Maria Magdaleena oli Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Erilaiset kohdat kristillisistä kirjoituksista osoittavat, että hän pysyi uskollisena Jeesukselle jopa tämän viimeisinä tunteina. Hän ei ainoastaan odottanut ristin juurella, vaan osallistui myös hänen hautaamiseensa. Lisäksi jokaisessa neljässä Raamatun kertomuksessa ensimmäisestä pääsiäisestä mainitaan hänen läsnäolonsa Jeesuksen tyhjän haudan löytämisen yhteydessä. Näin ollen hänen omistautumisensa ansiosta hän sai poikkeuksellisen etuoikeuden olla yksi ensimmäisistä ylösnousemuksen todistajista ja julistajista.
Maria Magdaleena Raamatussa
Kristillisissä kirjoituksissa on kaksitoista erillistä mainintaa Maria Magdaleenasta. Luukkaan evankeliumissa hänet tunnistetaan naiseksi, josta Jeesus ajoi ulos seitsemän riivaajaa. Se jatkaa toteamalla, että Maria Magdaleena ja useat muut naiset, jotka Jeesus oli parantanut, kulkivat hänen ja opetuslasten mukana ja tukivat heitä omista varoistaan (Luuk. 8:2-3).
Kaikki muut Maria Magdaleenaan viittaavat Raamatun kohdat ovat peräisin kertomuksista Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta, jotka on kirjattu Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin, jotka ovat Raamatun kertomuksia Jeesuksen elämästä. Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen mukaan hän oli läsnä Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikalla (Matt. 27:56, Mark. 15:40, Joh. 19:25). Matteus ja Markus mainitsevat, että hän oli läsnä myös Jeesuksen hautaamisessa (Matt. 27:61, Mark. 15:47). Lopuksi kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat yhtä mieltä siitä, että hän nousi varhain sunnuntaiaamuna ristiinnaulitsemisen jälkeen ja meni Jeesuksen haudalle tuoden mukanaan voiteet, joita tarvittiin Jeesuksen ruumiin asianmukaiseen hautaamiseen. Näin ollen Maria oli ensimmäisten ylösnousemuksen todistajien joukossa. Markuksen mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle (Mark. 16:9-10). Matteus ilmoittaa, että hän ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle ja toiselle, tarkemmin määrittelemättömälle Marialle (Matt. 28:110). Luukas väittää, että Maria Magdaleena, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, saivat enkeliltä ensimmäisenä uutisen ylösnousemuksesta Jeesuksen tyhjän haudan paikalla. Hänen kertomuksensa täsmentää myös, että sen jälkeen, kun naiset olivat saaneet tämän uutisen, ylösnoussut Kristus itse ilmestyi Pietarille ja toiselle miespuoliselle opetuslapselle, kun he olivat kävelemässä Emmaus-nimiseen kylään (ks. myös Emmauskävely). Johannes väittää, että ylösnoussut Kristus ilmestyi ensin yksin Maria Magdaleenalle.
Siten Raamatun kuva Maria Magdaleenasta kuvaa häntä ylösnousemuksen tärkeimpänä todistajana. Ylösnousemuksen ensimmäisenä todistajana Mariasta tuli myös ensimmäinen, joka julisti uutista ylösnousseesta Kristuksesta. Johanneksen evankeliumissa ja Matteuksen evankeliumissa ylösnoussut Jeesus itse käskee häntä levittämään sanaa ylösnousemuksestaan apostoleille.
Raamatullinen kuva Mariasta kuvaa häntä ihmisenä, jonka usko Jeesukseen ei koskaan horjunut. Tätä horjumatonta uskollisuutta voidaan verrata opetuslasten uskollisuuteen, joista suurin osa näyttää hylänneen Jeesuksen hänen oikeudenkäynnin ja teloituksen aikana. Pietari kielsi suhteensa Jeesukseen sen jälkeen, kun uskonnolliset viranomaiset olivat ottaneet Jeesuksen kiinni. Matteus kirjoittaa, että vain kourallinen Jeesuksen naispuolisia seuraajia seurasi häntä ristille, ja mainitsee Maria Magdaleenan nimen ensimmäisenä heidän joukossaan (Matt. 27:55-56) (ks. myös Maria, siunattu neitsyt). Markuksen kertomuksessa ristiinnaulitsemisesta mainitaan nimeltä kolme naista, ja jälleen Maria Magdaleenan nimi on listan kärjessä. Hän mainitsee myös, että paikalla oli myös muita määrittelemättömiä henkilöitä, jotka olivat seuranneet Jeesusta Jerusalemiin (Mark. 15:40). Luukas toteaa, että Jeesuksen ”tuttavat” sekä hänen naispuoliset seuraajansa todistivat ristiinnaulitsemista, vaikka hän ei tarjoa nimiä (Luuk. 23:49). Johanneksen kertomuksessa Jeesusta ristille seuranneista mainitaan useita naisia, muun muassa Maria Magdaleena, ja viitataan vain yhteen nimeämättömään miespuoliseen opetuslapseen (Joh. 19:26-27).
Raamattu paljastaa vain yhden yksityiskohdan lisää Maria Magdaleenan elämästä. Nimi ”Magdaleena” tunnistaa Marian asuvan Magdalassa, pienessä kaupungissa Galilean järven rannalla. Tutkijat uskovat, että sana ”Magdala” tulee sanasta migdol tai migdal, heprean kielen sanasta ”torni”. Niinpä pyhä Hieronymus (n. 347-419 tai 420) kutsui häntä ”tornin Mariaksi” ja väitti, että hänen nimensä kuvastaa hänen vakaata uskoaan. Marian sukunimi erotti hänet muista Jeesusta ympäröineistä naisista. Muut tunnistetaan yleensä jonkun muun äidiksi, sisareksi tai vaimoksi. Se, että Maria Magdaleena tunnistettiin kotipaikkansa perusteella, viittaa siihen, että hän saattoi olla epätavallisen itsenäinen nainen, ehkä varakas naimaton nainen, joka käytti tulonsa Jeesuksen seuraamiseen ja tukemiseen.
Maria Magdaleena kristillisessä idässä
Ortodoksikristittyjen keskuudessa kehittynyt kuva Maria Magdaleenasta poikkesi varsin voimakkaasti länsimaisten kristittyjen eli roomalaiskatolisten ja protestanttien esittämästä kuvasta. Ortodoksisuus on yksi kristinuskon kolmesta päähaarasta. Ortodoksinen kristinusko kehittyi Itä-Euroopassa ja Välimeren itäistä puoliskoa ympäröivissä maissa. Ortodoksiset kristityt noudattavat erilaista kirkkokalenteria kuin roomalaiskatoliset ja protestantit yleisesti noudattavat (ks. myös pääsiäinen, päivämäärä).
Ortodoksikristityt säilyttivät Marian Magdaleenan kuvan, joka on samanlainen kuin Raamatussa kuvattu. Häntä kunnioitetaan ylösnousemuksen todistajana ja hänelle annetaan arvonimet ”Myrskynkantaja” ja ”apostolien veroinen”. Neljännen vuosisadan lopulla ortodoksisten kristittyjen johtajat omistivat pääsiäisen jälkeisen toisen sunnuntain Maria Magdaleenalle ja muille naisille, jotka toivat Jeesuksen haudalle hautamausteita ja voiteita. Sitä kutsutaan ”mirroforien sunnuntaiksi” eli mirhan kantajien sunnuntaiksi.
Ortodoksikristittyjen keskuudessa tunnettu legenda kertoo, että Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Maria Magdaleena matkusti ympäriinsä levittäen sanaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Roomaan saavuttuaan hän kävi keisari Tiberiuksen luona tekemässä valituksen Pilatusta vastaan ja todistamassa ylösnousemuksesta. Keisaria kuullessaan hän poimi läheiseltä pöydältä kananmunan havainnollistaakseen ylösnousemuksen käsitettä. Tiberius kuitenkin pilkkasi häntä ja julisti, että kerran kuollut ihminen ei voi nousta uuteen elämään sen enempää kuin hänen kädessään oleva muna voi muuttua punaiseksi. Yhtäkkiä muna punoitti syvän, verenpunaisen väriseksi. Ortodoksisessa uskonnollisessa taiteessa Maria Magdaleena on usein kuvattu pitelemässä punaista munaa. Kreikkalaiset ja muut ortodoksikristityt noudattavat edelleen vanhaa perinnettä, jonka mukaan pääsiäistä, ylösnousemuksen juhlaa, vietetään syvän verenpunaiseksi värjätyillä munilla.
Maria Magdaleena Länsi-Euroopassa
Muutaman ensimmäisen vuosisadan aikana Kristuksen kuoleman jälkeen länsieurooppalaiset kristityt alkoivat rakentaa hyvin erilaista kuvaa Maria Magdaleenasta. Tänä aikakautena spekulaatiot hänen menneisyydestään alkoivat jättää varjoonsa varsinaiset raamatulliset merkinnät Marian luonteesta. Kun kommentaattorit etsivät Raamatusta lisää todisteita hänen taustastaan, he alkoivat yhdistää Maria Magdaleenan useisiin muihin Jeesuksen tunteneisiin naisiin. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumin kertomuksessa nimeämätöntä naista, joka pesee ja voitelee Jeesuksen jalat, pidettiin usein Maria Magdaleenana (Luuk. 7:36-50). Luukas kuvaa tätä naista ”kaupungin naiseksi” ja ”syntiseksi”. Länsi-Euroopan kristilliset viranomaiset olettivat nopeasti, että tämä tarkoitti, että nainen oli seksuaalisesti tekemisissä useamman kuin yhden miehen kanssa tai kenties prostituoitu. Useita lauseita myöhemmin Luukas esittelee Maria Magdaleenan, ja tämä tapahtumasarja sai monet päättelemään, että moraaliton nainen ja Maria Magdaleena olivat yksi ja sama henkilö. Myös se, että Magdalan kaupungin asukkaat olivat Raamatun aikana saaneet maineen moraalittomasta ja epäkunnioittavasta käytöksestä, on saattanut vaikuttaa siihen, että Raamatun kommentaattorit olettivat Maria Magdaleenan ja syntisen naisen olevan sama henkilö. Näin länsieurooppalaiset kristityt alkoivat pitää Maria Magdaleenaa pahamaineisena prostituoituna, jonka Jeesus Kristus oli parantanut taipumuksestaan tähän elämäntapaan.
Länsi-Euroopan kristityt virkamiehet olettivat myös, että Maria Magdaleena ja nainen, joka Raamatussa tunnistetaan Betanian Mariaksi, olivat sama henkilö. Betanian Maria tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että hän kuunteli Jeesuksen opetusta haltioituneena, kuten Luukkaan evankeliumissa (10:38-42) kerrottu tarina osoittaa. Toisessa kohdassa Betanian Maria voitelee myös Jeesuksen jalat (Joh. 12:3).
Sekoittamalla yhteen näkökohtia kolmesta naisesta, jotka joskus voitelivat Jeesusta, länsieurooppalaiset kristityt loivat kuvitteellisen historian Maria Magdaleenalle. Tämän historian mukaan hän oli ollut prostituoitu, joka tunnustettuaan syntinsä Jeesukselle oli saanut häneltä parannuksen ja anteeksiannon. Sen jälkeen hän omistautui suremaan väärää menneisyyttään ja viettämään hurskasta ja vetäytyvää elämää Kristukselle omistautuneena. Niinpä länsieurooppalaiset kristityt pitivät häntä kristillisissä kirjoituksissa esitettynä katumuksen ensisijaisena mallina. Itse asiassa englanninkielinen sana ”maudlin”, joka tarkoittaa typerän tunteellista ja kyyneliin taipuvaista, kehittyi sanasta ”Magdaleena” ja kuvastaa länsimaisen kristinuskon vallitsevaa kuvaa hänestä. Lähes kahden tuhannen vuoden ajan tämä näkemys Mariasta jätti varjoonsa raamatulliset tiedot hänen teoistaan ja luonteestaan.
Länsi-Euroopassa Maria Magdaleenan kultti saavutti huippunsa myöhäiskeskiajalla. Sen kasvavaa vetovoimaa on saattanut lisätä se, että länsieurooppalaiset saarnaajat painottivat tuona aikana uudelleen parannuksen hyveellisyyttä. Taiteilijat jatkoivat kuitenkin Maria Magdaleenan mieleenpainuvien kuvausten tekemistä vielä kauan sen jälkeen, kun hänen kultinsa suosio oli laskenut. Länsieurooppalaisessa uskonnollisessa taiteessa Maria Magdaleenalla on yleensä mukanaan voitelupurkki, jolla hän voiteli Jeesuksen, ja pitkät, hulmuavat kultaiset hiukset, jotka symboloivat hänen seksuaalisuuttaan.
Viime vuosikymmeninä länsimaiset kristityt ovat alkaneet arvioida uudelleen kuvaa Maria Magdaleenasta. Vuonna 1969 roomalaiskatolisen kirkon viranomaiset julistivat virallisesti, että Luukkaan kirjan katuva syntinen Maria Betanialainen ja Maria Magdaleena eivät olleet sama henkilö.
Lisälukemista
Brewster, H. Pomeroy. Kristillisen kirkon pyhimykset ja juhlat. 1904. Uusintapainos. Detroit, MI: Omnigraphics, 1990. Gaventa, Beverly Roberts. ”Mary.” Teoksessa David Noel Freedman, toim. Eerdmans Dictionary of the Bible. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Publishing, 2000. Haskins, Susan. Maria Magdaleena: Myth and Metaphor. New York: Harcourt Brace and Company, 1993. Jansen, Katherine Ludwig. The Making of the Magdelen. Princeton, NJ: Princeton University Press, 2000. ”Maria Magdaleena, St.” Teoksessa E. A. Livingstone, toim. The Oxford Dictionary of the Christian Church. Kolmas painos. Oxford, Englanti: Oxford University Press, 1997. Munro, Winsome. ”Mary.” Teoksessa Paul J. Achtemeier, toim. HarperCollins Bible Dictionary. New York: HarperCollins, 1996. Portraro, Sam. Brightest and Best: A Companion to the Lesser Feast and Fasts. Cambridge, MA: Cowley, 1998. Schlumpf, Heidi. ”Kuka lavasti Maria Magdaleenan?” U.S. Catholic (huhtikuu 2000). Saatavilla verkossa osoitteessa:
Web Sites
Ortodoksinen näkökulma Maria Magdaleenaan löytyy Ortho- dox American, amerikkalaisten ortodoksikristittyjen aikakauslehden, verkkosivuilta: http://www. roca. org/OA/9/9k.htm
Toisen ortodoksisen näkökulman Maria Magdaleenaan löydät Australian kreikkalais-ortodoksisen arkkihiippakunnan sponsoroimalta sivulta: . edu.au/~jgrapsas/pages/Magdalene.htm

.