Vietettyään 16,5 vuotta vankilassa Michael Nunn saattoi muutaman sukulaisensa Davenportin 53. kadun ja Elmoren kulmaukseen, jonne on viimeisen vuosikymmenen aikana syntynyt kymmeniä kauppoja ja ravintoloita.
”Luulin olevani New York Cityssä, jossa oli valot…”. Nunn sanoi. ”Se oli maissipeltoa, mies … Sanoin, että missä helvetissä me ollaan, New Yorkissa? Luulin, että olimme Times Squarella.”
Vanha kotikaupunki muuttui melkoisesti kaikkien niiden vuosien aikana, jotka Nunn oli poissa.”
Nunn on myös muuttunut.”
Kaksinkertainen keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestari on hieman isompi kuin aikoinaan, vaikka hän vaikuttaa edelleen olevan erittäin hyvässä kunnossa. Hänen kasvoillaan näkyy normaaleja juonteita ja ryppyjä, jotka tulevat iän myötä. Hän on täysin kalju.
Hän on edelleen yhtä puhelias, yhtä itsevarma, lähes yhtä röyhkeä. Mutta hänen äänessään ja sanoissaan on kypsyyttä, jota ei ollut vuonna 2004, jolloin hänet tuomittiin yli 24 vuodeksi liittovaltion vankilaan huumekaupasta.
Vietät noin kolmanneksen elämästäsi kaltereiden takana, ja se auttaa sinua kasvamaan aikuiseksi.
”Vankilassa oppii, mitä haluaa tehdä ja mitä ei halua tehdä”, Nunn sanoi Quad-City Timesin yksinoikeushaastattelussa. ”Uskon, että se tekee minusta paremman ihmisen, kun on kyse siitä, että minusta tulee hyvä isä ja hyvä mies yhteisössä ja vain aito ihminen … Haluan hyödyntää taitojani tuottavalla tavalla.”
Nunn on vihdoin päässyt vankilasta ja asuu taas kotikaupungissaan.
Hänen alkuperäistä rangaistustaan lyhennettiin 57 kuukaudella liittovaltion huumausaineiden väärinkäyttäjiä koskevan, useampi vuosi sitten hyväksytyn lainsäädännön vuoksi. Hänet vapautettiin Davenportissa sijaitsevaan asuntolaan 6. helmikuuta. Hän käveli sieltä ulos heinäkuun alussa.
Hänellä on edelleen ollut matkustusrajoituksia, jotka ovat estäneet häntä menemästä Iowan ja Illinoisin alueen ulkopuolelle, mutta niiden odotetaan poistuvan pian. Hän voi mennä minne haluaa ja hyödyntää lukuisia kutsuja osallistua otteluihin ja esiintyä julkisesti ympäri maailmaa.
”On paljon ihmisiä, joita haluan nähdä, ja paljon asioita, joita haluan nähdä ja tehdä”, Nunn sanoi.
Hänelle on jo kerrottu, että hänet otetaan Kalifornian nyrkkeilyn kunniagalleriaan (California Boxing Hall of Fame) lokakuussa 2020.
Pitkä lista vanhoja tuttuja ja ystäviä on ottanut häneen yhteyttä. Hän on kuullut Bob Arumilta, joka mainosti monia hänen otteluitaan, kuten vuoden 1991 Rumble on the Riverbank -ottelua, jossa Nunn puolusti maailmanmestaruuttaan James ”Lights Out” Toneyta vastaan.
Entinen maailmanmestari Roy Jones Jr. on ollut yhteydessä Nunniin ja jopa ehdottanut, että nämä kaksi vanhaa mestaria saattaisivat tienata paljon rahaa astumalla kehään toisiaan vastaan.
”Nyt kun olemme viisikymppisiä, hän haluaa otella nyt”, Nunn sanoi virnistäen. ”En ymmärrä sitä. Kun olimme kolmekymppisiä, hän ei halunnut tapella … Tiesin vain aina, että voisin voittaa hänet. Olen aina uskonut vahvasti siihen, että pitää vain mennä kehään ja otella … Roy ei ikinä ottelisi minua vastaan.”
Nunn ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että 56-vuotiaana hänellä voisi olla vielä muutama hyvä kierros jäljellä. Hän saattaa jopa tarttua Jonesin tarjoukseen.
”Hakkaan hänet 20 vuotta myöhemmin”, hän sanoi.
”Suurimmaksi osaksi Nunn haluaa kuitenkin vain nauttia elämästä ja viettää aikaa neljän lapsensa ja kuuden lapsenlapsensa kanssa.
”Kun sen aika koittaa, saan kaiken tarvitsemani huomion”, hän sanoi. ”Haluan vain mennä kotiin ja viettää aikaa lastenlasteni ja perheeni kanssa, vain rentoutua hieman. Olen ollut kotona noin sata päivää, mutta puolimatkassa oleminen on aika hektistä. Haluan vain rentoutua ja kävellä korttelin ympäri ja hengittää.”
Hän sanoi, että hänellä on asioita, jotka hän haluaa välittää lapsenlapsilleen, joista vanhin valmistui juuri lukiosta. Kukaan heistä ei ole koskaan nähnyt hänen ottelevan kuin Youtube-videoilla. Hän haluaa heidän tietävän hyvän koulutuksen ja kovan työn arvon. Hän haluaa, että he luovat itselleen hyvän elämän eivätkä toista isoisän tekemiä virheitä.
”En halua heidän ajattelevan, että se, mitä minä tein, oli siistiä”, Nunn sanoi.
Hän saattaa kirjoittaa kirjan elämänsä tiestä. Hän haluaa varmasti pitää julkisia puheita, erityisesti nuorisoryhmille.
”Olen nyt isompi ihminen ja haluan pystyä tekemään tuottavia, positiivisia asioita, en vain täällä yhteisössä, vaan koko maailmassa, ja pystyä inspiroimaan lapsia tekemään oikeita asioita, jotta he eivät kasvaisi vankilassa ja siinä nopeassa elämässä”, Nunn sanoi.
Hän haluaa jakaa oppitunteja elämästä, joka on parhaimmillaan varoittava tarina.
Nunn oli Davenportin kaduilta kotoisin oleva villi poika, joka pystyi kanavoimaan aggressionsa nyrkkeilyyn paikallisen valmentajan Alvino Penan ja AAU:n erotuomarin ja tuomarin nimeltä Bob Surkein avulla. Myöhemmin hän pystyi nousemaan ammattilaisuralle manageri Dan Goosenin ja valmentaja Angelo Dundeen avulla.
Käyttämällä salamannopeaa, Muhammad Alista muistuttavaa tyyliä Nunn voitti ensimmäiset 36 ammattilaisotteluaan ja voitti IBF:n keskisarjan mestaruuden tyrmäämällä Frank Taten vuonna 1988.
Nunn piti titteliä hallussaan siihen ikimuistoiseen iltaan John O’Donnell Stadiumilla vuonna 1991, jolloin Toney yllätti hänet tyrmäyslyönnillä 11. erässä.
Nunn palasi takaisin voittaakseen superkeskisarjan maailmanmestaruuden noin 16 kuukautta myöhemmin, ja piti vyötä hallussaan, kunnes hävisi vuonna 1994 Steve Littlelle. Hän päätti uransa lukemin 58-4.
Kaiken menestyksensä aikana kehässä Nunn joutui ajoittain tekemisiin lain kanssa. Hän myöntää satunnaisesti sekaantuneensa laittomien huumeiden myyntiin, vaikka hän ei halua sanoa, kuinka kauan, vaan sanoo vain, että ”minulla oli hetkeni.”
Jollain tapaa hän onnistui aina kiemurtelemaan ulos vaikeuksista.
Lopulta hän jäi kiinni elokuussa 2002, kun hän maksoi liittovaltion peiteagentille 200 dollaria kilosta kokaiinia – katuarvo 24 000 dollaria – Davenportin hotellihuoneessa. Nunn tunnusti syyllisyytensä huumekauppaa koskeviin syytteisiin toukokuussa 2003, ja hänet tuomittiin tammikuussa 2004.
Monet silminnäkijät, joidenkin sukulaisten joukossa, todistivat oikeudessa Nunnin harjoittaneen huumekauppaa vuodesta 1993 lähtien.
”He paisuttelivat asian suuremmaksi kuin se olikaan”, Nunn sanoi. ”He sanoivat: ’Hänellä oli 10 vuoden huumekauppahistoria’. He menivät vain sen mukaan, mitä he kuulivat kadulla. En sanonut mitään. Ajattelin, että saan tilaisuuden sanoa mielipiteeni myöhemmin. Mutta ajattelin: ’Jos minulla oli 10 vuoden historia ja he nappaavat minut vasta nyt… vau.'”
Laitostuomari William Gritzer otti huomioon myös todistajanlausunnon, jonka mukaan Nunn saattoi olla aseistettu joidenkin huumekauppojensa aikana. Nunn ei auttanut itseään, kun hän sai tilaisuuden puhua, osoittaen uhmakkuutta ja riitaisuutta tuomaria kohtaan. Kaikki tämä johti 292 kuukauden vankeustuomioon.
Hän vietti 18 kuukautta Muscatinen piirikunnan vankilassa käydessään läpi oikeuslaitosta, minkä jälkeen hän vietti toiset 15 vuotta liittovaltion laitoksissa Texasissa, Coloradossa, Länsi-Virginiassa, Minnesotassa ja Wisconsinissa.
Hän sanoi olleensa mallikelpoinen vanki, joka vältti jengiaktiviteetteja ja toimi toisinaan rauhantuojana toisten vankien välisissä riidoissa. Hän sanoi, että Wisconsinin Oxfordissa sijaitsevan laitoksen johtaja sanoi hänelle olevansa pahoillaan hänen lähdöstään, kun hänet siirrettiin viime talvena puolityömajaan.
Huumekaupat ja hänen pidätyksensä vuonna 2002 eivät enää juurikaan mietityttele Nunnia.
”Olen yrittänyt laittaa sen taka-alalle”, Nunn sanoi. ”Minulla on ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut sitä. Katson sen kaiken ohi. En murehdi sitä…
”Oli varmaan hyvä, että he saivat minut kiinni, kun he saivat minut kiinni, koska tilanne olisi todennäköisesti voinut mennä pahemmaksi.””
Miten se olisi voinut mennä pahemmaksi?
”Kun olet sekaantunut huumebisnekseen, olisit voinut tappaa ihmisiä tai tulla tapetuksi tai tappaa poliiseja tai ihan mitä tahansa”, Nunn sanoi. ”Ehkä oli aika vain lopettaa kaikki ja vaihtaa kaistaa periaatteessa.”
Vankilassa ollessaan niin monet häntä auttaneet menehtyivät. Surkein. Pena. Goosen. Dundee. Huhtikuun 29. päivänä 2017 hänen äitinsä Madies Nunn kuoli.
”Se oli luultavasti vaikeinta aikaa ikinä”, Nunn myönsi. ”Puhuin äitini kanssa joka päivä 15 vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan. Hänen kuolemansa, kun olin vankilassa, tavallaan sattui, mutta ymmärrän, että sellaista elämä on. Asia on niin, että meillä oli sellainen suhde, joka kestää koko elämäni.”
Hän sanoi äitinsä innoittaneen häntä saavuttamaan kaikki ne myönteiset asiat, joita hän teki nyrkkeilyssä.
”Ilman häntä en luultavasti olisi ikinä tehnyt näitä asioita”, Nunn sanoi.”
Hän on myös nopea ylistämään nelikymppisten kaupunkien asukkaita, jotka tukivat häntä hänen ollessaan vankilassa. Hän on viettänyt suuren osan viime kuukausista kiittäen näitä ihmisiä siitä, että he seisoivat hänen takanaan.
Vaikka hän on ylpeä kaikista nyrkkeilysuorituksistaan, Nunn ottaa vapaasti vastuun pahoista teoistaan. Se on osa kypsyyttä, jonka hän on kehittänyt kaikkien niiden vuosien aikana, jotka hän on ollut telkien takana.
”En ottellut ketään muuta kuin itseäni vastaan”, hän sanoi. ”Olen ottanut vastuun kaikesta, mitä olen tehnyt. En siirrä syyllisyyttä. Menin vankilaan ja olen istunut aikani. Nyt olen palannut ja aion jatkaa eteenpäin.”