Kuinka kauan ihmiskunta on haaveillut kansainvälisestä kielestä? Ensimmäinen vastaus, joka tulee mieleen, ajoittaa tuon haaveen tietysti Raamatun kertomuksen Baabelin tornista aikaan. Jos et satu uskomaan, että ihmiskunta luotiin puhumaan erilaisia toisilleen käsittämättömiä kieliä rangaistukseksi siitä, että se uskalsi rakentaa tornin, joka oli tarpeeksi korkea taivaaseen yltääkseen, haluaisit ehkä mieluummin ajoittaa ajankohdan jonnekin 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kehitettiin 1800-luvun loppupuolella esperanto, tunnetuin kieli, joka keksittiin nimenomaan yleismaailmallisuuden tavoittelemiseksi. Kun kuitenkin katsotaan muutamaa vuosikymmentä pidemmälle, löytyy kiehtova esimerkki kielestä, joka luotiin yhdistämään maailmaa ilman sanoja: International System Of Typographic Picture Education eli Isotype.
”Lähes vuosisata ennen kuin infografiikasta ja datan visualisoinnista tuli kulttuurinen ubiikki, jota ne nykyään ovat”, kirjoittaa Brain Pickingsin Maria Popova, ”itävaltalainen sosiologian uranuurtaja, tieteenfilosofi, sosiaalinen uudistaja ja kuraattori Otto Neurath (10.12.1882-22.12.1945) keksi yhdessä vielä vaimonsa Marien kanssa ISOTYPEn – visionäärisen piktogrammikielen, joka loi nykyaikaisen infografiikan sanaston”.”
Ensimmäisenä tunnettu nimellä Wienin kuvakielinen tilastomenetelmä (Vienna Method of Pictorial Statistics), Isotyypin alkukehitys alkoi vuonna 1926 Wienin Gesellschafts- und Wirtschaftsmuseumissa (eli yhteiskunta- ja talousmuseossa), jonka perustajajohtaja Neurath oli. Siellä hän alkoi koota eräänlaista suunnittelustudioryhmää, jonka tehtävänä oli luoda joukko kuvasymboleja, joiden avulla tiheä yhteiskunnallinen, tieteellinen, teknologinen, biologinen ja historiallinen tieto olisi luettavissa yhdellä silmäyksellä.
Neurathin tärkein varhainen yhteistyökumppani Isotyypissä oli varmasti puupiirroskuvataiteilija Gerd Arntz, jonka sivustolla voit tutustua hänen luomiinsa yli 4000 piktogrammiin, joilla hän symbolisoi ”keskeisiä tietoja teollisuudesta, demografiasta, politiikasta ja taloudesta”. Arntz suunnitteli ne kaikki Neuratin uskomuksen mukaisesti, että jo tuolloin pitkään ”käytännössä lukutaidoton” proletariaatti ”tarvitsi tietoa ympäröivästä maailmasta”. Tätä tietoa ei saisi kätkeä vaikeaselkoiseen tieteelliseen kieleen, vaan sitä pitäisi havainnollistaa suoraan suoraviivaisilla kuvilla ja selkeällä rakenteella myös ihmisille, jotka eivät osanneet tai pystyivät tuskin lukemaan”. Tämän visuaalisen tilastomenetelmän toinen suorasanainen tavoite oli ylittää kielelliset ja kulttuuriset esteet ja olla yleismaailmallisesti ymmärrettävissä.”
1930-luvun puoliväliin mennessä, kirjoittaa The Atlantic -lehden Steven Heller artikkelissaan kirjasta Isotype: Design and Contexts 1925-1971, ”natsien marssiessa Itävaltaan Neurath pakeni Wienistä Hollantiin. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Marie Reidemeisterin, ja Rotterdamin saksalaisten pommitusten jälkeen pari pakeni Englantiin, jossa heidät internoitiin Mansaarelle. Vapautumisensa jälkeen he perustivat Oxfordiin Isotype-instituutin. Sieltä käsin he jatkoivat ainutlaatuisen strategiansa kehittämistä, joka vaikutti suunnittelijoihin maailmanlaajuisesti.” Nykyään jopa ne, jotka eivät ole koskaan nähneet Isotypea, ovat ”lukeneet” laajalti niitä visuaalisia kieliä, joihin se on vaikuttanut: Gizmodon Alissa Walker viittaa Yhdysvaltain liikenneministeriön ja American Institute of Graphic Artsin 70-luvulla luomiin standardoituihin kuvakkeisiin sekä nykyisiin emoji-kuvakkeisiin – ne eivät varmaankaan ole ihan sitä, mitä Neurathilla oli mielessään utopian kielenä silloin, kun hän oli perustamassa Wienin ympyrää, mutta ovat kuitenkin Isotypen kaukainen serkku ”omalla ihastuttavalla tavallaan”.”
via Brain Pickings
Related Content:
The Art of Data Visualization: How to Tell Complex Stories Through Smart Design
You Could Soon Be Able to Text with 2,000 Ancient Egyptian Hieroglyphs
Say What You Really Mean with Downloadable Cindy Sherman Emoticons
The Hobo Code: An Introduction to the Hieroglyphic Language of Early 1900s Train-Hoppers
Soulissa asuva Colin Marshall kirjoittaa ja tekee lähetyksiä kaupungeista, kielestä ja kulttuurista. Hänen projekteihinsa kuuluvat kirja The Stateless City: a Walk through 21st-Century Los Angeles ja videosarja The City in Cinema. Seuraa häntä Twitterissä @colinmarshall tai Facebookissa.