Skitsofrenia on krooninen sairaus, jonka etenevä taudinkulku voi olla vastustuskykyinen antipsykoottiselle hoidolle. Tämä voi tehdä terapeuttisesta tuesta haastavaa hoitohenkilökunnalle, jolloin tulokset ovat osittaisia ja epätyydyttäviä. Kirjallisuudessa hoito suurella annoksella olantsapiinia (> 20 mg/vrk) näyttää olevan hyvä vaihtoehto klotsapiinille, joka on hoitoresistentin skitsofrenian kultainen standardi. Tässä havainnollisessa prospektiivisessa tutkimuksessa tutkittiin enintään 100 mg/vrk:n olantsapiiniannoksilla hoidettujen potilaiden kliinisiä ja biologisia profiileja. Kaikkiaan 50 potilasta arvioitiin kliinisesti ja biologisesti. Havaitsimme lineaarisen yhteyden suun kautta otetun annoksen ja seerumin pitoisuuden välillä (Pearsonin r = 0,83, p < 0,001), johon vaikutti tupakka (p < 0,05) sekä kahvin ja teen käyttö (p < 0,01). Sietokyky näytti olevan hyvä annoksesta riippumatta. Pitoisuuden ja tehon välillä ei havaittu yhteyttä. Huolimatta farmakokineettisten parametrien ei-tyhjentävästä arvioinnista, eikä vähiten farmakogeneettisistä tiedoista (esim. sytokromi P450-1A2:n tai glykoproteiini P Abcb1a:n genotyypitys), farmakokineettiset näkökohdat eivät yksinään voi selittää sitä, miksi tauti saattaa joskus olla vastustuskykyinen 20 mg:n olantsapiinille, mutta reagoida suurempiin annoksiin. Ydinkuvantamistutkimus, jossa tutkitaan aivojen valtausta suurilla olantsapiiniannoksilla, yhdistettynä edellä mainittuun farmakokineettiseen arviointiin, voi osoittautua merkitykselliseksi kokeelliseksi paradigmaksi resistentin skitsofrenian patofysiologisten mekanismien tutkimisessa.