Jack Tatum
5’10” 200
Safety
Oakland Raiders
1971 – 1980 (10 kautta)
136 pelattua ottelua
37 Interceptions
10 Fumble Recoveries
900 Return Yards
1 Touchdown
5 Pro Bowlia
John David Tatum oli Oakland Raidersin ensimmäisen kierroksen varaus vuonna 1971. Hän oli kaikkiaan 19. valittu pelaaja. Tatum aloitti organisoidun jalkapallon pelaamisen vasta kymmenennellä luokalla. Viimeisenä lukiovuotenaan Tatum oli high schoolin All American -joukkueessa.

Tatum nimettiin hiljattain yhdeksi New Jerseyn vuosisadan kymmenestä parhaasta high schoolin puolustuspelaajasta. Tatum opiskeli Ohio State Universityssä. Kaksi legendaa siellä auttaisi muuttamaan hänen tiensä. Woody Hayes suunnitteli käyttävänsä Tatumia juoksijana, kun hänen apuvalmentajansa Lou Holtz suostutteli Hayesin siirtämään Tatumin Safety-asemaan. Jackia käytettiin Buckeyesin puolustusjärjestelmissä useilla eri tavoilla.

Hän suojasi toisen joukkueen parasta vastaanottajaa ja pelasi myös linebackerina. Ensimmäisessä pelissään, Buckeyeina, Tatum tyrmäsi vastustajan joukkueen aloittavan tight endin ja juoksijan pois pelistä. Jack oli All Big Ten toiselta vuodelta seniorivuoteen asti, ja oli kaksi kertaa All American. Hän auttoi Ohio Staten pääsemään kahteen kansalliseen mestaruusotteluun yliopistourallaan, voittaen kerran.

Ohio State hävisi Tatumin kolmen pelikauden aikana vain kaksi peliä. Viimeisenä vuotenaan Tatum nimettiin vuoden kansalliseksi puolustuspelaajaksi ja hän oli yksi Heisman Trophyn finalisteista. Jack Tatum on Ohio Staten Hall of Famen ja College Football Hall of Famen jäsen. Nykyinen Ohio Staten päävalmentaja Jim Tressel on perustanut ”Jack Tatum Hit of the Week Award” -palkinnon, joka annetaan pelaajalle, jolla oli ottelun vaikuttavin puolustusosuma.
Tatum teki välittömän vaikutuksen saavuttuaan NFL:ään. Eräässä ottelussa hän tyrmäsi kaksi Baltimore Coltsin pelaajaa pelistä. Hall of Fame Tight End John Mackey oli yksi pelaajista. Hän sieppasi sinä vuonna neljä syöttöä ja palautti ne 136 jaardia. Tatum sieppasi neljä syöttöä myös seuraavana vuonna ja sai palautuksillaan 91 jaardia.

Hän teki myös silloisen NFL-ennätyksen palauttamalla 104 jaardia fumblea NFL-uransa ainoaksi touchdowniksi. Vuoteen 1973 mennessä Tatum oli yksi NFL:n pelätyimmistä ja arvostetuimmista free safeteista. Hän jätti tuona vuonna uransa ensimmäisen pelin väliin, mutta hänet nimettiin ensimmäiseen Pro Bowl -joukkueeseensa. Tatum nimettiin Pro Bowl -joukkueeseen aina vuoteen 1977 asti.

Vuonna 1977 Tatum nappasi kuusi sieppausta ja palautti ne uransa parhaimmillaan 146 jaardia. Hän oli keskeinen tekijä Raidersin joukkueessa, joka voitti Super Bowl XI:n. Tatum sieppasi vielä viisi syöttöä kahden seuraavan kauden aikana. Tatum vaihdettiin Houston Oilersiin ennen kauden 1980 alkua.

Jack vastasi tähän otteluun sieppaamalla urallaan seitsemän sieppausta 100 jaardin edestä, vaikka ei aloittanut yhtään peliä. Hän auttoi Oilersia voittamaan AFC Central -divisioonan mestaruuden. Houston, sattumoisin, hävisi sitten Wild Cardin Oakland Raidersille ensimmäisellä kierroksella. Tatum jäi eläkkeelle tuon pelin jälkeen.

Hänen 164 fumblen kautta palautettua jaardia on NFL:n historian 16. sijalla ja hänen 736 interceptionin kautta palautettua jaardia on NFL:n historian 38. sijalla. Tatumin 636 jaardia ovat Raidersin historian ensimmäiset. Se on 12 jaardia enemmän kuin Dave Grayson, pelaaja, jonka Jack korvasi Free Safetyn paikalla.
Katsoi Tatumia miten tahansa, hän on ollut osallisena joissakin NFL:n historian ikimuistoisimmista hetkistä. Kuuluisa ”Immaculate Reception”, pudotuspeliottelun lopussa vuonna 1972, sai alkunsa, kun Tatum laittoi Pittsburghin John Fuquan ulos. Useimmat fanit muistavat Hall-of-Fame-juoksija Franco Harrisin, joka keräsi karanneen pallon ja vei sen pelin voittaneeseen touchdowniin.

Super Bowl XI:ssä Vikings-laitahyökkääjä Sammy White joutui Tatumin tasoittamaksi ristikkäiskuviossa, mutta Vikings Great piti pallon hallussaan. Vuoden 1978 preseason-ottelussa Tatum löi New Englandin laitahyökkääjää Darryl Stingleyta pelissä, joka halvaannutti Stingleyn loppuelämäksi.Tatum sattui pelaamaan joukkueessa, jota kutsuttiin 1970-luvun NFL:n ”pahoiksi pojiksi”.

Se oli ainutlaatuinen rosteri täynnä hahmoja. Tatum sai lempinimen ”Salamurhaaja” kovan iskukykynsä vuoksi. Stingleyyn kohdistunut osuma yhdistettynä Raidersin jo vakiintuneeseen maineeseen antoi Jackille epäreilun leiman likaisesta pelaajasta. Satunnaiset tarkkailijat ja Raider-vastaiset mediatyypit parjasivat häntä tämän pelin jälkeen.

Tatum sanoi kerran: ”Halusin aina lyödä jotakuta kovaa, ja jos he loukkaantuivat, se oli vain osa peliä. Mutta halusit aina, että he olisivat kunnossa.” Tatum myönsi lyöntitaitonsa ”rajautuvan törkeään pahoinpitelyyn.”

Peli oli silloin paljon rajumpi. Silti media yrittää edelleen vääntää tätä keksittyä tarinaa, että Jack oli halpa pätkätaiteilija. ”ESPN:llä sanottiin, että löin Stingleyta selkään ja se on pelkkää valhetta”, Tatum sanoi. ”Minusta on hämmästyttävää, että he valehtelevat noin, kun he voivat vain katsoa osumaa. Heillä on se nauhalla.”

Laukaus oli puhdas. Jopa silloinen Patriotsin päävalmentaja Chuck Fairbanks sanoi, ettei osuma ollut läheskään likainen.

ESPN:n kaltaiset propagandakoneet ovat luultavasti suuri tekijä siinä, miksi Tatumia ei ole vielä otettu Cantoniin. Monet mediatyypit yrittävät sanoa Jackin olevan armoton tästä pelistä. Tatum on ilmaissut surua televisiohaastatteluissa, mutta se osa on sitten editoitu pois. ”Olen pahoillani siitä, mitä hänelle tapahtui”, Tatum sanoi, ”Yritin pyytää häneltä anteeksi useita kertoja, mutta ihmiset hänen ympärillään eivät antaneet sen tapahtua.”

Sports Illustratedin äänestäjän Paul Zimmermanin kaltaiset idiootit ovat toinen suuri syy siihen, miksi Tatumia ei ole vielä otettu Pro Football Hall of Fameen. On sairasta ja epäreilua, että Tatum leimataan yhden pelin takia. Pelistä, jota kukaan ei halua muistaa todellisuudessa, vaan mieluummin keksiä tätä roistokuvitusta. Tämä peli on pääsyy siihen, että NFL siirtyi 10 jaardin chuck-säännöstä nykyiseen viiden jaardin sääntöön.

Tatum on yhä nykyäänkin osa NFL:ää osana Uniform Code Enforcement Teamia, joka tunnetaan yleisesti ”muotipoliisina”. Siellä pitää olla yksi suuri ulosottoviranomainen. Tämä mediaan joka valehtelee. Jack Tatum saattoi lyödä kavereita kovaa, mutta niin peliä pelattiin silloin. Hän pelasi sääntöjen mukaisesti. Häntä ei liputettu eikä sakotettu Stingleyyn kohdistuneesta osumasta.

Se on todellisuus. Tatum on pelaaja jota monet ihailevat. Hall of Fameen kuuluva Ronnie Lott on todistetusti ihannoinut Tatumia. Se on todellisuutta. Äänestäjien on aika luopua keksityistä keksinnöistä ja suhtautua todellisuuteen. Katsokaa vain hänen tilastojaan, jos haluatte halveksia hänen vaikutustaan. Jack Tatum ansaitsee paikkansa Cantonissa.
Notable Players Drafted In 1971 * Denotes Canton Inductee
1. Jim Plunkett, QB, New England
2. Archie Manning, QB, New Orleans
3. Dan Pastorini, QB, Houston Oilers
4. J.D. Hill, WR, Buffalo
6. John Riggins, RB, NY Jets *
8. Frank Lewis, WR, Pittsburgh
9. John Brockington, RB, Green Bay
10. Isiah Robertson, LB, LA Rams
14. Clarence R. Scott, DB, Cleveland
15. Vern Holland, OT, Cincinnati
17. Norm Thompson, DB, Saint Louis Cardinals
20. Jack Youngblood, DE, LA Rams *
21. Bob Bell, DT, Detroit
22. Don McCauley, RB, Baltimore Colts
27. Julius Adams, DE, New England
34. Jack Ham, LB, Pittsburgh *
35. Dwight Harrison, DB, Denver
39. Wilbur Young, DE, Kansas City
43. Dan Dierdorf, OT, St. Louis Cardinals *
45. Phil Viilapiano, LB, Oakland
48. Charlie Weaver, LB, Detroit
56. Lynn Dickey, QB, Houston Oilers
57. Jim Braxton, FB, Buffalo
63. Dave Elmendorf, DB, LA Rams
64. Tony McGee, DE, Chicago
67. Ken Anderson, QB, Cincinnati
68. Charlie Hall, LB, Cleveland
71. Bob Newton, G, Chicago
75. Willie Parker, C, San Francisco
77. Bill Gregory, DE, Dallas
79. Lyle Alzado, DE, Denver
86. Gerry Mullins, G, Pittsburgh
98. Don Morrison, OT, New Orleans
99. Joe Theismann, QB, Miami
104. Dwight White, DE, Pittsburgh
106. Larry Brown, OT, Pittsburgh
107. Donnie Green, OT, Buffalo
111. Ray Jarvis, WR, Atlanta
115. Bryant Salter, DB, San Diego
120. Mike Adamle, RB, Kansas City
123. Bob Moore, TE, Oakland
134. Willie Alexander, DB, Houston
136. Phil Wise, DB, NY Jets
142. Doug Dieken, OT, Cleveland
147. Mel Gray, WR, St. Louis
148. Ray Brown, DB, Atlanta
160. Bob Chandler, WR, Buffalo
161. Harold Carmichael, WR, Philadelphia
179. John Watson, G, San Francisco
191. Mike Sensibaugh, DB, Kansas City
199. Ron Yankowski, DE, St. Louis
203. Ernie Holmes, DT, Pittsburgh
206. Ron Jessie, WR, Dallas
212. Floyd Rice, LB, Houston
230. Vern Den Herder, DE, Miami
262. Bob Pollard, DE, New Orleans
268. Mike Wagner, FS, Pittsburgh
272. George Starke, OT, Washington
276. Nate Allen, DB, Kansas City
292. Rich Sowells, DB, NY Jets
297. Jeff Severson, DB, Washington
304. Tom Blanchard, P, NY Giants
305. Horace Jones, DE, Oakland
322. Dan Ryczek, C, Washington
330. Dave Roller, DT, NY Giants
352. Rick Kingrea, LB, Cleveland
361. Bill Dunstan, DT, San Francisco
388. Jeff Wright, S, Minnesota
418. Randy Vataha, WR, LA Rams
441. Don Nottingham, FB, Baltimore

.