Populaarinen indie-yhtye Pinegrove on keskellä comeback-kiertuetta, joka liittyy heidän uuteen albumiinsa Marigold.

Miksiköhän comeback-kiertue? Yhtye piti vuoden tauon laulaja Evan Stephens Hallia vastaan esitettyjen seksuaalisen väärinkäytöksen syytösten vuoksi. Marraskuussa 2017 Hall myönsi julkisesti ”seksuaalista pakottamista” koskevan syytöksen; tämän jälkeen yhtye lopetti toimintansa vuoden 2018 loppuun asti.

Pinegroven viimeaikaisessa lehdistökirjoittelussa mainitaan nimenomaisesti kiista. New York Timesin arvostelussa Marigoldista väitettiin, että albumi tuntuu kuin se tekisi tiliä Hallin menneisyyden kanssa, kun taas New Yorkerin artikkelissa kyseenalaistettiin, oliko hänen sovituskautensa ollut riittävä:

Onko tämä tarpeeksi? Joitakin kuulijoita liikuttaa Hallin päättäväisyys pitää viha loitolla, mutta toisia saattaa häiritä se, että hän laulaa – vielä!- lauluja, jotka tuntuvat kertovan hänen yksityisistä suruistaan. Hallin sovituksen riittävyyttä ei voi mitenkään arvioida päättämättä, kuinka paljon hänellä ylipäätään oli sovitettavaa.

Tämä viimeinen lause on suunnilleen ainoa asia, jonka New Yorkerin juttu tekee oikein. Valitettavasti se ei lähde purkamaan mysteeriä siitä, mitä Hall tarkalleen ottaen teki.

Käyttökelpoisen selityksen saamiseksi lukijoiden on käännyttävä usein Reasonin kirjoittajan Cathy Youngin puoleen, jonka juttu Hallin #MeToo-ingistä tekee asiat varsin selviksi: On vain vähän todisteita siitä, että Hall teki jotain väärää. Päinvastoin, hän joutui kiristysyrityksen uhriksi – ei hänen syyttäjänsä, vaan toisen naisen, joka yritti kanavoida syyttäjän vihan Hallia kohtaan ammatilliseksi tilaisuudeksi.

Hallin syyttäjä oli bändin tieporukan jäsen, joka seurusteli jonkun toisen kanssa, kun hän ja Hall tulivat läheisiksi. Nainen erosi poikaystävästään, tapaili Hallia vielä kaksi viikkoa, ja sitten asiat päättyivät. Nainen katui myöhemmin tekojaan ja tunsi ”vahingoittuneensa” suhteesta Hallin kanssa, vaikka mies ei ollut pakottanut häntä siihen eikä ollut koskaan käyttänyt väkivaltaa.

Epäilemättä bändin laulajalla on valtaa lähipiiriinsä. Mutta Hall ei ollut syyttäjänsä pomo. Hän jopa myönsi, että ”hänellä ei todellakaan ollut määräysvaltaa minuun”. Joka tapauksessa hän oli sitä mieltä, että Hallin ”pitäisi ottaa aikaa miettiä aiheuttamaansa vahinkoa”, hän kertoi myöhemmin The New Yorker -lehdelle.

Mutta tarinassa on Youngin mukaan paljon muutakin:

New Yorkerin jutussa kerrotaan, että Hall piti vuoden tauon kiertueista ja aloitti terapian ”syyttäjänsä pyynnöstä”. Mutta tämä on melko laimea versio faktoista, jotka esitettiin syyskuussa 2018 julkaistussa Pitchfork-verkkomusiikkilehden artikkelissa (johon The New Yorker viittaa). Vaikuttaa siltä, että Hallin syyttäjä ei vain tullut esiin omasta aloitteestaan; syytökset esitettiin ensimmäisen kerran erään Sheridan Allenin lähettämissä sähköpostiviesteissä, joka on perustaja ja johtaja Philadelphiassa sijaitsevassa PunkTalks-nimisessä organisaatiossa, jonka tehtävänä on muka ”yhdistää kiertäviä muusikoita ja musiikkiteollisuuden työntekijöitä ilmaiseen terapiaan”.”

14. marraskuuta 2017 Allen kirjoitti Pinegroven levy-yhtiölle ja sen festivaalin järjestäjälle, jossa yhtyeen oli määrä esiintyä, viitaten #MeToo-ilmiöön ja syyttäen Hallia ”saalistavasta ja manipuloivasta käytöksestä naisia kohtaan”. Hän totesi olevansa yhteydessä erääseen naiseen, joka syyttää Hallia seksuaalisesta pakottamisesta, ja että tämä uhri oli ”EI ENSIMMÄINEN” (alkuperäisen sähköpostiviestin, jonka Pitchfork tarkisti, caps). Hän ehdotti myös, että Hallin tulisi luopua esiintymisestä ja hakeutua terapiaan (jota hän tarjoutui vapaaehtoisesti tarjoamaan PunkTalksin kautta), että sekä bändin kiertue että sen ensimmäisen albumin, Skylightin, julkaisu tulisi perua ja että tilanteesta tulisi antaa julkinen lausunto.

Kaksi päivää myöhemmin Allen kirjoitti PunkTalksin tiimille lähettämässään sisäisessä sähköpostiviestissään, että jos nämä ehdot eivät täyty, ”alkuperäinen uhri ja eräs toinen tunnistettu uhri aikovat puhua julkisuudessa, mitä tuemme 10000-prosenttisesti”. Hän myös viittasi itseensä ”työskentelevän suoraan indie-alan suurimman bändin kaatamiseksi tällä hetkellä”, lausunto, josta hän perääntyi Twitterissä useita kuukausia myöhemmin.

Nämä ovat tärkeitä yksityiskohtia. Allen ilmoitti väitteistä Pinegroveen (monikossa) yrittäessään pakottaa bändin ryhtymään joihinkin toimenpiteisiin, joihin kuului Allenin oman terapiaorganisaation palkkaaminen.

Syyttaja ei ollut tyytyväinen Alleniin, ja sanoi myöhemmin Pitchforkin mukaan näin:

Mutta väitetyn uhrin kävi ilmi, ettei hän halunnut, että hänen syytteensä julkistettaisiin. ”Sheridan Allen teki monia asioita ilman minun tietoani, tukeani tai lupaani liittyen Pinegroven tilanteeseen, jopa sen jälkeen, kun olin jo pyytänyt häntä poistamaan itsensä kokonaan tilanteesta”, hän kirjoitti SPINille aiemmin tänä vuonna antamassaan lausunnossa. ”En koskaan pyytänyt häntä pyytämään tai vaatimaan minkäänlaista lausuntoa Pinegrovelta tai Run for Coverilta. En ole koskaan sanonut tai vihjannut Sheridanille, että haluaisin ’kaataa’ Pinegroven.” Allen asettui monin tavoin, hän jatkoi, ”tietämättäni tai suostumuksetta.”

Muistutettakoon, että Allen oli vihjaillut ylimääräisestä seksuaalisesta väärinkäytöksestä tehdystä syytöksestä. Kävi ilmi, että tämä oli täysin tekaistu. Seksuaalisesta kohtaamisestaan Hallin kanssa tämä toinen nainen kertoi Pitchforkille: ”Jälkiseuraukset saivat minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta en koskaan tuntenut, että hän olisi ollut lainkaan hyväksikäyttävä minua kohtaan. Jos jollakulla oli negatiivinen kokemus, haluan vahvistaa sen, mutta minun kokemukseni oli yhteisymmärrykseen perustuva.” Tämä toinen nainen oli purkautunut kohtaamisesta Allenille, ja hän tunsi itsensä petetyksi, kun hän sai tietää, että Allen esitti valheellisesti naisen ja Hallin väliset tapahtumat seksuaalisena hyväksikäyttönä yrittäessään kiristää laulajaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Hallin musiikkiura pysähtyi vuodeksi, koska itseään mainostava terapeutti julkisti kahden muun naisen yksityiset seksuaaliset kohtaamiset ilman heidän lupaansa (ja luonnehti samalla ainakin toista niistä väärin) ja ehdotti sitten, että henkilö, jota hän mustamaalasi, palkkaisi hänet eräänlaisena katumuksena. Kaiken tämän huomioon ottaen The New Yorkerilla ei ole mitään asiaa pohtia, onko Pinegrove täysin sovittanut syntinsä: Aziz Ansarin tavoin hän näyttää käyttäytyneen epätäydellisesti romanttisessa tilanteessa, virhe, jonka vuoksi hänet vedettiin mudan läpi ja laitettiin varastoon todellisten raiskaajien ja sarjan hyväksikäyttäjien rinnalle.

Ei hänellä ole enää mitään sovitettavaa, vaan hän saattaa itse asiassa olla anteeksipyynnön velkaa.