Tämä ominaisuus on päivitetty. Se julkaistiin alun perin kesäkuussa 2018.
Onyejekwen perheen kokoontumisissa ei voi heittää kiveä osumatta johonkin, jolla on maisterin tutkinto. Lääkärit, lakimiehet, insinöörit, professorit – jokainen perheenjäsen on korkeasti koulutettu ja ammatillisesti menestynyt, ja monilla on lisäksi tuottoisa sivutoimi. Vanhemmat ja isovanhemmat kertovat tarinoita siitä, kenen lapsi on juuri voittanut akateemisen kunniamaininnan, saavuttanut urheilutittelin tai esiintynyt koulun näytelmässä. Tädit, sedät ja serkut juhlivat toistensa ylennyksiä tai sitä, että joku heistä on juuri perustanut uuden voittoa tavoittelemattoman yrityksen. Ohiossa asuvalle Onyejekwesille tämä saavutusten taso on normaalia. He ovat nigerialais-amerikkalaisia – niin he vain tekevät.
Tänä päivänä 61 prosentilla yli 25-vuotiaista nigerialais-amerikkalaisista on korkeakoulututkinto, kun Yhdysvalloissa syntyneistä 32 prosentilla on korkeakoulututkinto, kertoo Migration Policy Institute. Nigerialais-amerikkalaisista ammattilaisista 45 prosenttia työskentelee koulutuspalveluissa, todettiin vuoden 2016 American Community Survey -tutkimuksessa, ja monet heistä ovat huippuyliopistojen professoreita. Nigerialaiset hakeutuvat yhä useammin lääketieteen alalle Yhdysvaltoihin ja lähtevät kotimaastaan töihin amerikkalaisiin sairaaloihin, joissa he voivat ansaita enemmän ja työskennellä paremmissa tiloissa. Yhä useammasta nigerialaisamerikkalaisesta tulee yrittäjiä ja toimitusjohtajia, jotka rakentavat Yhdysvalloissa teknologiayrityksiä auttaakseen ihmisiä kotimaassaan.
Se ei ole ollut helppoa – rasistiset stereotypiat eivät ole läheskään poissa. Vuonna 2017 presidentti Donald Trumpin kerrottiin sanoneen Oval Office -keskustelussa, että nigerialaiset eivät koskaan palaisi ”mökkeihinsä”, kun he näkisivät Amerikan. Avoin rasismi ei kuitenkaan ole estänyt nigerialaisamerikkalaisia luomasta työpaikkoja, hoitamasta potilaita, opettamasta opiskelijoita ja osallistumasta paikallisyhteisöjen toimintaan uudessa kotimaassaan, ja samalla he ovat luottavaisin mielin nousseet yhdeksi maan menestyksekkäimmistä maahanmuuttajayhteisöistä, jonka kotitalouksien mediaanitulot olivat 62 351 dollaria, kun ne kansallisella tasolla olivat 57 617 dollaria vuonna 2015.
Nigerialaisamerikkalaiset ovat alkaneet profiloitua urheilussa, viihteessä ja ruokakulttuurissa.
”Uskon, että nigerialaisamerikkalaiset tarjoavat ainutlaatuisen, räikeän tyylin ja maun, josta ihmiset pitävät”, sanoo Chukwuemeka Onyejekwe, joka käyttää rap-nimeä Mekka Don. Hän viittaa nigerialaiseen keittiöön, kuten jollof-riisiin, joka on kasvattamassa suosiotaan Yhdysvalloissa. Mekka sanoo kuitenkin, että nigerialaiset tuovat Yhdysvaltoihin ”yhteyksiä ja ymmärrystä Afrikasta”. ”Monet saavat käsityksensä ’emämaasta’ kokemustemme ja tarinoidemme kautta”, hän lisää.
Nigerialais-amerikkalaisten matka on vielä suhteellisen uusi verrattuna muihin suuriin maahanmuuttajayhteisöihin, jotka kasvoivat Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Rockefeller Foundation-Aspen-instituutin mukaan nigerialais-amerikkalaista väestöä oli 376 000 vuonna 2015. Se oli suunnilleen yhtä suuri kuin intialais-amerikkalainen yhteisö vuonna 1980, ennen kuin se nousi johtoasemaan talouden ja teknologian aloilla. Nigerialais-amerikkalaiset ovat kuitenkin jo alkaneet tehdä vaikutuksen kansalliseen tietoisuuteen. Oikeuslääketieteen patologi Bennet Omalu auttaa korjaamaan aivoihin kohdistuneita iskuja. 49-vuotias Omalu oli ensimmäinen, joka löysi ja julkaisi amerikkalaisten jalkapalloilijoiden kroonisesta traumaattisesta enkefalopatiasta (Will Smith esitti häntä vuoden 2015 elokuvassa Concussion). ImeIme A. Umana, ensimmäinen musta nainen, joka valittiin viime vuonna Harvard Law Review’n puheenjohtajaksi, on nigerialais-amerikkalainen. Vuonna 2016 nigerialaissyntyisestä Pearlena Igbokwesta tuli Universal Televisionin toimitusjohtaja, mikä teki hänestä ensimmäisen afrikkalaista syntyperää olevan naisen, joka johtaa suurta yhdysvaltalaista tv-studiota. Yhteisö on laajentunut nopeasti, sillä vuonna 1980 se oli vain 25 000 ihmistä.
Perinteisesti koulutus on ollut yhteisön menestyksen ytimessä. Mutta menestystä ei enää määritellä niin helposti kulttuurin sisällä. Nigerialaisamerikkalaiset alkavat tehdä jälkeä myös urheilun, viihteen ja kulinaristisen taiteen alalla – kuten nigerialaiskokki Tunde Wey New Orleansissa, joka nousi hiljattain otsikoihin käyttämällä ruokaa korostaakseen rotujen välistä varallisuuseroa Amerikassa.
Koulutus oli se, joka toi nigerialaisten varhaisen aallon Yhdysvaltoihin 1970-luvulla. Biafran separatisteja vastaan 60-luvulla käydyn sodan jälkeen Nigerian hallitus sponsoroi stipendejä opiskelijoille ulkomailla tapahtuvaa korkeakoulutusta varten. Englantia puhuvat nigerialaiset opiskelijat menestyivät erinomaisesti Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian yliopistoissa ja löysivät usein mahdollisuuden jatkaa opintojaan tai aloittaa ammatillisen uransa isäntämaassaan. Tämä koulutuksen korostaminen on sittemmin siirtynyt heidän lastensa sukupolveen.
Tohtori Jacqueline Nwando Olayiwola syntyi Columbuksessa, Ohiossa, tällaisille nigerialaisille maahanmuuttajavanhemmille. Hänen äitinsä on eläkkeellä oleva insinööri, joka toimii nykyään Waldenin yliopiston professorina; hänen isänsä on eläkkeellä oleva professori, joka toimii nykyään strategina Afrikan hallintoon keskittyvässä konsulttiyrityksessä. ”Koulutus oli vanhemmilleni aina tärkeä prioriteetti, koska se oli heidän lippunsa pois Nigeriasta”, Olayiwola sanoo. Hänen vanhempansa käyttivät akateemista verkostoaan saadakseen Olayiwolan ajattelemaan lääketieteen uraa jo nuoresta pitäen – 11-vuotiaana hän oli jo menossa terveydenhuollosta kiinnostuneiden vähemmistöjen huippukokouksiin. Olayiwola oli lapsena jatkuvasti kiireinen tekemällä läksyjä ja urheilemalla sekä osallistumalla National Honor Societyyn ja biolääketieteellisiin tutkimusohjelmiin, mutta se oli hänen mukaansa normaalia; hänen nigerialaisjuurensa merkitsivät sitä, että sitä odotettiin häneltä.
Tänään Olayiwola on perhelääkäri, johtavan terveysteknologiayrityksen RubiconMD:n kliinisen transformaation johtava asiantuntija, Kalifornian yliopiston San Franciscon kliinisen tutkimuksen apulaisprofessori, Kolumbian yliopiston perhelääketieteiden kouluttaja ja kirjailija. Hänen uusi kirjansa Papaya Head, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti kokemuksistaan ensimmäisen sukupolven nigerialais-amerikkalaisena, julkaistiin vuonna 2018. Olayiwolan sisarukset ovat yhtä menestyneitä – hänen vanhempi veljensä Okey Onyejekwe on myös lääkäri, hänen nuorempi veljensä Mekka Don on lakimies, josta on tullut räppäri, ja hänen siskonsa Sylvia Ify Onyejekwe, Esq, on oman New Jerseyn asianajotoimistonsa toimitusjohtaja.
Mutta Olayiwola tuntee, että hänen on tehtävä enemmän. Hän ei halua, että Amerikan voitto on Nigerian pysyvä menetys.
***
Olayiwola ja hänen veljensä Okey pysyvät aktiivisina nigerialaisamerikkalaisessa yhteisössä. Vuonna 1998 he perustivat yhdessä nigerialaisten lääkäreiden opiskelijayhdistyksen (Student Association of Nigerian Physicians in the Americas), joka järjestää vuosittain vähintään kaksi lääketieteellistä lähetysmatkaa Nigeriaan. Vuosina 2000-2004 sisarukset lensivät usein lähes 8 000 mailin matkan Nigeriaan tehdäkseen seulontatutkimuksia ehkäistävissä olevien sairauksien varalta. He mittasivat verenpainetta, neuvoivat potilaita diabeteksen ja liikalihavuuden ehkäisyssä ja antoivat raskaudenaikaista neuvontaa maaseudulla.
”Tunnen valtavaa halua palata auttamaan”, Olayiwola sanoo.
Se on tunne, jonka monet nigerialais-amerikkalaisessa yhteisössä jakavat. Mutta on helpommin sanottu kuin tehty, kun jotkut Amerikan pätevimmistä ammattilaisista jättävät maailmanluokan tilat ja mukavan elämän palatakseen pysyvästi maahan, joka on Afrikan suurin talous, mutta joka on edelleen poliittisen epävakauden ja korruption kourissa.
1970- ja 80-luvuilla jotkut ulkomaisen koulutuksen saaneet nigerialaiset tutkinnon suorittaneet palasivat kotimaahansa, mutta löysivät sodanjälkeisestä maasta poliittisen ja taloudellisen epävakauden. Vuonna 1966 maan armeija kaatoi itsenäisen Nigerian ensimmäisen pääministerin Abubakar Tafawa Balewan hallinnon. Se oli ensimmäinen sotilasvallankaappausten sarjassa – jälleen myöhemmin, vuonna 1966, sitten vuosina 1975, 1976, 1983, 1985 ja 1993 – jotka estivät maata olemasta edes näennäisesti demokraattinen vuoteen 1999 asti.
”Vanhempieni odotettiin opiskelevan Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa ja palaavan sen jälkeen takaisin Nigeriaan”, sanoo tohtori Nnenna Kalu Makanjuola, joka varttui Nigeriassa ja asuu nyt Atlantassa. Hänen vanhempansa palasivat, mutta monet nigerialaiset eivät palanneet, koska työpaikkoja oli 1980-luvun taloudellisen taantuman aikana tarjolla vain vähän. Muutaman vuoden sisällä paluustaan myös Makanjuolan vanhemmat päättivät, että oli parasta rakentaa elämänsä muualle.
Makanjuola, jolla on farmaseutin tutkinto, joka työskentelee kansanterveyden parissa ja on Radiant Health Magazine -lehden perustaja ja päätoimittaja, tuli Yhdysvaltoihin, kun hänen isänsä voitti moninaisen maahanmuuttoviisumin vuonna 1995 – ohjelman, jonka Trump haluaa purkaa. Makanjuolan isä muutti perheen Texasiin, jotta hänen lapsensa pääsisivät parempiin yliopistoihin. Makanjuola aikoi jonain päivänä jatkaa uraansa Nigeriassa vanhempiensa tavoin, mutta Yhdysvalloista on liian vaikea lähteä, hän sanoo: ”Monet nigerialaiset aikovat palata takaisin, mutta se on epäkäytännöllistä, koska täällä on enemmän mahdollisuuksia.”
Yliopisto-opiskelijana Nigeriassa Jacob Olupona, joka on nykyään afrikkalaisten uskonnollisten traditioiden professori Harvardin jumaluusoppilaitoksessa, oli tunnetuksi tullut aktivisti yhteisössään. Hän harkitsi uraa politiikassa, mutta mentori muutti hänen mielensä. Mentori kertoi Oluponalle: ”Älä lähde politiikkaan, koska olet liian rehellinen, äläkä liity armeijaan, koska olet liian fiksu”. Niinpä Olupona suuntasi sen sijaan Bostonin yliopistoon opiskelemaan uskontojen historiaa – aihetta, joka oli aina kiehtonut häntä papin poikana. Kuten Olayiwolalle, myös hänelle iskostettiin koulutuksen tärkeys jo nuoresta pitäen, mutta niin oli myös tiedon levittämisen tärkeys. ”Kun koulutat yhden ihmisen, koulutat koko yhteisön”, Olupona sanoo. Tästä uskosta syntyi hänen uransa opettajana.
Olupona korostaa, että nigerialaiset ovat saavuttaneet paljon myös kotimaassaan. Muutto Yhdysvaltoihin ei ole ainoa tie menestykseen, hän sanoo. Silti hän uskoo, että monet akateemiset mahdollisuudet Yhdysvalloissa ovat hyödyttäneet nigerialaisia. ”Amerikassa ja koulutuksessa on jotain sellaista, jota meidän on syytä juhlia”, hän sanoo.
Kun nämä amerikkalaiset mahdollisuudet yhdistetään koulutusta korostavaan kasvatukseen, pyrkimykseen palvella Yhdysvaltoja unohtamatta kuitenkaan juuriaan ja kasvavaan taipumukseen menestykseen, saadaan ainutlaatuinen cocktail, joka on nykypäivän nigerialais-amerikkalainen yhteisö.
Kuka tahansa nigerialaiskansalainen kertoo, että heidän vanhempansa antoivat heille kolme uravaihtoehtoa: lääkäri, lakimies tai insinööri. Nuoremmalle nigerialaisamerikkalaissukupolvelle tämä pitää edelleen paikkansa, mutta monet lisäävät tuohon urapolkuun toisen tai jopa kolmannen uran.
Anie Akpe työskentelee täysipäiväisesti kiinnityksistä vastaavana varatoimitusjohtajana New Yorkissa sijaitsevassa Municipal Credit Union -luottoyhdistyksessä, mutta hän on myös Innov8tiv-lehden, African Women in Technology -ohjelman (koulutus- ja mentorointiohjelma) ja ammattilaisia yhdistelevän NetWorq-nimisen sovelluksen perustaja. Hän kasvoi eteläisessä Calabarin satamakaupungissa, ja nigerialainen touhu oli osa hänen kasvatustaan. ”Taloudessamme ei ollut sellaista asiaa kuin ’ei voi'”, hän sanoo. Akpen pankkiura täytti vanhempien odotukset, mutta hän halusi tehdä enemmän. Neljä ja puoli vuotta sitten hän perusti Innov8tivin tuodakseen esiin menestystarinoita kotimaassaan Nigeriassa ja koko Afrikan mantereella. Lehtensä ja African Women in Technologyn kautta, joka tarjoaa verkostoitumistapahtumia, mentorointimahdollisuuksia ja harjoittelupaikkoja, Akpe auttaa naisia pääsemään samanlaisille urille kuin hän itse. ”Afrikka on miesvaltainen useimmilla aloilla”, hän sanoo. ”Jos voin näyttää nuorille naisille, että kulttuurissamme on tapoja tehdä asioita, joiden avulla he voivat kasvaa, olen onnistunut.”
***
Räppäri Mekka Don valitsi Akpen tavoin aluksi perinteisen urareitin. Hän suoritti oikeustieteellisen tutkinnon New Yorkin yliopistossa ja työskenteli kymmenen parhaan lakifirman palveluksessa, mutta hän oli aina halunnut harrastaa musiikkia. 25-vuotiaana Mekka, joka on Jacqueline Olayiwolan sekä Sylvia ja Okey Onyejekwen nuorempi veli, päätti uskaltautua alalle.
Juristitoverit pilkkasivat häntä ja kysyivät epäuskoisesti: ”Kuka jättää lakimiesuran ryhtyäkseen räppäriksi?” Mutta hänen perheensä suhtautui ymmärtäväisesti – tämä on osa asennemuutosta, jonka Mekka sanoo näkevänsä yhä useammin vanhempiensa nigerialaisamerikkalaisten sukupolvessa. ”Vanhempani näkevät, miten tuottoisaa musiikki voi olla”, hän sanoo ja lisää: ”He myös innostuvat, kun näkevät minut televisiossa.”
Juristista räppäriksi muuttunut Mekka on ollut esillä MTV:llä ja VH1:llä, hänellä on lisenssisopimus ESPN:n kanssa musiikkinsa soittamisesta yliopistojalkapallolähetysten aikana, ja hän on juuri julkaissut uuden singlen ”Nip and Tuck”. Hänellä on edelleen tuo oikeustieteen tutkinto, johon turvautua ja siitä on hyötyä myös hänen nykyisellä urallaan. ”En koskaan tarvitse ketään lukemaan sopimuksia puolestani, joten säästän paljon lakimieskuluissa”, Mekka sanoo.
Yhteisön halu menestyä kuulostaa välillä uuvuttavalta, varsinkin jos ei koskaan koe päässeensä maaliin. Oikeuslääketieteen patologi Omalu oli hiljattain jälleen uutisissa sen jälkeen, kun hänen riippumaton ruumiinavaus Sacramenton nuorukaiselle Stephon Clarkille osoitti, että poliisit ampuivat 22-vuotiasta toistuvasti selkään, mikä oli ristiriidassa Sacramenton poliisin raportin kanssa.
Mutta jos Omalulta kysyy hänen menestyksestään, hän oikaisee nopeasti. ”En ole menestynyt”, Omalu sanoo ja lisää, että hän ei pidä itseään sellaisena ennen kuin hän voi ”herätä jonain päivänä, tehdä yhtään mitään, eikä siitä ole seurauksia”. Osa Omalun nöyryydestä perustuu uskoon: ”Minulle annettiin kyky palvella”, hän sanoo. Omalulla on kahdeksan tutkintoa, hän on tehnyt elämää mullistavia lääketieteellisiä löytöjä ja häntä on näytellyt valkokankaalla kuuluisa näyttelijä, mutta hän ei riemuitse saavutuksistaan.
Ja entä nigerialaiset, jotka tulevat Yhdysvaltoihin eivätkä menesty? Wey, aktivistikokki, sanoo, että nigerialaisena on paljon paineita sopia tiettyyn muottiin. Oikean uran valitseminen on vain yksi osa sitä. ”Sinun on oltava heteroseksuaali, sinun on saatava lapsia, sinulla on oltava kaikki nuo tutkinnot”, hän sanoo kulttuurisista odotuksista, joihin hänet kasvatettiin. ”Se rajoittaa mahdollisuuksia, joita nigerialaiset voivat olla.”
Vaikka muut myöntävät, että se voi olla joskus stressaavaa, he sanovat, että korkea urarima ei ole heille taakka. ”En tiedä mitään muuta”, Olayiwola sanoo siitä, että hänet on kasvatettu arvostamaan koulutusta ja menestystä. Akpe kokee samoin. ”Et ajattele, että se on vaikeaa, se on vain jotain, mitä teet”, hän sanoo.”
Nyt kun lääkäri, lakimies ja insinööri eivät enää ole ainoita hyväksyttäviä uravaihtoehtoja yhteisössä, polku ammatilliseen menestykseen on täynnä enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan ennen. Urheilu, viihde, musiikki, ruokakulttuuri – on vähän aloja, joilla nigerialaisamerikkalaiset eivät jo vaikuttaisi. Entä kielteiset stereotypiat? Pidä niistä kiinni omalla vastuullasi.
Tämän jutun aiemmassa versiossa Okey Onyejekwen sukunimi oli virheellinen.