Kailash Satyarthi, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon taistelustaan lapsityövoiman käyttöä ja hyväksikäyttöä vastaan, sanoi, että hänen tehtävänsä lastenoikeusaktivistina alkoi, kun hän itse oli lapsi.
Ensimmäisenä koulupäivänään Satyarthi näki, kun eräs toinen hänen ikäisensä poika teki töitä kengänkiillotuspoikana luokanopetuksen sijasta. Se häiritsi häntä niin paljon, että eräänä päivänä hän keräsi rohkeutta kysyä pojan isältä, suutarilta, miksei tämä lähettänyt poikaa kouluun. Vastaus jätti Satyarthiin lähtemättömän jäljen.
”Hän sanoi minulle: ’Sinä olet syntynyt käymään koulua, ja me olemme syntyneet tekemään töitä'”, Satyarthi muisteli New Yorkista soitetun puhelun aikana.
”Se oli minulle shokki”, korkean kastin intialaiseen perheeseen syntynyt Satyarthi sanoi. ”Aloin itkeä, koska en tiennyt mitään kastijärjestelmästä ja siihen liittyvistä hierarkioista ja syrjinnästä. Mutta aloin katsoa maailmaa eri silmin, ja aloin kyseenalaistaa sitä, koska se ei ollut oikein.”
Satyarthi toteutti tunteensa teoiksi. Vain 11-vuotiaana hän keräsi käytettyjä kirjoja ja perusti kirjapankin köyhille lapsille. Ensimmäinen pelastusoperaatio, johon hän ryhtyi ystävien ja kollegoiden kanssa, oli 14-vuotiaan tytön vapauttaminen, joka oli siepattu ja joka aiottiin myydä bordelliin. Aikuisena hän harkitsi hyväntekeväisyysjärjestön tai orpokodin perustamista, mutta perusti sen sijaan lasten oikeuksia puolustavan järjestön, Bachpan Bachao Andolanin (Pelastakaa lapsuus -liike), joka kampanjoi orjatyövoiman, lapsityövoiman ja ihmiskaupan lopettamiseksi ja puolustaa koulutusta kaikille lapsille.
Vuonna 2014 hänelle myönnettiin Nobel-palkinto yhdessä Malala Yousafzain, tuolloin teini-ikäisen pakistanilaisen aktivistin, joka selvisi hengissä Taleban-murhaajien ampumasta päähän, kanssa ”heidän taistelustaan lasten ja nuorten tukahduttamista vastaan ja kaikkien lasten oikeudesta koulutukseen”.”
Perjantaina Satyarthi, joka on nyt 65-vuotias, tulee kampukselle näytökseen, jossa esitetään hänen elämästään ja missiostaan kertova dokumenttielokuva ”The Price of Free”, joka voitti vuoden 2018 Sundancen elokuvajuhlilla Yhdysvaltain dokumenttielokuvan tuomariston suuren palkinnon. Ote näytetään kello 16.00 Sanders-teatterissa Harvardin T.H. Chan School of Public Healthin ja taiteiden & tiedekunnan & isännöimässä tilaisuudessa. Chan Schoolin dekaani Michelle Williams, kansanterveyden ja kansainvälisen kehityksen Angelopoulos-professori, pitää alustuspuheenvuoron. Esitystä seuraa keskustelu Satyarthin kanssa.
Mahatma Gandhin ihailija Satyarthi luopui sähköinsinöörin urastaan ja yläluokkaisesta nimestään Sharma 1980-luvulla ja vaihtoi sen Satyarthiin, joka tarkoittaa ”totuuden etsijää”. Hän alkoi myös työskennellä täysipäiväisesti aatteensa hyväksi.
Satyarthi on järjestönsä kautta vapauttanut yli 80 000 lasta pakkotyöstä vaarallisissa pelastusoperaatioissa. Kaksi hänen ryhmänsä jäsentä on saanut surmansa, toisen ovat ampuneet ja toisen hakanneet kuoliaaksi rikollisjengit, jotka ovat yhteydessä orjuutettuja lapsia työvoimana käyttäviin yrityksiin. Myös Satyarthi itse on joutunut hyökkäysten kohteeksi.
”He haluavat eliminoida minut ja murskata järjestöni, koska he tuntevat työmme uhkaavan heitä”, hän sanoi. ”Mutta he ovat itse vaarassa. He heikkenevät, ja meidän liikkeemme vahvistuu.”
Pelastakaa lapsuus -liikkeen edunvalvonnan ansiosta Intian hallitus hyväksyi vuonna 1986 lapsityölain, joka kieltää alle 14-vuotiaiden palkkaamisen vaarallisiin töihin. Vuonna 1998 Satyarthi johti maailmanlaajuista lapsityön vastaista marssia 103 maassa, ja vuotta myöhemmin Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi yleissopimuksen nro 182 lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja välittömistä toimista niiden poistamiseksi.
Työ ei ole vielä läheskään ohi, sanoi Satyarthi. ILO:n mukaan maailmassa on edelleen 152 miljoonaa lasta pakkotyössä.
”Haluaisimme, että yliopistoista tulisi vahvoja asian puolustajia”, Satyarthi sanoi. ”Elämäntehtäväni on, että jokainen lapsi maapallolla on vapaa; vapaa kävelemään kouluun, vapaa nauramaan, vapaa leikkimään. Kun jokainen lapsi on vapaa olemaan lapsi, vasta sitten unelmani toteutuu.”
Valvoja on vapaa, mutta lippuja tarvitaan. Liput voi noutaa Harvardin lipputoimistosta.