Tarttuvat vaiheetMuutos
Sporotsoiitti (muinaiskreik. itiö, siementä, siemennestettä + zōon, eläintä) on soluainemuoto, joka infektoi uudet isännät. Esimerkiksi Plasmodiumissa sporotsoiitit ovat soluja, jotka kehittyvät hyttysen sylkirauhasissa, poistuvat hyttysestä veriaterian aikana ja pääsevät maksasoluihin (hepatosyytteihin), joissa ne lisääntyvät. Sporotsoiittien infektoimat solut puhkeavat lopulta ja vapauttavat merotsoiitteja verenkiertoon. Sporotsoiitit ovat liikkuvia ja ne liikkuvat liukumalla.
Merotsoiitti (g. meros, osa +zōon, eläin) on isäntäsolussa tapahtuvan merogonian tulos. Tässä vaiheessa loinen tarttuu isännän soluihin ja monistaa sen jälkeen oman ytimensä ja saa aikaan solun segmentoitumisen eräänlaisena suvuttomana lisääntymisenä. Kokkidioosissa merotsoiitit muodostavat kokkidian sisäisen elinkaaren ensimmäisen vaiheen. Plasmodiumin tapauksessa merotsoiitit infektoivat punasoluja ja lisääntyvät sitten nopeasti suvuttomasti. Punasolujen isäntä tuhoutuu tässä prosessissa, jolloin vapautuu monia uusia merotsoiitteja, jotka löytävät uusia veri-isäntiä. Merotsoiitit ovat liikkuvia. Ennen skitsogoniaa merotsoiitti tunnetaan myös nimellä skitsotsoiitti.
Gametosyytti (g. gametēs, kumppani + kytos, solu) on nimitys, joka annetaan loisen sukusoluja muodostaville soluille. Uroksen gametosyytti jakaantuu muodostaen useita lippulehtisiä mikrogametosyyttejä, kun taas naaraan gametosyytti erilaistuu makrogametosyytiksi.
Ookinytti (g. ōon, muna + kinētos, liikkuva) on hedelmöittynyt zygootti, joka kykenee liikkumaan spontaanisti. Se tunkeutuu hyttysten välikarsinan epiteelisoluihin muodostaen paksuseinäisen rakenteen, joka tunnetaan nimellä ookysta, hyttysen ulomman suolen limakalvon alle. Ookyytit ovat liikkuvia ja ne liikkuvat liukumalla.
Trofotsoiitti (g. trophē, ravinto + zōon, eläin) on apikompleksin elinkierron aktivoitunut, solunsisäinen ravintovaihe. Syötyään isäntänsä trofotsoiitti käy läpi skitsogonian ja kehittyy skitsoidiksi, joka myöhemmin vapauttaa merotsoiitteja.
Hypnotsoiitti (g. hypnos, uni + zōon, eläin) on lepovaiheessa oleva loisvaihe, joka tunnetaan parhaiten siitä, että se ”… todennäköisesti liittyy latenssiin ja relapsiin Plasmodium ovale- ja P. vivax -bakteereiden aiheuttamissa ihmisen malariainfektioissa”. Hypnotsoiitit ovat suoraan sporotsoiitista peräisin.
Bradysoiitti (g. bradys, hidas + zōon, eläin) on zoonoottisten mikro-organismien, kuten Toxoplasma gondii:n, sessiili, hitaasti kasvava muoto, joka on vastuussa muun muassa loisinfektioista. Kroonisessa (latentissa) toksoplasmoosissa bradysoiitit esiintyvät mikroskooppisesti epäsäännöllisen puolikuun muotoisen seinämän ympäröiminä rykelminä (kystat) infektoituneissa lihas- ja aivokudoksissa. Tunnetaan myös nimellä bradytotsoiitti.
Tachyzoite (g. tachys, nopea + zōon, eläin) on bradytotsoiitista poiketen muoto, jolle on tyypillistä nopea kasvu ja lisääntyminen. Takyotsoiitit ovat niiden kokkidien liikkuvia muotoja, jotka muodostavat kudospseudokystia, kuten Toxoplasma ja Sarcocystis. Tachyzoiitit infektoivat tyypillisesti solujen vakuoleja, ja ne jakautuvat endodyogeenisesti ja endopolygeenisesti. Tunnetaan myös nimellä tachyzoic merozoite (sama lehtiviite kuin ”bradyzoic merozoite”, edellä).
Ookysta (g. ōon, muna + kystis, rakko) on sitkeä, paksuseinäinen itiö, joka kykenee selviytymään pitkiä aikoja isännän ulkopuolella. Zygootti kehittyy itiön sisällä, mikä suojaa sitä siirron aikana uusiin isäntiin. Ookystia tuottavia organismeja ovat Eimeria, Isospora, Cryptosporidium ja Toxoplasma.
-
Babesia-loisen elinkaari
-
Lifecycle of the Babesia loisen
-
Lifecycle of Eimeria-loisen
-
Toksoplasma-loisen
elinkaari.