Whitepagesin idean sai Alex Algard opiskellessaan Stanfordissa vuonna 1996. Algard etsi ystävänsä yhteystietoja ja puhelinyhtiö antoi hänelle väärän numeron. Hän ajatteli, että verkossa toimiva sähköpostihakemisto olisi helpompi tapa löytää ihmisiä. Algard osti Whitepages.com-verkkotunnuksen 900 dollarilla, joka oli hänen mukaansa kaikki hänen silloiset säästönsä. Hän jatkoi verkkosivuston ylläpitämistä harrastuksena työskennellessään Goldman Sachsin investointipankkiirina. Hän laajensi yhteystietojen tietokantaa American Business Informationilta (nykyään osa Infogroupia) lisensoitujen tietojen avulla. Lopulta WhitePages tuotti enemmän mainostuloja kuin Algard ansaitsi Goldman Sachsilla. Vuonna 1998 Algard jätti työnsä keskittyäkseen verkkosivustoon; hän yhtiöitti Whitepagesin vuonna 2000.
Sivusto kasvoi ja houkutteli lisää mainostajia. Yhtiö välitti sopimuksia Yellowpagesin ja Superpagesin kanssa, jolloin Whitepages sai tuloja siitä, että Whitepages lähetti niille viittausliikennettä. Vuoteen 2005 mennessä näistä sopimuksista saatiin 15 miljoonan dollarin vuositulot. Vuonna 2003 Algard luopui toimitusjohtajan tehtävistä keskittyäkseen CarDomain.comiin, jonka hän oli myös perustanut, ja Max Bardon otti hänen paikkansa toimitusjohtajana väliaikaisesti. Vuonna 2005 Technology Crossover Ventures ja Providence Equity Partners sijoittivat yritykseen 45 miljoonaa dollaria. Samana vuonna MSN otti Whitepagesin hakemistotiedot käyttöön ”Look it up” -ominaisuudessaan. Algard palasi yhtiöön vuonna 2007. Saman vuoden loppuun mennessä Whitepagesin tietokanta oli kasvanut 180 miljoonaan tietueeseen, ja yritys oli kolme kertaa mainittu Deloitten 500 nopeimmin kasvavan Pohjois-Amerikan teknologiayrityksen joukossa. Vuoteen 2008 mennessä yhtiön vuotuinen liikevaihto oli 66 miljoonaa dollaria.
Vuonna 2008 Whitepages kertoi aloittavansa työskentelyn sellaisten vaihtoehtojen parissa, joiden avulla käyttäjät voivat hallita sivustolla olevia tietojaan. Samana vuonna se osti VoIP-kehittäjä Snapvinen lisätäkseen ominaisuuksia, joiden avulla käyttäjille voisi soittaa sivuston kautta antamatta puhelinnumeroaan. Se otti myös käyttöön apin, joka antoi kolmansien osapuolten kehittäjille pääsyn Whitepagesin tietoihin. Whitepages julkaisi iOS-sovelluksen saman vuoden elokuussa, ja sen jälkeen Whitepages Caller ID -sovellus Android-laitteille helmikuussa 2009 ja Blackberrylle toukokuussa.
Sovellus näytti tietoja soittajista, kuten heidän viimeisimmät sosiaalisessa mediassa julkaisemansa viestit, paikallisen sään soittajan sijaintipaikassa ja soittajan henkilöllisyyden. Se pystyi alun perin näyttämään tietoja soittajista, kuten heidän viimeisimmät sosiaalisen median julkaisunsa, paikallisen sään soittajan sijainnissa ja soittajan henkilöllisyyden. Kuluttajien mahdollisuus lisätä itsensä hakemistoon lisättiin kesällä 2009, ja mahdollisuus muokata olemassa olevia merkintöjä lisättiin lokakuussa 2009.
Whitepages.com uudistettiin vuonna 2009. VentureBeatin toimittajan Matt Marshallin mukaan uudelleensuunnittelu teki mainonnasta ”siistimpää” ja teki selvemmäksi, milloin joku oli siirtymässä kolmannen osapuolen sivustolle, kuten US Searchiin. Marshall oli aiemmin kritisoinut Whitepagesia, koska US Searchin mainoksia klikanneet ja US Searchilta tietoja ostaneet verkkosivuston käyttäjät lähetettiin muiden palveluiden jatkuvien mainosten läpi, mikä vaikeutti heidän maksamiensa tietojen saamista. Kesäkuussa 2010 lisättiin ”Store Finder” -niminen paikallisten yritysten hakutoiminto. Seuraavassa kuussa Whitepages.com lanseerasi Dealpop.com-sivuston, joka erosi Grouponista tarjoamalla lyhytaikaisia tarjouksia kansallisesti saatavilla olevista tuotteista. Dealpop myytiin Tipprille seuraavana vuonna.
Vuonna 2010 Superpages ja Yellowpages leikkasivat Whitepagesin menoja 33 miljoonasta dollarista 7 miljoonaan dollariin, mikä aiheutti huomattavaa tulojen laskua ja kireän suhteen sijoittajiin. Algard käytti 50 miljoonaa dollaria käteistä, jota yhtiöllä oli käteisenä, ja 30 miljoonaa dollaria pankkilainasta, ostaakseen sijoittajat ulos vuonna 2013. Hän käytti myös omakotitaloa, säästötiliä ja henkilökohtaista omaisuuttaan lainan vakuutena. Algard alkoi muuttaa yrityksen liiketoimintamallia vähentääkseen riippuvuutta mainonnasta ja keskittyäkseen sen sijaan yrityskäyttäjiin ja maksullisiin tilauksiin.
Whitepages julkaisi Localicious-sovelluksen heinäkuussa 2011. Sovellus julkaistiin ensin Androidille, koska Whitepages oli turhautunut Applen iPhone-sovellusten hyväksymisprosessiin. Samana vuonna otettiin käyttöön myös Whitepages PRO. Päivitetty Android-sovellus nimeltä Current Caller ID julkaistiin elokuussa 2012. Vuoden sisällä julkaisusta sovelluksen avulla oli välitetty 5 miljardia puhelua ja tekstiviestiä. Sitä päivitettiin heinäkuussa 2013 uusilla ominaisuuksilla, kuten mahdollisuudella mukauttaa soittajan tietojen asettelua soittajakohtaisesti ja mahdollisuudella ”tykätä” Facebook-viesteistä sovelluksen sisällä. Kesäkuussa 2013 Whitepages osti Mr. Number -sovelluksen, joka on Android-sovellus ei-toivottujen soittajien estämiseen.
Elokuussa 2013 Whitepages osti kaikki sijoittajien omistamat osuudet yrityksestä 80 miljoonalla dollarilla. Vuonna 2015 WhitPages osti San Franciscossa toimivan NumberCorpin parantaakseen Caller ID -sovelluksen huijauksiin käytettävien puhelinnumeroiden tietokantaa. Huhtikuussa 2016 Whitepages irrotti soittajatunnistustoimintansa erilliseksi Hiya-nimiseksi yritykseksi, jolla on 40 työntekijää Seattlessa. Syyskuussa 2016 Alex Algard luopui WhitePagesin toimitusjohtajan tehtävistä keskittyäkseen mobiililaitteiden roskapostin estämiseen tähtäävään Hiya-erillisyhtiöön. Hän nimitti Rob Eleveldin uudeksi WhitePagesin toimitusjohtajaksi.