Selkärankaisten neuroendokriininen järjestelmä (NES) voidaan määritellä joukoksi soluja, jotka on järjestetty yksittäisiin elimiin ja diffuuseihin elementteihin ja jotka jakavat amiinihormonien/välittäjäaineiden, peptidihormonien/välittäjäaineiden ja hermostollisen määräytymisen spesifisten markkereiden yhteistuotantoa. Tästä näkökulmasta hypotalamus-aivolisäke-kohde-elin-akseli (H-P-akseli), autonominen hermosto (ANS) ja diffuusi neuroendokriininen tai APUD-järjestelmä vaikuttavat osaltaan NES:ään. Nisäkkäillä ja ihmisellä lähes missä tahansa kehon osastossa on kuitenkin elementtejä, jotka ovat usein eri embryologista alkuperää ja joilla on ainakin joitakin NES:n piirteitä. Näin ollen kaikki anatomiset rakenteet voivat olla osa laajaa ”sisäisiin eritteisiin” perustuvaa toiminnallista virtapiiriä, joka syrjäyttää nykyisen käsityksen NES:stä. Historiallisesti tämän käsitteen metafyysiset esiasteet löytyvät biolääketieteellisestä perinteestä, joka käsittelee ajatusta niin sanotusta ”elintärkeästä energiasta”. Nykyisin ”sisäisten eritteiden” virtapiiri voidaan kuvitella informatiiviseksi superjärjestelmäksi, joka käsittää H-P-akselin, ANS:n, APUD:n, immuunijärjestelmän ja kaikki muut kehon järjestelmät, jotka suorittavat autokriinistä, parakriinistä ja/tai endokriinistä säätelyä ja jotka valvovat homeostaattista tasapainoa. Evoluution todisteet osoittavat, että diffuusit autokriiniset/parakriiniset/endokriiniset, peptidergiset eritteet olisivat vanhimpia ja hierarkkisesti yksinkertaisimpia signaaleja suhteessa myöhempiin ja hierarkkisesti monimutkaisempiin ANS:n ja H-P-akselin ulostuloihin, jotka säätelevät kehon homeostaasia. Siksi ehdotetaan uutta lyhennettä ”Triune Information Network” (TIN) sisäisten eritteiden tiedolliselle superjärjestelmälle, joka toimii nisäkkäissä ja ihmisessä asteittain korkeampien ohjaustasojen kautta (diffuusi autokriininen/parakriininen/endokriininen eritys, ANS ja H-P-akseli) yhteiseen energeettiseen substraattiin: kehon sisäiseen ympäristöön.