Gene Upshaw

1945-

Jalkapalloilija, liiton johtohenkilö

Jalkapalloilun ammattilaisjoukkue Oakland Raidersin vahtimestarina Gene Upshaw vakiinnutti maineensa yhtenä kentän dominoivimmista pelaajista. NFL:n pelaajayhdistyksen pitkäaikaisena toiminnanjohtajana häntä pidetään yleisesti yhtenä kentän vaikutusvaltaisimmista pelaajista. Upshaw auttoi Raidersin voittamaan kaksi Super Bowlia peliuransa aikana, ja hänestä tuli standardi, jolla kaikkia aikakauden hyökkääviä linjamiehiä mitattiin. Pitkän toimikautensa aikana pelaajayhdistyksen johdossa Upshaw johti neuvotteluja, jotka johtivat vapaaseen agenttitoimintaan, tuotteiden lisensoinnista saatavien voittojen suureen kasvuun ja ammattilaisurheilun parhaaseen etuuspakettiin.

Varttui jalkapalloon

Eugene Upshaw, Jr. syntyi 15. elokuuta 1945 Robstownissa Texasissa. Hänen isänsä Eugene Sr. työskenteli paikallisessa öljy-yhtiössä, kun taas hänen äitinsä Cora oli kotitaloustyöntekijä. Upshaw oli vanhin kolmesta veljestä. Yksi hänen veljistään, Marvin, teki myös menestyksekkään NFL-jalkapallouran. Lapsena Upshaw ja hänen veljensä kävivät nelihuoneista koulua. He ansaitsivat ylimääräistä rahaa poimimalla puuvillaa, mistä heille maksettiin 1,25 dollaria jokaista poimittua 100 paunaa kohti.

Ainoa aika, jolloin Upshaw’n veljekset saivat välttyä puuvillanpoimintatehtäviltä, oli kun he pelasivat baseballia. Sanomattakin on selvää, että he viettivät timantilla niin paljon aikaa kuin pystyivät. Genestä tuli erinomainen syöttäjä, ja Marvin toimi hänen siepparinaan. Veljekset veivät pienen liigajoukkueensa yhden pelin päähän Little League World Seriesistä vuonna 1958. Gene jatkoi lukionsa baseball-joukkueen tähdeksi. Hän oli vain 180-senttinen ja 185-kiloinen, mutta hänellä ei ollut kokoa eikä aggressiivista luonnetta, jotta hän olisi voinut menestyä jalkapallokentällä. Hän pelasi yhden vuoden yliopistojalkapalloa, mutta veli Marvin kunnostautui siinä lajissa. Eugene vanhempi – itsekin entinen puoliammattilainen baseball-pelaaja – varoitti Geneä siitä, että jos hän allekirjoittaisi bonussopimuksen, jonka mukaan hän pelaisi yliopisto-opiskelun sijasta ala-asteella, hänet potkittaisiin ulos talosta. Valmistuttuaan Robstownin lukiosta Gene kirjoittautui kuuliaisesti läheiseen Texas A&I:hin.

Vaikka hän ei erityisemmin välittänyt jalkapallon kontaktista ja väkivaltaisuudesta, Upshaw päätti kokeilla Texas A&I:n jalkapallojoukkueeseen siinä toivossa, että hän voisi muuttaa luontaiset urheilulliset kykynsä stipendiksi. Suunnitelma toimi. Heti kun valmentaja Gil Steinke näki voimakasrakenteisen Upshaw’n, hän sanoi Hartford Courantin mukaan: ”Hankkikaa hänelle peliasu”. Kolme päivää myöhemmin Upshaw sai stipendinsä. Tähän mennessä Upshaw oli alkanut kasvaa, ja hän jatkoi kasvuaan koko yliopisto-opiskelun ajan, saavuttaen vaikuttavan 180-senttisen pituuden ja 265 kilon painon seniorivuoteen mennessä.

Keskikenttää ja taklausta pelanneella Upshaw’lla oli loistava ura Texas A&I:ssä. Hänet nimettiin First Team All-Lone Star Conference -joukkueeseen ja sai Associated Pressin kunniamaininnan Little All-America -joukkueesta viimeisenä vuotenaan. Ammattilaisten kykyjenetsijät ennustivat, että Upshaw valittaisiin kolmannella kierroksella vuoden 1967 National Football Leaguen (NFL) ja American Football Leaguen (AFL) varaustilaisuudessa. Hän esiintyi kuitenkin niin hyvin Senior Bowlissa, Coaches All-American Bowlissa ja College All-Star -pelissä, että häntä alettiin nopeasti pitää yhtenä parhaista saatavilla olevista linjamiehistä. AFL:n Oakland Raiders valitsi Upshaw’n ensimmäisellä kierroksella, mikä teki hänestä koko draftin 17. valitun pelaajan.

All-Pro Guard

Raidersin tulokkaana Upshaw siirtyi guardin paikalle. Hänen nopeuden, voiman ja liikkuvuuden yhdistelmänsä teki hänestä nopeasti seuraavan sukupolven NFL-vahtien prototyypin. Upshaw’n vaikutus kentällä oli välitön, sillä Raiders pääsi pudotuspeleihin jokaisella hänen kolmella ensimmäisellä kaudellaan joukkueessa ja yhteensä 11 kertaa hänen uransa aikana, joka kesti vuodesta 1967 vuoteen 1982. Tuona aikana Raiders voitti kolme kertaa AFL:n (myöhemmin American Football Conference (AFC)) mestaruuden, ja kahtena näistä kausista, 1977 ja 1981, se voitti Super Bowlin. Upshaw oli ainoa ammattilaisjalkapalloilija, joka pelasi Super Bowlissa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.

Pelaajalahjojensa lisäksi Upshaw’n luontaiset johtamistaidot tulivat nopeasti esiin. Hän oli joukkueen johtaja kentällä ja sen ulkopuolella. Kymmenen vuoden ajan Upshaw oli Raiderin joukkueen kapteeni. Vuonna 1970 hänestä tuli Raidersin edustaja pelaajayhdistyksessä, NFL Players’ Associationissa (NFLPA). Samoihin aikoihin, kun hän alkoi toimia aktiivisesti jalkapalloliiton asioissa, Upshaw alkoi kiinnostua myös yleisestä politiikasta. Hän liittyi Kalifornian Alamedan piirikunnan demokraattisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1970, ja myöhemmin hän toimi Alamedan piirikunnan suunnittelukomiteassa, Kalifornian kansalaisopistojen johtokunnassa ja kuvernöörin hyvinvointi- ja liikuntaneuvostossa. Hän oli myös aktiivisesti mukana lukuisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.

Sekä Upshaw sai palkintoja suorituksistaan kentällä. Hän pelasi Pro Bowlissa kuusi kertaa. Vuonna 1977 hänet nimettiin NFL:n vuoden linjamieheksi, ja hän sai AFC:n vuoden linjamiehen arvonimen vuosina 1973 ja 1974. Vuonna 1976, oltuaan kuusi vuotta Raidersin pelaajien edustajana, Upshaw valittiin NFLPA:n johtokuntaan. Hänet nimitettiin vuonna 1980 liiton puheenjohtajaksi toiminnanjohtaja Ed Garveyn alaisuudessa. NFLPA:n puheenjohtajana Upshaw joutui raskaaseen rooliin, ja hän joutui koville molemmin puolin NFL-pelaajien 57 päivän lakon aikana vuonna 1982. Upshaw’ta kritisoitiin siitä, että hän oli liian joustamaton ja taistelutahtoinen, sillä hän oli yhteyshenkilö, joka välitti liiton kannan joukkueiden omistajille, yleisölle ja pelaajayhdistyksen omille jäsenille. Kun Garvey seuraavana vuonna erosi liiton johtajan tehtävästä, Upshaw’ta – jolla juuri eläkkeelle jääneenä pelaajana oli enemmän uskottavuutta pelaajien keskuudessa kuin Garveylla koskaan – pidettiin parhaana ehdokkaana hänen seuraajakseen.

Samaan aikaan Upshaw jatkoi tunnustuksen saamista yhteiskunnallisesta työpanoksestaan. Vuonna 1980 hän sai arvostetun Byron ”Whizzer” White Humanitarian Award -palkinnon erinomaisesta panoksesta ”joukkueelle, yhteisölle ja maalle”. Kaksi vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin A. Phillip Randolph -palkinto merkittävistä saavutuksista yhtenä Amerikan merkittävimmistä mustista johtajista. Ryhmien joukossa, joiden kanssa hän työskenteli, olivat Muscular Dystrophy Association ja National Committee on Drug Prevention.

At a Glance …

Syntynyt Eugene Upshaw, Jr. 15.8.1945 Robstownissa, TX:ssä; Eugene (öljy-yhtiön työntekijä) ja Cora (kotitaloustyöntekijä; tyttönimi Riley) Upshaw’n poika; naimisissa Jimmye Hillin kanssa 30.12.1967 (eronnut avioeron jälkeen); naimisissa teresan kanssa vuonna 1986; lapsia: (ensimmäinen avioliitto) Eugene III; (toinen avioliitto) Justin, Daniel. Koulutus: Texas A&I University, Kingsville, BS, 1968; lisäopintoja California State Universityssä, 1969, ja Golden Gate University Law Schoolissa, 1982. Politiikka: Demokraatti. Uskonto:

Ura: Oakland (myöhemmin Los Angeles) Raiders, ammattilaisjalkapalloilija, 1967-82; Gene Upshaw and Associates (liikkeenjohdon konsulttiyritys), osakas, 1970-78; NFL Players’ Association, Raidersin pelaajien edustaja, 1970-76, johtokunnan jäsen, 1976-, puheenjohtaja, 1980-82, toiminnanjohtaja, 1983-.

Palkinnot: Jalkapalloilija, 1967-82: American Football Conference (AFC) Lineman of the Year, 1973, 1974 ja 1977; National Football League (NFL) Lineman of the Year, 1977; nimetty NFL:n Pro Bowliin kuusi kertaa; Byron ”Whizzer” White Humanitarian Award, 1980; inducted in the Pro Football Hall of Fame, 1987; valittu NFL:n All-Time-joukkueeseen (All-Time NFL team), 1994.

Addresses: Office -NFL Players Association, 2021 L Street NW, Suite 600, Washington, DC 20036.

Johtanut NFL:n pelaajayhdistystä

NFLPA, jonka Upshaw otti haltuunsa vuonna 1983, oli sekasortoinen organisaatio. Liitto oli yhä vuoden 1982 lakon tuhoisien vaikutusten jäljiltä vararikossa, sillä ei ollut omien jäsentensä luottamusta ja sen julkisuuskuva oli surkea. Upshaw ryhtyi nopeasti toimenpiteisiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka Upshaw otti edelleen tiukan kannan neuvotteluissa, hän pyrki kehittämään myönteisen suhteen Jack Donlaniin, joka oli joukkueen omistajien pääneuvottelija ja mies, jonka kanssa Upshaw’n edeltäjä Garvey oli ollut usein riidoissa. Näistä ponnisteluista huolimatta Upshaw’ta pidettiin ”sotaisana”, ja hän valitti, että termi oli rasistisesti latautunut. Upshawin mukaan valkoista henkilöä, joka ottaa vahvan kannan, ”pidetään ’vahvan kannan ottamisena’. Mutta jos olet musta ja otat vahvan kannan, sinua pidetään militanttina”, hän sanoi Washington Postille. Upshaw’n ansiot ammattijohtajana saivat lisäpontta vuonna 1985, kun hänet valittiin AFL-CIO:n, yhden vaikutusvaltaisimman kansallisen ammattiyhdistyksen, johtokuntaan.

Vuonna 1987 Upshaw valittiin Pro Football Hall of Fameen. Hänen suurimmat haasteensa ammattiyhdistysmiehenä olivat kuitenkin vielä edessä. Kun ammattilaisjalkapallon työehtosopimus päättyi syksyllä 1987, Upshaw vaati pelaajalakkoa vastalauseeksi omistajien joustamattomalle neuvottelukannalle vapaata agentuuria koskevassa kysymyksessä, sopimusmääräyksessä, joka antaa pelaajille oikeuden myydä työvoimansa mille tahansa joukkueelle. Lakko epäonnistui surkeasti. Omistajat palkkasivat lakonmurtajia pelaamaan heidän puolestaan ja vakuuttivat televisioasemat lähettämään pelit. Pelaajat alkoivat joukoittain ylittää lakkolinjan, ja lokakuun puolivälissä he äänestivät lakon lopettamisesta. Lisäyksenä loukkaantumiseen omistajat lukitsivat pelaajat ulos vielä viikoksi.

Upshaw keksi uuden strategian. Hän luopui pelaajayhdistyksen jäsenyydestä, mikä käytännössä teki kaikista pelaajista juridisesti katsoen vapaita agentteja. Siirto yllätti omistajat, ja se johti vielä viisi vuotta kestäneisiin juridisiin manöövereihin ja neuvotteluihin, joihin kuului ainakin kaksikymmentä oikeusjuttua, jotka Upshaw nosti liigaa vastaan pelaajien puolesta. Lopputuloksena allekirjoitettiin vuonna 1993 uusi seitsenvuotinen sopimus, joka antoi pelaajille jonkin verran vapaita oikeuksia ja omistajille palkkakaton. Vaikka jotkut pelaajat ja omistajat olivat tyytymättömiä sopimukseen, se oli kompromissi, jonka kanssa molemmat osapuolet pystyivät elämään. Vielä tärkeämpää oli se, että jalkapallo ei enää ollut ainoa merkittävä urheilulaji, jossa ei ollut jonkinlaista pelaajien vapaata sopimusta. New York Times kutsui vapaata agentuuria Upshaw’n ”kruununjalokiveksi” jalkapallon aarteiden kokoelmassa. Todellisuudessa sopimus, jonka Upshaw auttoi takomaan, oli kaksiteräinen miekka joillekin. Vaikka se johti monien nousevien tähtien näyttäviin uusiin sopimuksiin, monet ikääntyvät veteraanit joutuivat syrjään tai joutuivat pelaamaan dramaattisesti pienemmillä palkoilla.

Vuoden 1993 jälkeen Upshaw, NFLPA ja NFL-joukkueiden omistajat ovat työskennelleet yhdessä vähentääkseen työmarkkinaneuvottelujen vastakkainasettelua ja varmistaakseen, että ammattilaisjalkapallo on kannattavaa kaikille osapuolille. Työmarkkinaosapuolten yhteistyön tuloksena allekirjoitettiin vuonna 2002 kolmas peräkkäinen työehtosopimuksen jatkosopimus, joka ulottuu vuoteen 2007 asti. Vuoden 2002 sopimus antoi pelaajille täydet vapaat oikeudet ja varmisti, että 65-70 prosenttia NFL:n tuloista käytetään pelaajien palkkoihin ja etuuksiin. Vastineeksi joukkueiden omistajat saivat palkkakattoa koskevat määräykset, joiden avulla ne voivat pitää palkkakattonsa kurissa. Upshaw katsoo, että ammattilaisjalkapallon työmarkkinasuhteiden pitkä rauhallinen kesto johtuu pelaajien ja omistajien yhteisistä eduista. Hän kertoi Business Weekille vuonna 2003: ”Ymmärrämme molemmat, että on kaikkien etujen mukaista, että liiga on hyvin johdettu. Emme halua pilata hyvää asiaa.”

Liiton kanssa tekemänsä työn lisäksi Upshaw auttoi vuonna 1994 perustamaan organisaation nimeltä National Football League Players, Inc. (tai yksinkertaisesti Players Inc.), jonka tavoitteena oli maksimoida pelaajien voitot lisensointi- ja markkinointitoiminnasta. Players Inc:stä tuli ensimmäinen pelaajayhdistys, joka oli omistautunut pelaajien ”kypärän riisumiselle” ja heidän markkinoinnilleen sekä persoonallisuuksina että ammattiurheilijoina. Upshaw’n toimiessa hallituksen puheenjohtajana Players Inc. on siirtynyt kauas tyypillistä lisensointitoimintaa pidemmälle ja osallistunut erityistapahtumien, myynninedistämistoimien, julkaisutoiminnan sekä äänitys- ja lähetyshankkeiden luomiseen, omistamiseen ja markkinointiin. Players Inc. tuotti ensimmäisen kansallisesti syndikoidun televisio-ohjelman, ”NFL Players Rookie Premiere”, vuonna 1997; vuoteen 2000 mennessä ohjelma tavoitti vuosittain yli 40 miljoonaa kotitaloutta. Muihin toimintoihin on kuulunut pelaajien erityisesiintymisten edistäminen, golftapahtumien järjestäminen, radio-ohjelmien tuottaminen ja yritysten sponsorointineuvottelut. Vuoteen 2001 mennessä Players Inc. oli lisensoinut yli 100 yritystä vähittäismyyntituotteisiin, kuten keräilykortteihin ja keräilyesineisiin, videopeleihin ja urheiluvaatteisiin.

Upshaw’ta arvostetaan laajalti hänen roolistaan ammattilaisjalkapallon vakauden ja menestyksen varmistajana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. The Sporting News onkin asettanut hänet säännöllisesti urheilun 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen. Vuonna 1997 Upshaw allekirjoitti NFLPA:n ja Players Inc:n kanssa uuden palkkasopimuksen, jonka arvo oli 11,2 miljoonaa dollaria seitsemäksi vuodeksi, mikä teki hänestä ammattilaisjoukkueurheilun korkeimmin palkatun liiton pomon. Vuonna 2003 pelaajayhdistyksen edustajat valitsivat Upshaw’n seitsemännelle peräkkäiselle kaudelle toiminnanjohtajaksi. Upshaw lupasi seitsemännen kautensa jäävän hänen viimeisekseen, sillä hän ilmoitti vuonna 2003 jäävänsä eläkkeelle tehtävästään sopimuksensa päättyessä vuonna 2007.

Lähteet

Periodicals

Business Week, 27. tammikuuta 2003, s. 91.

Ebony, joulukuu 1983, s. 76.

Football Digest, maaliskuu 2003, s. 48.

Jet, 25.11.1985, s. 38; 19.10.1987, s. 49; 20.10.1997, s. 51.

New York, 26.9.1994, s. 24-28.

New York Times, 11. elokuuta 1996, s. S3.

PR Newswire, 19. maaliskuuta 2003.

Sports Illustrated, 14. syyskuuta 1987, s. 64-74.

On-line

”Gene Upshaw,” Pro Football Hall of Fame, www.profootballhof.com/hof/member.jsp?player_id=220 (18. elokuuta 2004).

National Football League Players Association, www.nflpa.org (18. elokuuta 2004).

NFL Players, www.nflplayers.com (18. elokuuta 2004).

-Robert R. Jacobson And

Tom Pendergast

.