Apple julkisti eilen uuden iPad Pron, ja yksi suurimmista lisäyksistä oli takakameran uusi LIDAR-järjestelmä, joka Applen mukaan on puuttuva palanen vallankumouksellisille lisätyn todellisuuden sovelluksille.

LIDAR – joka on lyhenne sanoista Light Detection and Ranging (valonhavaitseminen ja etäisyysmittaus, ”Light Detection and Ranging”) – ei ole mikään uusi tekniikka. Erityisesti kuljettajattomat autot ovat jo vuosia luottaneet laserantureihin havaitakseen kohteita ja rakentaakseen 3D-karttoja ympäristöstään lähes reaaliajassa keinona ”nähdä” muita autoja, puita ja teitä.

Applen minikokoinen skanneri ei ole aivan tällä tasolla, mutta yhtiön mukaan se pystyy mittaamaan etäisyyttä yli 16 jalan (eli viiden metrin) etäisyydellä oleviin kohteisiin. Se väittää, että yhdistämällä LIDAR-skannerin syvyystiedot kameratietoihin, liiketunnistimiin ja tietokonenäköalgoritmeihin uusi iPad Pro on nopeampi ja parempi AR-objektien sijoittelussa ja ihmisten sijainnin seurannassa.

Uusi sensori on Applen viimeisin yritys yrittää tehdä AR:stä keskeinen osa sovelluksiaan ja ohjelmistojaan, jonka parissa yhtiö on työskennellyt ainakin vuodesta 2017 lähtien, jolloin yhtiö esitteli ensimmäisen kerran ARKit-alustansa lisätyn todellisuuden iOS-sovellusten kehittämiseen.

Sen jälkeen tuskin on mennyt iOS-päivitys tai iPhonen lanseeraus, joka ei olisi sisältänyt jonkinlaista ylikorostettua AR-demoa, olipa se sitten Minecraftia, moninpeliä tai yhteistoiminnallista Lego-kokemusta.

Ja jokaisen ohjelmistopäivitysten tai parannettujen prosessoreiden, kameroiden tai grafiikkamoottoreiden julkistamisen yhteydessä on tullut implisiittinen lupaus: nyt on aika, jolloin lisätyn todellisuuden sovellukset todella lähtevät lentoon.

Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että juuri nyt ei ole vielä kovinkaan paljon pakottavia syitä, joiden vuoksi olisi syytä oikeasti käyttää lisätyn todellisuuden sovelluksia mobiililaitteella, lukuunottamatta viileitä, teknologiademoisia tarkoituksia, jotka ovat jo nyt olemassa. Nykyään iOS:n AR-sovelluksia kokeillaan kerran, ihmetellään idean uutuutta ja siirrytään eteenpäin – ne eivät ole olennainen osa sitä, miten käytämme puhelimiamme. Lähes kolme vuotta on kulunut Applen AR:n edistämisestä, mutta vieläkään ei ole olemassa tappajasovellusta, joka perustelisi, miksi asiakkaiden – tai kehittäjien – pitäisi välittää siitä.

Mahdollisesti LIDAR-sensori todella on palapelin puuttuva palanen. Applella on varmasti muutama vaikuttava teknologiademo, joissa esitellään LIDAR-sensorin sovelluksia, kuten Apple Arcade Hot Lava -peli, joka pystyy käyttämään tietoja nopeammin ja tarkemmin mallintamaan olohuoneen pelipinnan luomiseksi. Mukana on CAD-sovellus, joka voi skannata ja tehdä huoneesta 3D-mallin, josta näkee, miltä lisäykset näyttävät. Toisessa demossa luvataan tarkat määritykset käden liikelaajuudesta.

Asiaa ei auta sekään, että Apple esittelee ensimmäistä kertaa iPadin AR:ää varten. Vaikka Applen on jo vuosia huhuttu työstävän kunnollisia lisätyn todellisuuden kuulokkeita tai laseja – eräänlaista tuotetta, joka tekisi lisätyistä digitaalisista päällekkäisyyksistä saumattoman osan jokapäiväistä elämääsi – iPad (11- ja 12,9-tuumaisena) on käytännössä vastakohta tälle ajatukselle. Kyseessä on sama kömpelyys kuin miehellä, joka pitää iPadia ylhäällä kuvatakseen koko konserttia; kovakantisen kirjan kokoisen näytön pitäminen kasvojen edessä koko käytön ajan ei vain ole kovin luonteva käyttötapaus.

On mahdollista, että Apple on tässä vasta luomassa pohjatyötä, ja kannettavampia LIDARilla varustettuja AR-laitteita (kuten uusi iPhone tai jopa päähän kiinnitettävä näyttö) on tulossa tulevaisuudessa. Ehkä LIDAR-sensori on avain immersiivisempien, nopeampien ja parempien lisättyjen sovellusten tekemiseen. Apple saattaa olla oikeassa, ja seuraava AR-sovellusten aalto todella tekee kikkailusta kriittisen osan jokapäiväistä elämää.

Mutta juuri nyt on vaikea olla katsomatta Applen LIDAR-pohjaista AR-työntöä jälleen yhdeksi laitteisto-ominaisuudeksi, joka etsii ohjelmistoa, joka oikeuttaa sen.