Myosarkooma luokitellaan yhdeksi neljästä tärkeimmästä syöpätyypistä, ja se määritellään sarkoomaksi eli lihaskudoksen syöväksi; se on myogeenisistä soluista peräisin oleva pahanlaatuinen kasvain.

Myosarkoomaa voi esiintyä eturauhasessa ja virtsarakossa sekä ohutsuolessa ja paksusuolessa.

Sarkoomat liittyvät yleensä verisuoniin, lihaksiin, sidekudokseen, rustoon ja rasvaan, mutta eivät rajoitu niihin. Sarkoomat ovat seurausta mesodermin proliferaatiosta eli maallikon kielellä nopeasta ja liiallisesta kasvusta ihon keskimmäinen kerros, josta verisuonet, lihakset, luu ja sidekudos kehittyvät alkionvaiheessa. Myosarkoomista löytyy hyvin vähän tietoa, mutta sarkoomat ovat samankaltaisia ja kiinnittyvät samoihin elimiin ja ruumiinosiin kuin myosarkoomat.

Sarkoomilla voi olla vaihtelevia nimiä sen mukaan, millaisesta kudoksesta sarkooma on peräisin. Esimerkiksi osteosarkooma syntyy luusta ja leiomyosarkooma kehon sileästä lihaksesta.

Riskitekijät

Säteilylle altistuminen, tietyt kemikaalit ja suvussa esiintyvät tietyt sairaudet voivat lisätä yksilön riskiä sairastua sarkoomaan. Vaikka sarkoomien ilmaantumisen syy on suhteellisen tuntematon, tutkijat ovat löytäneet todisteita, jotka tukevat teoriaa, jonka mukaan vinyylikloridi, arseeni ja puunsuoja-aineissa ja fenoksietikkahapoissa olevat herbisidit. Sytostaattihoidon läpikäyneillä potilailla on myös riski sairastua pehmytkudossarkoomiin, mikä johtuu käytetyn säteilyn määrästä.

Prognoosi

Yhdysvaltojen kattavien tilastojen mukaan viiden vuoden aikajänteellä:

90 prosenttia 1. vaiheen sarkoomapotilaista elää viiden vuoden aikajänteen yli
75 prosenttia 2. vaiheen potilaista elää viiden vuoden aikajänteen yli
50 prosenttia 3. vaiheen potilaista elää viiden vuoden aikajänteen yli

Hoitotekniikoiden kehittyessä ja yleisön saatavilla olevan terveystiedon laajuuden myötä nykyiset mahdollisuudet selviytyä syöpäsairauksista kasvavat.

Ennaltaehkäisy

Minkä tahansa sairauden ennaltaehkäisy alkaa ensin hyvällä taloudenpidolla; tiedetään, mitkä ovat riskitekijät, muutetaan tupakointitottumuksia ja ruokavaliota ja lopuksi käydään säännöllisissä seulontatutkimuksissa.

Tuntomerkit ja oireet

Myosarkoomapotilailla voi esiintyä hoitamattomana seuraavat oireet; kyhmyjä tai massaa kasvaimen sijaintipaikalle sekä kipua tai turvotusta hyvin harvoissa tapauksissa. Tietyt näkyvät muutokset kehossa on aina ilmoitettava suoraan lääkärille, jotta oikea diagnoosi voidaan tehdä.

Diagnostiikka ja vaiheistus

Sarkoomat luokitellaan joko ”korkeaan” tai ”matalaan” asteeseen. Diagnoosin varmistamiseen voidaan käyttää useita menetelmiä:

• Röntgensäteet luovat kuvan kehon sisältä. Näin lääkäri voi havaita kasvaimen.
• Tietokonetomografia muistuttaa röntgenkuvausta, mutta siinä otetaan poikkileikkauskuvia kehosta, ja sillä voidaan määrittää, onko kasvain levinnyt keuhkoihin tai vatsaan. Tietokonetomografiaa käytetään sen määrittämiseen, onko kasvain poistettava kirurgisesti.
• MRI eli magneettikuvaus eli magneettikuvaus sisältää magneetin ja tietokoneen, jotka on yhdistetty toisiinsa, ja sitä voidaan käyttää sekä potilaan alustavaan diagnosointiin että potilaan seurantaan diagnoosin jälkeen.

On olemassa myös kromosomitestejä, jotka voidaan tehdä pahanlaatuisten kasvainten todentamiseksi.
Kudoskudoksen ja/tai -solujen irrottaminen eli biopsia on ainoa 100-prosenttisen tehokas tapa määrittää syövän olemassaolo. Patologi tutkii solu-/kudosnäytteen mikroskoopilla.

Hoito

Kuten useimpia syöpiä, sarkoomia voidaan hoitaa sädehoidolla, mutta optimaalisempi lähestymistapa olisi solunsalpaajahoito; syöpäkasvuston poistamiseen käytetään myös leikkausta. Potilaiden tulisi harkita ilmoittautumista kliinisiin tutkimuksiin, joiden avulla voidaan saada uusia hoitoja.