1. Judy Garland
Judy ei ole homoikoni ollenkaan. Hän on jossain kaukana sen ulkopuolella. Hän on homojen majakka. Homojen pyhimys. Hän on viitoittanut tietä pimeyden läpi noin 50 vuoden ajan. Olipa kyseessä sitten Wizard of Oz tai Judy at Carnegie Hall LP – nämä ovat loistavia koetinkiviä homokokemukselle. Homokuuntelijan ja Judyn välillä tapahtuu eräänlainen yhteys. Ja tietysti on olemassa juomisen ja huumeiden vastatarina, joka on syystä tai toisesta hyvin homo.
Sodan jälkeisinä vuosina länsimaisessa kulttuurissa on tullut jotenkin sosiaalisesti hyväksyttäväksi olla humalassa ja pilvessä. Siinä tarinassa on niin homo viehätys. Homot ymmärtävät juhlia, se on varmaa!
Ei ole mitään tasoa, jolla Judy Garland ei olisi yhteydessä homomiehiin. Hän meni naimisiin yhden kanssa, herran tähden!
2. Stevie Nicks
Tietyillä älyllisillä homomiehillä on pakkomielle Steviestä. Hän on illanistujaiskeskustelu itsessään, joka tarjoillaan eräänlaisena alkupalana ennen keskustelua preraafaliiteista tai jotain. Hän erottaa kiinnostavat homoseksuaalit epäkiinnostavista.
3. Dusty Springfield
Suurella taiteellisuudella siunattu Stevie ei koskaan antanut lesboutensa tulla sen tielle. Koska hän ei kertonut siitä avoimesti, hän antoi itselleen oikeuden nauttia lesbona olemisesta yksityisesti. Se ei vähentänyt häntä. Lopulta syöpä vaati hänet; ikonisesta elämästä on ikoninen hinta.
4. Madonna
Tässä on pimeä voima vaikuttamassa – hän kumoaa kaiken omaksi hyödykseen. Kävin katsomassa hänen Lontoon show’nsa ja kaikki oli niin synkkää ja huumorintajutonta. Hän ylittää jopa Joan Crawfordin megalomaanisuudessaan. Mikä tekee hänestä itsessään eräänlaisen synkän homoikonin.
5. Kylie Minogue
Rakastan Kylietä, hän on anti-Madonna. Itsetuntemus on todella kaunis asia ja Kylie tuntee itsensä läpikotaisin. Hän on mitä on eikä sitä yritetä perustella näennäisälyllisillä väitteillä. Hän on ilon homoseksuaalinen pikakirjoitus.
6. Morrissey
On hän homo tai ei, hän on homo-Elvis. Hän kuuluu aikamme suurimpiin viihdyttäjiin. Pilailu, tanssi, näyttämötaidot, kaikki juontaa yhteen ja tiedät tarkalleen, mikä Morrissey on. Hän on sankarillinen. Hän on täydellinen paketti, kuten Dean Martin tai Prince.
7. Barbra Streisand
Uh, Barbra! Täytyy kyllä antaa hänelle tunnustusta. Hän sai kaiken mitä ikinä piru vie halusi ja hän onnistuu säilyttämään hulluutensa niin korkeatasoisella tasolla. Kunnioitan häntä syvästi. Hän ei ole yhtä synkkä kuin Madonna ja hän antaa meille toivoa.
8. Pink
Hän on hieman vasemmistolainen tässä syvästi konservatiivisessa popmaailmassa. Hän ei ole sitä, mutta sinulla olisi paremmat mahdollisuudet löytää se käyttämällä häntä kanavana kuin jos käyttäisit Britney Spearsia. Pink on se, mitä kutsuisin ”porttihuumeeksi”.
9. Prince
Tuntuu oudolta puhua Princestä homoikonina nyt, mutta on taputettava amerikkalaisen levyteollisuuden mustalle miehelle, joka osasi leikkiä androgyynisyyden kanssa niin leikkisästi. Justin Timberlake ei tekisi sellaista. Hän on poptähdeksi pukeutunut merisotilas.
10. Kate Bush
Hän on isosisko, jonka jokainen homomies haluaa. Hänellä on niin hyvä yhteys homoyleisöön, koska hän on niin kaukana todellisesta maailmasta. Hän on yksi ainoista artisteista, joka saa sen näyttämään paremmalta olla ulkona kuin sisällä.
– Rufus Wainwright esittää Judy Garlandin Carnegie Hall -konsertin vuodelta 1961 Lontoon Palladiumissa 18. helmikuuta 2007
{{{topVasemmalla}}
{{{{alhaallaVasemmalla}}
{{topRight}}
{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostitse
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä
.