eräänlainen fuusio lyyrisesti painottunutta kansanmusiikkia, pop-medleyta ja bluegrass-soittimia.” Newgrass, bluegrass tai miksi sitä haluaakin kutsua, ihmiset voivat odottaa The Lil Smokiesilta energistä show’ta. ”Se on rock and roll -tunnelma bluegrass-instrumenteilla”, Andy selittää. ”Se ei ole perinteinen bluegrass-show. Mitä ikinä tunnemme , me teemme.” Missoulan oman Lil Smokies -yhtyeen laulaja Andy Dunnigan istui alas Destination Missoulan kanssa keskustelemaan yhtyeen synnystä, noususta Missoulan kaduilta yli 150 keikan kiertueaikatauluun, uudesta albumista ja kaikesta siitä, mitä he rakastavat Last Best Placessa.

Smokies perustettiin vuonna 2009, ja se tapasi toisensa collegen kotibileissä Daly Avenuella. Alkuperäisjäsenet asuivat ja työskentelivät Missoulassa, ja Andy opiskeli tuolloin yliopistossa luovaa kirjoittamista englannin koulutusohjelmassa. ”Tapasin The Lil Smokiesin collegen tynnyrijuhlissa. He soittivat avointa bluegrass-jamia, joten otin dobron mukaan, ja siellä syntyi bändin ensimmäinen yhteenliittymä.”

Yhtye soittaa kotikaupunkinsa teatterissa, Missoulan omassa Wilmassa. Kuvan luotto: Neubauer Media

Aluksi The Lil Smokies aloitti bussimusiikin ympäri kaupunkia paikallisten baarien, kuten Charlie B’s:n, edessä ja sai silloin tällöin keikkoja Top Hat Loungen kaltaisissa paikoissa.

”Muistan ensimmäisen kerran Top Hatissa… Olin 20-vuotias. Siellä oli bluegrass-poiminta ja olin todella peloissani, koska soitettiin perinteistä bluegrass-musiikkia, eikä minulla todellakaan ollut aavistustakaan, mitä olin tekemässä. Minusta tuntui, etten kuulunut sinne. Olin ensimmäistä kertaa baarissa, mutta muistan ajatelleeni, että se oli siistein asia ikinä.” Vuosia myöhemmin Andy löysi itsensä Top Hatin lavalta The Lil Smokiesin kanssa. ”Se oli tiistai-ilta tai jotain. Kerroimme tietysti kaikille ystävillemme. olivat vain ystäviämme”, hän nauraa.

Top Hatin 20-henkisestä, vain ystäville suunnatusta väkijoukosta Wilman säännölliseen loppuunmyyntiin ja KettleHouse Amphitheaterin soittamiseen The Lil Smokies on kulkenut pitkän matkan; mutta heidän ystäviensä ja paikallisen Missoulan yhteisön tuki on pysynyt vakiona. Muistoja tästä kehityksestä – ja siitä, miten Missoula on kehittynyt ja tukenut bändiä kaiken tämän aikana – Andy kutsuu ”kauniiksi hetkiksi.”

”Aloitimme autotallibändinä. Se on niin sanotusti koko Disney-tarina. Taco del Solin ja Charlie B:n väliseltä kujalta Red Rocksille, aika hullua”, Andy nauraa.”

Päätös lähteä kiertueelle, ensin alueellisesti ja sitten valtakunnallisesti, tuli bändille orgaanisesti mutta yllättäen. Vuonna 2013 he voittivat Northwest String Summitin Portlandin ulkopuolella Oregonissa, ja pian sen jälkeen vuonna 2014 Telluride Bluegrass Festivalin Telluridessa, Coloradossa. ”Se oli itseään vahvistavaa”, Andy selittää. ”Se sai meidät ajattelemaan, että ehkä emme sittenkään olleet harhaisia. Ehkä jotkut ihmiset ystäviemme ja paikallisen Missoulan musiikkikentän ulkopuolella voisivat oikeasti olla kiinnostuneita . Se oli hyvä hetki, ja silloin saimme sysäyksen hankkia pakettiauto ja katsoa, voisimmeko todella . Lähdimme täysillä mukaan.”

Bändi koki muodonmuutoksen aloitettuaan kiertämisen: alkuperäiset jäsenet lähtivät ja uusia tuli mukaan. ”En usko, että alun perin kukaan ennakoi tekevänsä tätä kokopäiväisesti”, Andy sanoo. ”Missoulan kaduilta uuvuttavaan 150+ keikkaan vuodessa, se oli enemmän kuin odotettiin.” Smokiesin nykyisen kokoonpanon muodostavat Andy Dunnigan (laulu ja dobro), Matt Cornette (banjo), Scott Parker (basso), Matt ”The Rev” Rieger (kitara) ja Jake Simpson (viulu). Matt ja Scott asuvat kokopäiväisesti Missoulassa, kun taas Andy, Rev ja Jake asuvat muualla. Bändi pitää itseään silti Missoulan bändinä, koska Andyn mukaan se on lippu, jota kannattaa kantaa ylpeänä.

”Mielestäni Missoula on itsessään niin ainutlaatuinen paikka. Missoula saa kruunun siitä, että se on esteettisesti todella kaunis vuorineen ja kaikkineen, mutta ystävällisyydessä ja yhteisöllisyydessä, maanviljelijöiden markkinoilla, musiikissa ja ihmisissä, jotka katsovat sinua silmiin, kun kävelet kadulla, on jotain todella erityistä. Olen todella ylpeä siitä, että olen asunut siellä niin kauan, ja olemme ylpeitä siitä, että voimme kantaa Montanan lippua. Sieltä bändi on saanut alkunsa ja vietimme paljon aikaa soittaen noilla kaduilla, ja tulen aina olemaan hyvin ylpeä siitä.”

The Lil Smokies soittaa Red Rocksissa Goldenissa, Coloradossa syyskuussa 2019. Photo credit: Glenn Ross.

2019 oli suuri vuosi The Lil Smokiesille – he soittivat yli 150 keikkaa ja avasivat Greensky Bluegrassin lukuisia keikkoja, muun muassa Missoulan omassa KettleHouse Amphitheaterissa. Heillä oli myös mahdollisuus soittaa Red Rocks Amphitheaterissa Goldenissa, Coloradossa, kokemusta, jota Andy kutsui parhaalla mahdollisella tavalla ”stressaavaksi”.

”Red Rocks on nähtävyys, ja kun kaikki täyttyvät siellä, sitä kokemusta on vaikea edes sanoittaa”, hän kertoo. ”Meillä oli hyvä show, ja tuntui hienolta esiintyä niissä olosuhteissa. Oli hermoja raastavaa herätä ja ajatella ’soitan Red Rocksissa tänään’. Emme oikeastaan enää hermostu keikoista, mutta meillä oli varmasti perhosia steroideissa sinä päivänä.”

Kiertueiden lisäksi yhtye äänitti elokuussa kolmannen studioalbuminsa, neljännen yhteensä. Albumi äänitettiin El Pason ulkopuolella Teksasissa Tornillossa sijaitsevalla Sonic Ranchilla, joka on 1700 hehtaarin pekaanipähkinäpuutarha ja asuinalueen äänitysstudio. Tornillo -nimisen uuden albumin on tuottanut Bill Reynolds, Band of Horsesin basisti, ja sen on määrä ilmestyä tammikuussa 2020.

Näkymät vuorille Missoulan ulkopuolella KettleHouse Amphitheaterissa. Kuvan luotto: Neubauer Media.

Kireän kiertue- ja levytysaikataulun välissä Smokies ei palaa soittamaan (sekä lavalla että sen ulkopuolella) Missoulaan niin usein kuin he haluaisivat. Siinä missä bändi aikoinaan soitti Missoulassa jatkuvasti, se vierailee nyt kotikaupungissaan kaksi kertaa: kesäkeikalla ja Wilmassa uudenvuodenaattona. Vastaanotto on aina lämmin, ja bändi odottaa innolla Missoulan keikkojaan ja täällä vietettyä aikaa. Koskenlasku joella, patikointi Greenough Parkissa Black Coffeen kahvikupposen kera, kiipeily Stewart Peakille, viipaleen nappaaminen Bridge Pizzasta ja vanhoihin tuttavuuksiin palaaminen Charlie B:ssä ovat Andyn lempipuuhia, kun hän on täällä. Bändi on vuosien varrella määritellyt kodin uudelleen, mutta Missoulassa on aina jotain hyvin ”kotimaista”.

”Missoulalaiset suhtautuvat intohimoisesti kaikkeen. Paikallinen skene on hyvin kannustava – olipa kyse sitten keramiikasta tai vaelluksesta tai musiikista tai mistä tahansa – ihmiset ovat hyvin intohimoisia ja hyväksyviä. Luulen, että se oli meille valtava asia aloittaa Missoulassa. Mietin paljon sitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos he olisivat aloittaneet jossain muualla. Enkä usko”, Andy sanoo. ”Olimme hyvissä käsissä, kun se tuli Missoulaan.”

Kuvan luotto: Neubauer Media