Kylpyhuoneella on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Se on turvapaikkani, yksi kodin tärkeimmistä tiloista. Omassani on nojatuoli, jossa mieheni tulee juttelemaan kanssani, kun kylven päivän päätteeksi. Ikkunahyllyjä reunustavat kirjat, ja kylpyammeen yläpuolella seinällä roikkuu kyyhyllyjä; aikoinaan sisäoppilaitoksessa niitä käytettiin kirjeiden säilyttämiseen, ja nyt niissä on kokoelma vuosien varrella kerättyjä saippuoita – ei käytettäväksi, vaan ihan vain pakkaustensa kauneuden vuoksi.
Minulle kylpyhuone on turvallinen. Voit lukita oven, sulkea maailman pois. Minulle sanottiin kerran, ettei kylvyssä voi itkeä; uskokaa pois, voi. Itse asiassa kylpemisen määritteleminen pelkäksi rentoutumismenetelmäksi on valitettavan aliarvioimista: se on paikka, jossa mieli voi juosta vapaana. Vietin lapsena tuntikausia kertomalla itselleni monimutkaisia tarinoita ja keittelemällä ”taikajuomia” vanhempieni kylpyhuoneen syvennyshyllyissä olevista pulloista.
Filosofi ja kirjailija Alain de Botton uskoo, että kylpyamme on täydellinen paikka, jossa aivot voivat kukoistaa. ”Kylvyn nautinto on ensisijaisesti älyllistä”, hän sanoo. ”Kylpylä on ihanteellinen paikka ajatella. Niiden kyky helpottaa meitä kohti tuottavia ajatuksia on luultavasti suurempi kuin niiden paikkojen, jotka virallisesti osoitamme tällaiseen työhön: toimiston, kirjaston tai laboratorion. Syynä on se, että suuremmat ajatuksemme eivät yleensä tule, kun niitä käsketään. Niillä on taipumus syntyä silloin, kun emme oikein odota. Lämmin vesi tyynnyttää mielen hermostuneita tapoja. Olemme irti koukusta. Olemme täysin vapaita olemaan ajattelematta lainkaan, ja – aivojen kieroutuneen logiikan mukaan – tämä itse asiassa helpottaa ajattelua.”
Rupert Everett lataa kylpyläänsä ’runsaalla annoksella Badedaa ja Fenjalia yhdessä’
Suuri osa siitä viisaudesta, jota nykypäivän vannoutujat noudattavat, on peräisin Koreasta, Japanista, Marokosta, Turkista ja Hollannista – kulttuureista, joiden kylpytottumukset ovat jo vuosisatojen ajan mainostaneet roomalaisten ohella kivennäisainepitoiseen veteen tapahtuvan yhteisöllisen kylpemisen etuja. Mikä voisi olla parempaa keholle ja sielulle kuin kunnon hikoilu turkkilaisessa kylvyssä, jota seuraa kuorinta ja virkistävä kylmähyppy uima-altaaseen tai – vielä parempi – järveen? Britit rakastavat kylpyä, eikä kukaan muu kuin näyttelijä ja kirjailija Rupert Everett. ”Lataan omaani edelleen saman runsaan annoksen Badedas- ja Fenjal-suolaa yhdessä kuin teininä”, hän sanoo. ”Tosin nyt kun olen vanhempi, jopa koiran ulkoiluttaminen tuntuu uuvuttavalta, joten lisään siihen Epsom-suolaa ja magnesiumia kipeille luilleni.”
Everett kannattaa aikaista kylpyä. ”Asun talossa, joka on yhteydessä äitini taloon, ja usein törmäämme toisiimme päivän päätteeksi ja juttelemme vähän. Lopetamme sen noin viiden minuutin jälkeen siten, että jompikumpi meistä sanoo reippaasti: ”Taidan käydä nyt kylvyssä”. Hänen kylpynsä on hyvin brittiläisessä kolmen tuuman vedessä – säännöstelytasoa – kun taas minun kylpyni on täytetty täyteen ja kiehuvan kuuma.” Hän viettää mielellään reilut 20 minuuttia kylvyssä lukiessaan tai jutellessaan poikaystävänsä kanssa, ja säästää sitten viimeiset 10 sekuntia ”varsinaiseen pesuun, jolloin se on käsivarsi, toinen käsivarsi, rintakehä, pippeli, peppu ja ulos!”.”
Kuten Everett, käytän kylpyä mielelläni jutusteluun. Toisin kuin Everett, en voisi koskaan olla niin uskollinen jollekin tuotteelle. Itse asiassa kylpytuotteet ja -valmisteet ovat minulle puolet viehätyksestä. Muinaisen Robertsin radion lisäksi ammeeni on vuorattu pulloilla ja purkeilla, jotka on täytetty vaahtokylvyillä, maidoilla, öljyillä ja suoloilla: ruokakomero, joka tyydyttää kaikki puhdistusnälkäni. Kun tunnen oloni kaikkein hemmottelevimmaksi, käytän Huile de Savon Berkane Orange Blossom -tuoksuista nestesaippuaa, joka on L’Officine Universelle Bulyn valmistama ja joka on pakattu upeisiin lasipulloihin, joiden etiketeissä on käsinkirjoitettua kalligrafiaa. Victoire de Taillac-Touhami, joka yhdessä miehensä Ramdane Touhamin kanssa on luonut Buly 1803:een tyylikästä itä-länsi-suuntausta, muistaa lapsuudestaan, kun hänen äitinsä luki kirjaa kylpyammeessa ennen illallista. Hänen tapansa ovat tarttuneet häneen. ”Kylpyamme on vastaukseni kaikkeen”, hän kertoo minulle. ”Kun olen surullinen, menen kylpyyn. Kun olen onnellinen, menen kylpyyn. Vaikka en tarvitse tekosyitä kylpemiseen, arvostan niitä nyt enemmän kuin koskaan. Otan kuuman kylvyn – niin kuuman kuin kestän – ja käytän puhdistukseen Savon Superfin-saippuaa ja japanilaista kylpysuolaa, Yunohana Powderia, molemmat Buly 1803:lta.”
Useimpina päivinä tunnelämpömittarini määrää, mitä veteen laitetaan. Usein haluan Ren’s Moroccan Rose Otto -kylpyöljyn tutun, vaahtoavan konstin – lisään sitä puoliksi täytettyyn kylpyyn, jotta kuplat eivät pamahda liikaa. Toisinaan taas tarvitsen energiaa, jota vain Aromatherapy Associatesin Revive Shower Oil -suihkuöljyn loistava öljystä maitoon -kaava voi tuoda. Sen ”kukinta” (kauneusmaailman sana sille, miten tuoksu täyttää kylpyhuoneen) on niin voimakas, että se on kuin henkilökohtainen valmentaja huutaisi korvaan motivaatiositaatteja. Kun olen ahdistunut, turvaudun aromaterapeutti Dee Stanfordin luomien öljyjen rauhoittaviin ominaisuuksiin, kuten Unwinder tai Pick Me Up (saatavana Jo Hansfordin kautta Lontoossa), joiden intensiiviset infuusiot auttavat rauhoittamaan ja palauttamaan hermostuneen pääni.
Olen myös suuri kylpysuolojen ystävä. Olen jo vuosia käyttänyt Ahavan tuotteita, jotka on valmistettu Kuolleenmeren mineraaleista ja joissa on magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Ja minusta reilu annos Susanne Kaufmannin mäkikuisma-kylpyjauhetta tekee maitomaisen keitoksen, joka jättää ihoni todella pehmeäksi.
Viime aikoina olen ”puhtaan” kauneuden hengessä kerännyt kokoelman ihania tummanruskeita lasipulloja niiden Aesop-pullojen seuraksi, jotka ovat jo pitkään istuneet kylpyammeen vieressä. Uusia, jännittäviä tuotteita, jotka eivät sisällä parabeeneja tai muovisia mikrohelmiä; tämänhetkisiä suosikkejani ovat Bonum Pellisen Neroli & Mandariini kosteuttava vartalopesu ja raikkaan kasviperäiset tuoksut Sitruunaruoho & Katajainen vartalopesu Kankanilta, vegaaniselta ja unisex-brändiltä, jonka lasipulloissa on alumiinitölkkeihin pakattuja täyttöjä.
Onko mitään sellaista, mitä minulla ei ole kylpyhuoneessani? Itse asiassa kyllä, ja olen metsästämässä sitä. Näyttelijä Gillian Andersonilla – joka tykkää ”ravistella päivän pois” ottamalla joka ilta ”polttavan kuuman kylvyn” – on ammeensa takaosaan kiinnitetty tyyny. ”Tyynyn tarkoitus on yhtä lailla se, että pienet jalkani pääsevät kylpyammeen päähän kuin mikä tahansa muukin”, hän sanoo. Siunausta hänelle, hän on pikkuruinen. Minulla ei ole samanlaisia ongelmia, mutta en yksinkertaisesti keksi mitään mukavampaa. Täydellisen kylvyn tavoittelussa yksi lisäys järjestelyihin on vain pieni pisara lisää.