Joseph Story vuonna 1844. Tuomari Joseph Story, lakimies, oikeustieteilijä ja tuottelias oikeudellisten tutkielmien kirjoittaja, oli yksi Yhdysvaltain historian tunnetuimmista perustuslakitutkijoista ja kiistatta suurin korkeimmassa oikeudessa koskaan toiminut tutkija. Hänen tuomioistuimen lausunnoissaan ja kirjoituksissaan käy ilmi hänen näkemyksensä ensimmäisen lisäyksen kysymyksistä. Story uskoi, että sivistynyttä yhteiskuntaa olisi vaikea ylläpitää ilman moraalista vapautta ja hyveellisyyttä. Hallituksen tehtävänä oli tukea uskontoa, erityisesti kristillistä uskontoa, mutta hallitus ei kuitenkaan saisi puuttua kenenkään uskonnollisen vakaumuksen vapauteen. Kahdessa tuomioistuimen käsittelemässä uskontotapauksessa, Lynch v. Donnelly (1984) ja Wallace v. Jaffree (1985), enemmistö siteerasi Storen vaikutusvaltaista teosta Commentaries on the Constitution of the United States (1833), jossa käsiteltiin kirkon ja valtion välistä suhdetta. (Photo via Library of Congress’s Prints and Photographs division)
Joseph Story (1779-1845), lakimies, oikeustieteilijä ja tuottelias oikeudellisten traktaattien kirjoittaja, oli yksi Yhdysvaltain historian tunnetuimmista perustuslakiasiantuntijoista ja luultavasti merkittävin korkeimmassa oikeudessa koskaan toiminut tutkija. Hänen tuomioistuimen lausunnoissaan ja kirjoituksissaan käy ilmi hänen näkökulmansa ensimmäisen lisäyksen kysymyksiin.
Story uskoi, että sivistynyttä yhteiskuntaa olisi vaikea ylläpitää ilman moraalista vapautta ja hyveellisyyttä. Hallituksen velvollisuutena oli tukea uskontoa, erityisesti kristinuskoa, mutta hallitus ei kuitenkaan saisi puuttua kenenkään henkilön uskonnollisen vakaumuksen vapauteen. Kahdessa tuomioistuimen käsittelemässä uskontotapauksessa, Lynch v. Donnelly (1984) ja Wallace v. Jaffree (1985), enemmistö siteerasi Storyn vaikutusvaltaista teosta Commentaries on the Constitution of the United States (1833), jossa käsiteltiin kirkon ja valtion välistä suhdetta.
Story oli nuorin tuomari, joka on koskaan nimitetty tuomioistuimen jäseneksi.
Lääkärin poika Story syntyi Marbleheadissa, Massachusettsissa, isänmaalliseen federalistiseen ja kalsvinistiseen perheeseen. Hän kävi Marbleheadin akatemiaa ennen kuin kirjoittautui Harvard Collegeen, jossa hän opiskeli lakia ja politiikkaa ja valmistui luokkansa toiseksi vuonna 1798. Opiskeltuaan oikeustiedettä hänet hyväksyttiin Massachusettsin asianajajaksi vuonna 1801.
Poliittisen suuntautumisensa vuoksi Thomas Jeffersoniin ja demokraattisiin republikaaneihin hänellä oli aluksi vaikeuksia perustaa lakitoimisto Salemin kaupunkiin, jota federalistit hallitsivat, mutta hän sai lopulta mainetta Salemin tuomioistuimissa ja Massachusettsin korkeimmassa oikeudessa. Vuonna 1805 Story valittiin Massachusettsin parlamenttiin ja vuonna 1808 Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jossa hän oli yhden kauden. Hän väitteli Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa maalla keinottelua koskevassa asiassa Fletcher v. Peck (1810). Tuomioistuin kumosi Georgian lain, ja Storyn maine kasvoi.
Vuonna 1811, tuomari William Cushingin kuoltua, presidentti James Madison nimitti Storyn korkeimpaan oikeuteen, vaikka Story oli vasta 32-vuotias ja hänen poliittinen lojaalisuutensa jeffersonilaisia kohtaan oli kyseenalainen. Hän oli nuorin tuomari – ennen tai jälkeen – joka on istunut tuomioistuimessa. Toimikautensa aikana Story kirjoitti useita käänteentekeviä lausuntoja, kuten Martin v. Hunter’s Lessee (1816), Dartmouth College v. Woodward (1819) ja Swift v. Tyson (1842). Hän tuki ylituomari John Marshallia Marshallin näkemyksissä liittovaltion oikeuslaitoksen merkityksestä tasavertaisena hallinnon haarana ja korkeimman oikeuden ylivallasta.
Story ajatteli, että kristinusko oli osa common law’ta
Storyllä ja Jeffersonilla oli erilaiset näkemykset uskonnon asemasta osavaltiohallinnossa ja common law’ssa. Jefferson ei uskonut, ett kristinusko oli osa common law’ta; sen vuoksi kirkko ja valtio tulisi pit erossa toisistaan. Story oli eri mieltä. Hän kirjoitti lausunnot kahteen ensimmäiseen korkeimman oikeuden tapaukseen, joissa käsiteltiin kirkon ja valtion välistä suhdetta.
Kanteessa Terrett v. Taylor (1815) tuomioistuin kumosi yksimielisesti Virginiassa vuonna 1801 annetun lain, jossa määrättiin episkopaalisen kirkon maat osavaltiossa myytäväksi. Story kirjoitti tuomioistuimen puolesta, että valtio ei voinut kieltää uskonnollisen yhteisön jäseniltä oikeutta säilyttää yhtiöoikeuttaan eikä kirkolta oikeutta säilyttää ja käyttää omaisuuttaan.
Myöhemmässä tapauksessa, Vidal v. Girard’s Executors (1844), oli kyse useiden miljoonien dollarien testamenttilahjoituksesta Philadelphian kaupungille orpojen hyväksi, ja siinä määrättiin, että uskonnollisia henkilöitä ei otettaisi laitokseen. Kirjoittaessaan jälleen yksimielisen tuomioistuimen puolesta, joka piti testamentin määräykset voimassa, Story perusteli, että osavaltion perustuslain tae uskonnonvapaudesta oli laaja ja ulottui yhtä lailla kaikkiin lahkoihin.
Story harkitsi vetäytymistä tuomioistuimesta, kun Andrew Jackson valittiin presidentiksi vuonna 1828, koska hän ei pitänyt Jacksonin demokratiaa kovin hyvänä, mutta hän kuoli, ennen kuin ehti vetäytyä. Tuomioistuimessa toimimisen lisäksi hän toimi Harvardin oikeustieteen Dane-professorina vuodesta 1829 kuolemaansa saakka.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin vuonna 2009. Tohtori Judith Ann Haydel (1945-2007) oli valtio-opin professori Louisiana-Lafayetten yliopistossa ja McNeese State Universityssä.
Lähetä palautetta tästä artikkelista.