Applen ensimmäinen yritys tulevaisuuden ohuesta ja kevyestä kannettavasta tietokoneesta tapahtui pari vuotta liian aikaisin.

Alkuvuodesta 2008 Apple esitteli alkuperäisen MacBook Airin, joka oli syvästi kompromisseja tehnyt tuote. Se oli kallis (perushinta oli 1799 dollaria), mutta myös hitain Mac, jossa oli iPod-luokan kiintolevy. (Lisävarusteena tarjottiin 64 Gt:n kiintolevyasemaa, joka oli ensimmäinen Mac-tietokoneessa, mutta 999 dollarin hintaan se oli silmiä hivelevän kallis.) Airissa ei ollut optista asemaa, FireWire-porttia tai Ethernet-liitäntää, vain yksi USB-portti, joka oli piilotettu hankalan alaslaskettavan luukun taakse. Sen jäähdytysjärjestelmä oli niin riittämätön, että Airin kaksiytiminen prosessori lakkasi toimimasta tehokkaasti lämpimässä huoneessa.1

Airin edut olivat kuitenkin selvät. MacBook Air painoi vain kolme kiloa. Se oli siis kokonaiset kaksi kiloa (40 prosenttia!) kevyempi kuin seuraavaksi kevyin tuolloin myyty Mac-kannettava ja yli kilon kevyempi kuin mikään aiempi Mac-kannettava. Lisäksi se oli mahdottoman ohut: 0,16 tuuman kiila edessä leveni 0,76 tuumaan takana. Toisin sanoen alkuperäisen Airin sydän oli oikeassa paikassa, mutta tekniikka ei vain ollut vielä tarpeeksi hyvää.

Kaksi vuotta myöhemmin Apple otti uuden iskun, ja tällä kertaa se osui oikeaan. Uusi MacBook Air oli Applen kannettavien tietokoneiden hinnastossa alhaalla eikä ylhäällä, mikä varmisti, että se olisi useimpien ihmisten valitsema kannettava tietokone. Uusi malli säilytti edeltäjänsä ohuuden ja keveyden, mutta tarjosi täydellisen porttivalikoiman ja täysin suorituskykyisen Intelin prosessorin.

Ja mikä ehkä parasta, siitä oli kaksi eri versiota: 13-tuumainen malli, joka oli suunnilleen alkuperäisen mallin kokoinen, ja pieni 11-tuumainen malli niille, jotka halusivat kaikkein pienimmän Mac-kannettavan.

Kannettavien tietokoneiden tulevaisuus?

”Se on samanlainen kuin mikään, mitä emme ole koskaan ennen luoneet”, 2 Applen toimitusjohtaja Steve Jobs sanoi esitellessään uusia MacBook Air -malleja. ”Mielestämme se on kannettavien tietokoneiden tulevaisuus.” Apple julistaa usein, että se luo tulevaisuutta. Harvoin se on ollut yhtä oikeassa.

Juuri ennen MacBook Airin tuloa monet PC-valmistajat loivat Netbookeja, erittäin halpojen (200-300 dollaria!), erittäin pienten kannettavien tietokoneiden kategoriaa, joissa oli Windows-käyttöjärjestelmä ja jotka toimivat uusilla Intelin alhaisilla prosessoreilla. Applen johtajilta kysyttiin jatkuvasti, miksei yhtiö tee Netbookia.

Joskus epäilen, että ihmiset lobbaavat Applen tuloa johonkin tuoteryhmään, koska muu teknologiateollisuus tietää, ettei se ole ratkaissut ongelmaa, ja toivoo Applen ratkaisevan sen. Paria Netbookia tänä aikana kokeilleena voin todistaa kuinka surkeita ne olivat. Ne olivat vaikuttavia tavallaan uudenlaisella, ”voitko uskoa, että tämä toimii Windowsilla” -tyylisellä tavalla, mutta ne olivat halpaa muoviroinaa, jossa oli kutistuneet näppäimistöt, joilla oli mahdotonta kirjoittaa.

Suunnitellessaan 11-tuumaista MacBook Airia Apple löysi kirkkaan rajan, jota se ei halunnut ylittää: näppäimistön koon. 11-tuumainen Air rakennettiin täysikokoisen näppäimistön ympärille, jossa jokainen näppäin on samankokoinen kuin muissa Applen kannettavissa tietokoneissa, pöytä-Maceissa ja oikeastaan missä tahansa olemassa olevassa näppäimistössä. Apple saisi tämän pienemmäksi, mutta ei pienemmäksi. Eivätkä MacBook Airit tietenkään tuntuneet halvoilta, kiitos niiden anodisoidun alumiinikuoren, joka oli työstetty yksittäisistä metallikappaleista.

PC-teollisuus kiitti Applea vastauksesta, ja Intel esitteli pikaisesti Ultrabooks-käsitteen. Ultrabook määritellään parhaiten PC-kannettavaksi, joka näyttää MacBook Airilta. (Applen toinen vastaus Netbookeille oli iPad, joka julkaistiin muutamaa kuukautta ennen MacBook Airia vuonna 2010.) iPadin ja MacBook Airin välillä Applella oli kaksi hyvin erilaista vastausta samaan toiveeseen pienemmästä ja halvemmasta mobiililaitteesta.)

Vuosikymmenen edetessä kaikki muut kannettavat tietokoneet (myös Applen muut tuotteet) näyttivät muistuttavan yhä enemmän MacBook Airia. MacBook Prosta poistettiin optinen asema, tallennustilana käytettiin SSD-levyjä ja siitä tuli ohuempi ja kevyempi. Nykyinen 13-tuumainen MacBook Pro on itsessään ohut ja kevyt kolme kiloa painava kannettava tietokone.

Too suosittu tapettavaksi

Kymmenen vuoden aikana MacBook Air parani jatkuvasti. Ohuesta profiilistaan ja rajoitetusta jäähdytysjärjestelmästään huolimatta se onnistui lisäämään vahvempia prosessoreita konfiguroitaviksi vaihtoehdoiksi. Intelin i7-prosessorilla varustettu 11-tuumainen MacBook Air pärjäsi lähes kaikella, mitä siihen saattoi heittää.

MacBook Airin elinkaaren suurin kriisi tuli vuosikymmenen puolivälissä, ja uhka tuli Applelta itseltään. Vuonna 2015 Apple esitteli 12-tuumaisen MacBookin, joka oli Airia ohuempi ja kevyempi, Retina-näytöllä varustettu – mutta myös 300 dollaria kalliimpi. Vuonna 2016 seurasi 13-tuumainen MacBook Pro, joka seurasi selvästi MacBook Airin jalanjälkiä – mutta sen lähtöhinta oli 500 dollaria korkeampi kuin Airin!

Muut kuin Retina-näyttöiset MacBook Airit jatkoivat silti myyntiään. Kävi ilmi, että Applen asiakkaat kokivat sen paremmaksi myös ilman kiiltävää Retina-näyttöä. Vuonna 2018 Apple taipui ja julkaisi Retina Airin. Kun Apple hiljattain julkaisi ensimmäisen omiin prosessoreihinsa perustuvan MacBook Airin, yhtiö vahvisti sen, mitä me kaikki epäilimme: MacBook Air on yhtiön myydyin Mac3. (Todennäköisesti tämä on ollut totta suurimman osan viime vuosikymmenestä.)

Luulen, että se, mikä teki Airista niin suositun, oli se, että se tarjosi suurelle yleisölle tietokoneen, jossa oli juuri sen verran tehoa, että se riitti tekemään sen, mitä tarvittiin, eikä mitään muuta. Alkuvaiheessa tietokonenörtit saattoivat valittaa sen vähäisestä tallennustilasta, RAM-muistin rajoituksista, pienitehoisemmista prosessoreista, porttien puutteesta (Thunderbolt lisättiin päivityksessä) ja ulkoisen optisen aseman vaatimuksesta, jos halusi käyttää CD- tai DVD-levyjä. Mutta jos halusit vain ohuen, kevyen ja edullisen kannettavan tietokoneen, jolla voit lähettää sähköpostia, katsella verkkosivuja ja ehkä työskennellä Microsoft Officessa, et tarvinnut mitään näistä.

Kymmenen vuoden kuluessa kaikki nämä erot hävisivät, mutta mielestäni Airin keskeinen vetovoima säilyi: Se oli Applen halvin kannettava tietokone, ja paksumpiin MacBook Prossa verrattuna Airin ohut kiilamainen muoto tuntui vain pienemmältä ja kevyemmältä ja… vähemmän. Airin kohdalla vähemmän on enemmän.4

MacBook Air ikuisesti?

Tässä vaiheessa on vaikea nähdä MacBook Airin poistuvan Applen tuotevalikoimasta lähiaikoina. Apple on oletettavasti ottanut opikseen kaikista yrityksistään tappaa se ja ymmärtänyt, että Airin muotoilu ja hinta ovat sitä, mitä suurin osa sen asiakkaista haluaa kannettavalta tietokoneelta.

Olen varmasti samaa mieltä. Olen käyttänyt MacBook Airia kannettavana tietokoneena (ja monissa tapauksissa ensisijaisena tietokoneena) siitä lähtien, kun tuo alkuperäinen malli tuli markkinoille vuonna 2008. 11-tuumainen Air oli ensisijainen Macini siitä päivästä lähtien, kun se toimitettiin, aina viimeiseen Macworld-päivääni asti, ja vaihdoin tuon viimeisen vasta viime kuussa, kun ostin uuden M1 MacBook Airin.5

Sillä välin muut Applen kannettavat tietokoneet ovat saavuttaneet Airin. Toki eroja on – Touch Bar, suuremmat näyttövaihtoehdot ja (oletettavasti) tehokkaammat mallit ovat vielä tulossa. Mutta suuret erot, kuten isot kiintolevyt ja optiset tallennustilat yms. ovat kaikki sulaneet pois. Yksi vilkaisu äskettäin julkistettuihin M1 MacBook Proon ja M1 MacBook Airiin tekee haasteen selväksi. Näiden tietokoneiden väliset erot ovat hienovaraisia.

Nyt suuri kysymys. Mikä on seuraava? Vuonna 2010 julkaistu MacBook Air todella määritteli kannettavat tietokoneet loppuvuosikymmeneksi. Mutta nyt on vuosi 2020. Mikä on 2020-luvun lopullinen mobiili-Mac? MacBook Air voi jatkaa vielä jonkin aikaa, mutta mikä korvaa sen käyttäjien sydämissä ja mielissä?

Applen lähestymistapa kannettaviin tietokoneisiin on muuttunut hyvin vähän viimeisen vuosikymmenen aikana, ellei peräti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana – siitä lähtien, kun Titanium PowerBook G4 tuli markkinoille. Kun sen kilpailijat PC-kannettavien maailmassa ovat kokeilleet kosketusnäyttöjä, irrotettavia tai kokoontaitettavia näppäimistöjä ja taittuvia näyttöjä, Apple on päättäväisesti pitäytynyt alumiinikuoressa ja kahdessa kohtisuorassa olevassa tasossa – yksi syöttöä ja yksi näyttöä varten.

Jos Apple aikoo määritellä kannettavan tietokoneen uudelleen ensi vuosikymmenen ajaksi, meidän kaikkien olisi hyvä muistaa MacBook Airin opetus. Joskus se ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä – ja se on ihan ok. Kun Apple sai pari vuotta aikaa ottaa opikseen, se loi lopulta kaikkien aikojen parhaan kannettavan tietokoneen. Odotan innolla sen seuraavaa yritystä esitellä kannettavien tietokoneiden tulevaisuutta.

Palaan ensi viikolla numerolla kolme.

Jos arvostat tämänkaltaisia artikkeleita, tue meitä liittymällä kuuden värin tilaajaksi. Tilaajat pääsevät käsiksi eksklusiiviseen podcastiin, vain jäsenille tarkoitettuihin juttuihin ja erityiseen yhteisöön.