Sosiaalinen media ympäri maailmaa syttyi viikonloppuna keskustelemaan mahdollisuudesta, että asteroidi (tunnetaan nimellä 2018 VP₁) voisi törmätä Maahan 2. marraskuuta.

Se tuntui vain sopivalta. Mikä olisikaan parempi tapa päättää vuosi, joka on nähnyt katastrofaalisia tulvia, räjähdyksiä, tulipaloja ja myrskyjä – ja tietysti maailmanlaajuisen pandemian?

Mutta voit olla rauhassa. Asteroidi ei aiheuta uhkaa maapallon elämälle. Todennäköisesti se purjehtii harmittomasti planeettamme ohi. Pahimmassa tapauksessa se palaa harmittomasti ilmakehässämme ja luo ilotulitusshow’n joillekin onnekkaille maan asukkaille.

Mikä on tarina?

Tarinamme alkaa pari vuotta sitten, 3. marraskuuta 2018. Sinä yönä Etelä-Kaliforniassa sijaitsevan Palomarin observatorion Zwicky Transient Facility -laitteisto löysi himmeän uuden ”maanläheisen asteroidin” – kohteen, jonka kiertorata voi lähestyä planeettamme kiertorataa tai ylittää sen.

Havaintohetkellä 2018 VP₁ oli noin 450 000 kilometrin päässä Maasta – hieman kauempana kuin Maan ja Kuun välinen keskimääräinen etäisyys (noin 384 000 km).

Asteroidi oli hyvin heikko, ja sitä oli vaikea havaita taustatähtiä vasten. Tähtitieteilijät pystyivät tarkkailemaan sitä vain 13 päivän ajan, ennen kuin se oli liian kaukana Maasta havaittavaksi.

Tämän lyhyen havaintosarjan perusteella kävi selväksi, että asteroidi on eräänlainen ”Apollo-asteroidiksi” kutsuttu maanläheinen kohde.

Apollo-asteroidit viettävät suurimman osan ajastaan Maan kiertoradan ulkopuolella, mutta heilahtavat sisäänpäin planeettamme kiertoradan poikki Auringon kiertomatkansa sisimmässä osassa. Asteroidi 2018 VP₁ kiertää Auringon kahdessa vuodessa ja heilahtaa juuri ja juuri Maan radan sisäpuolelle joka kerta, kun se saavuttaa ”perihelin” (lähimmän lähestymisensä tähteemme).

Koska 2018 VP₁:n kiertorata kestää lähes tarkalleen kaksi vuotta, vuonna 2020 (kaksi vuotta löytymisen jälkeen) se kulkee jälleen kerran lähellä Maata.

Mutta kuinka lähelle se tulee? No, se on miljoonan dollarin kysymys.

Mitä tahansa törmäyksestä hyvin kaukaiseen ohitukseen …

Tähtieteilijöiden on kerättävä havaintoja saadakseen selville kohteen tarkan reitin Aurinkokunnan läpi ja ennustaakseen, missä se tulee olemaan tulevaisuudessa (tai missä se oli aiemmin).

Tarvitsemme vähintään kolme datapistettä arvioidaksemme kappaleen radan – mutta se antaa meille vain hyvin karkean arvion. Mitä enemmän havaintoja saamme ja mitä pidemmän ajanjakson ne kattavat, sitä paremmin pystymme sitomaan radan.

Ja siksi vuoden 2018 VP₁:n tulevaisuus on epävarma. Se havaittiin 21 kertaa 13 päivän aikana, minkä ansiosta sen kiertorata voidaan laskea melko tarkasti. Tiedämme, että Auringon kiertäminen kestää 2 vuotta (plus tai miinus 0,001314 vuotta). Toisin sanoen asteroidin kiertoaikaan liittyvä epävarmuutemme on noin 12 tuntia molempiin suuntiin.

Se on itse asiassa melko hyvä, kun otetaan huomioon, miten vähän havaintoja tehtiin – mutta se tarkoittaa, ettemme voi olla varmoja siitä, missä asteroidi on tänä vuonna 2. marraskuuta.

Voimme kuitenkin laskea avaruuden tilavuuden, jonka sisällä voimme olla varmoja, että asteroidi sijaitsee tiettynä ajankohtana. Kuvitellaan valtava kupla avaruudessa, jonka läpimitta on suurimmillaan ehkä 4 miljoonaa kilometriä. Voimme olla hyvin varmoja siitä, että asteroidi on jossain tuon kuplan sisällä – mutta siihen se sitten jääkin.

Mitä se tarkoittaa Maan kannalta? No, käy ilmi, että näiden kahden tämänvuotinen lähin lähestyminen on jossain suoran osuman ja valtavan ohiheiton välimaastossa – asteroidi tulee korkeintaan 3,7 miljoonaa kilometriä lähemmäs!

Voidaan myös laskea, kuinka todennäköisesti asteroidi osuu Maahan tämän lähilähdön aikana. Todennäköisyys on 0,41 % eli noin 1:240:stä. Toisin sanoen ylivoimaisesti todennäköisin tulos 2. marraskuuta on, että asteroidi purjehtii suoraan ohitsemme.

Mutta entä jos se osuukin meihin?

Kuten suuri Terry Pratchett kerran kirjoitti: ”Miljoona yhtä vastaan -mahdollisuudet toteutuvat yhdeksän kertaa kymmenestä”. Mutta oletko koskaan kuullut jonkun sanovan: ”Mahdollisuus on 240:1, mutta se saattaa onnistua”.

Pitäisikö meidän siis olla huolissamme?

Vastaus palautuu siihen, miten vaikeaa vuoden 2018 VP₁:n havaitseminen oli alun perin. Sen perusteella, kuinka heikko se oli, tähtitieteilijät arvioivat, että se on vain noin 2 metrin levyinen. Tämän kokoisia kohteita osuu Maahan koko ajan.

Kookkaammat asteroidit aiheuttavat enemmän vahinkoa, kuten meille muistutettiin näyttävästi helmikuussa 2013, kun noin 20 metriä läpimittainen asteroidi räjähti ilmakehässä venäläisen Tšeljabinskin kaupungin yllä.

Tsheljabinskin ilmaräjähdys oli näyttävä, ja paineaalto vaurioitti rakennuksia ja haavoitti yli 1 500 ihmistä. Kyseessä oli kuitenkin esine, jonka halkaisija oli kymmenen kertaa suurempi kuin vuoden 2018 VP₁:n – mikä tarkoittaa, että se oli luultavasti ainakin tuhat kertaa painavampi ja saattoi tunkeutua paljon syvemmälle ilmakehään ennen kuin kohtasi tulisen loppunsa.

2018 VP₁ on niin pieni, ettei se aiheuta uhkaa. Se palaisi lähes varmasti vaarattomasti ilmakehässämme ennen kuin se ehtisi maahan. Todennäköisesti se räjähtäisi ”ilmapurkauksessa” kymmenien kilometrien korkeudella maanpinnan yläpuolella – jättäen jäljelle vain pieniä sirpaleita, jotka ajautuisivat maanpinnalle.

Jos 2018 VP₁ on erityisen kestävä (pikemminkin metallisen asteroidin kappale kuin kivisen tai jäisen asteroidin kimpale), se saattaisi onnistua pääsemään maanpinnalle – mutta silloinkin se on aivan liian pieni aiheuttaakseen merkittävää vahinkoa.

Sitä huolimatta tulipallo asteroidin tullessa Maan ilmakehään olisi näyttävä. Jos olisimme todella onnekkaita, maailmanlaajuinen tulipalloverkosto (jota johtaa Curtinin yliopisto) saattaisi kuvata sen kameralla.

Kun tulipallosta on otettu kuvia useista kameroista, tutkijat voivat selvittää, minne mahdolliset sirpaleet saattavat pudota, ja lähteä hakemaan niitä talteen. Juuri pudonnut meteoriitti on koskematon sirpale, josta voimme oppia paljon Aurinkokunnan historiasta.

Lopputulos

Ei ole ihme tällaisena vuonna, että vuoden 2018 VP₁ on herättänyt jonkin verran jännitystä ja mediakohua.

Mutta mitä todennäköisimmin marraskuun 3. päivä koittaa, eikä mitään ole tapahtunut. 2018 VP₁ on mennyt ohi, todennäköisesti huomaamatta, takaisin avaruuden syvyyksiin.

Jopa jos Maa on tähtäimessä, ei kuitenkaan ole mitään syytä huoleen. Pahimmassa tapauksessa joku, jossain päin maapalloa, näkee näyttävän tulipallon – ja USA:n asukkaat saattavat juuri nähdä näyttävän vaaleja edeltävän ilotulituksen.

Vai sanotaanko toisin: ”Se on maailmanloppu sellaisena kuin me sen tunnemme, ja minä voin hyvin”.