Lainsäätäjät käyvät parhaillaan suurta keskustelua, joka varmasti jakaa Mainen asukkaat kahteen ryhmään. Ei, ei demokraateihin ja republikaaneihin. Keskustelu koskee lintuja – erityisesti kanalintuja. Nyt on valmisteilla lakiesitys, jonka mukaan lainsäätäjien olisi valittava, mikä kanalintulaji on osavaltion virallinen lintu.

Brian Olsen, Mainen yliopiston biologian ja ekologian apulaisprofessori, ei ole suostunut asettumaan puolelleen suuressa kanalintukeskustelussa, mutta hän haluaa osavaltion lainsäätäjien tietävän, että on olemassa suuria eroja boreaalisen kanalintulajin (boreal chickadee) ja mustapääkerttunen (black-capped chickadee) välillä, joita kumpaakin tavataan Mainessa. Hän sanoi, että mustakurkku-uikulla on keväisin laulu, jota hän esitteli osavaltio- ja paikallishallintovaliokunnalle.

”Tuo laulu ei ole räikeä eikä ylimielinen. Se vain tekee työnsä”, hän sanoi.

Eikä tuota laulua pidä hänen mukaansa sekoittaa siihen kutsuun, jonka tyypillisesti yhdistämme mustapääkerttuihin. Olsen sanoi, että tuolla tyypillisellä äänellä on itse asiassa tarkoituksensa.

”Ette ehkä tiedä, mutta mustapääkerttunen kutsuu tuota hyvin karismaattista ’chicka-dee-dee-dee-dee’, ja ’dees’-merkkien määrä laulun lopussa on arvio siitä, kuinka vaarallinen tietty uhka on”, hän sanoi.

Olsen sanoi, etteivät mustapääkerttunen hänen kotonaan asustavat mustapääkerttunen pelkää häntä – eivät lainkaan. ”Itse asiassa ne vaikuttavat melko itsevarmoilta, että ne voisivat voittaa minut reilussa taistelussa”, hän sanoi.

Entä boreaalinen kanalintu? Sillä ei ole laulua, Olsen sanoi.

”Eivät ole kevytmielisiä lintuja, boreaalisirkut”, hän sanoi.

Mutta boreaalisirkulla on ainutlaatuinen kutsu, vaikka on todennäköistä, että monet Mainerilaiset, varsinkaan ne, jotka eivät ole uskaltautuneet Pohjois-Maineen osavaltioon, eivät ole ennen kuulleet boreaalisirkun kutsua, saati sitten nähneet sellaista.

Tämä johtunee siitä, että sen elinympäristö ovat boreaaliset metsät. Olsenin mukaan boreaali uskaltautuu ajoittain osavaltion eteläosiin, mutta se on harvinaista.

Palataan nyt takaisin käsillä olevaan keskusteluun. Se juontaa juurensa vuoteen 1927, jolloin lainsäätäjä nimesi kanalinnun osavaltion linnuksi.

Maine Audubonin Nick Lundin mukaan ongelma on, että ”se ei ole lintu. Se on lintuperhe. Se olisi siis sama kuin sanoisi, että osavaltion koira on koira. Tai osavaltion pizza on pizza.”

Lundin mukaan Maine on itse asiassa yksi vain kahdesta osavaltiosta, joka ei ole määritellyt, mikä lintulaji on virallinen. Toinen on Utah, joka listaa yleisesti lokkilinnun valintalinnuksi – sinänsä kummallinen päätös, koska Utahissa ei ole merta. Itse asiassa juuri kalifornialokki pelasti alueen asukkaat sirkkojen hyökkäykseltä, jotka tuhosivat satoja 1800-luvun puolivälissä. Samoin se oli kanahaukan raivokas hyönteisten nälkä, joka ilmeisesti vaikutti lainsäätäjän päätökseen antaa sille virallinen asema Mainessa.

Mutta kumpi, boreaalilintu vai mustapääkerttu?

Se on kysymys, joka askarruttaa osavaltion lainsäätäjiä, jotka harkitsevat nyt lakiehdotusta, jossa pyydetään lainsäätäjää valitsemaan. Lund sanoi, että päätös on vaikea.

”Molemmat pysyvät Mainessa koko vuoden”, Lund sanoi. ”Molemmat ovat ystävällisiä ja tuntevat vetoa ihmisiin. Ja, vaikka sinun täytyy olla niiden läsnä ollaksesi ymmärtääkseen, vaikuttavat optimistisilta, iloisilta, ystävällisiltä ja ahkerilta.”

Mutta on myös joitain suuria eroja, hyviä ja huonoja puolia.”

UMainen Olsen hahmotteli niitä puolueettomasti lainsäätäjille keskiviikkona.

”Toinen osavaltio, joka lunastaa itselleen mustakurkku-uikun, kuten on sanottu, on Massachusetts. Ja jätän sen siihen”, hän sanoi.

Ouch.

Mutta sitten on vielä tämä pikku herkkupala boreaalisesta: ”boreaalisten kanalintujen on raportoitu useita kertoja syöneen pakastettua lihaa peuranraatopaikoilla, mikä on mielestäni melko vankkaa laululinnulle”, hän sanoi.

Ew.

Se on siis satunnainen lihaa syövä boreaali vs. kaikkialle levinnyt mustakurkku-uikku, tasankomaalaisten ystävä.

Lainsäätäjillä on tietysti vakavampiakin näkökohtia. Ornitologit varoittavat, että ilmastonmuutos työntää boreaalin yhä pohjoisemmaksi, joten sen esiintyminen täällä voi tulla yhä harvinaisemmaksi. Mustapääkerttu, jota tavataan koillisvaltioissa, on todennäköisesti täällä jäädäkseen.

Joka tapauksessa asia voi jakaa mielipiteitä, kuten Olsenin perheessä: hänen poikansa pitää mustapääkerttuusta, koska se on yleinen, ja hänen tyttärensä boreaalista, koska se on harvinainen.

”Olemme kahtiajakautunut talo”, Olsen sanoi.

Omasta puolestaan Olsen sanoi, että Maine voisi tyytyä vain tavalliseen kuikkalintuun. Näin osavaltion ei hänen mukaansa tarvitsisi muuttaa rekisterikilpeään, jonka eräässä versiossa on jo mustakurkku-uikku.