Wordsworthin lyhyen sateenkaarirunon merkitys – analysoi tohtori Oliver Tearle
’My heart leaps up’, joka tunnetaan joskus nimellä ’The Rainbow’, on ehkä William Wordsworthin lyhin suuri runo. Vain yhdeksässä rivissä Wordsworth ilmaisee useita romantiikan useita piirteitä: rakkauden luontoon, luonnon ja yksilöllisen minän välisen suhteen sekä lapsuuden merkityksen runoilijasta tulevan miehen tekemisessä, mikä tulee mieleenpainuvasti esiin Wordsworthin toteamuksessa: ”Lapsi on miehen isä”.
Sydämeni hyppää pystyyn, kun näen
Sateenkaaren taivaalla:
Niin oli, kun elämäni alkoi,
Niin on nyt, kun olen mies,
Niin on, kun vanhenen,
Olkoon, että kuolen!
Lapsi on miehen isä;
Ja voisin toivoa, että päiväni olisivat
luonnollisen hurskauden sitomia kukin toisiinsa.
Wordsworth tarkkailee sateenkaarta taivaalla ja täyttyy ilosta sateenkaaren näkemisestä: ilo, joka oli olemassa, kun 
Wordsworth oli hyvin nuori, on edelleen olemassa nyt, kun hän on saavuttanut täysi-ikäisyyden, ja – hän luottaa siihen – säilyy hänen mukanaan päiviensä loppuun asti. Jos hän menettää tämän jännittävän ihmetyksen tunteen, mitä järkeä olisi elää? Lyhyesti sanottuna tämä on ”My heart leaps up” -teoksen ydin.
Rivin ’Lapsi on miehen isä’ paradoksi on, että lapsuutemme muokkaa aikuisuuttamme: tavanomaisen käsityksen kääntäminen päinvastaiseksi (että aikuinen mies on lapsensa isä) ilmentää siististi romantiikan halua ravistella käsitystämme itsestämme ja (ajatus ilmaistiin jo ennen romantiikkaa, erityisesti Henry Vaughanin hienossa runossa ’The Retreat’; mutta vasta Wordsworth ja romantikot tekivät ajatuksesta keskeisen osan maailmankuvaansa). Myöhemmin 1800-luvulla (Wordsworthin runo julkaistiin vuonna 1807) runoilija Gerard Manley Hopkins otti kantaa Wordsworthin väitteeseen, jonka mukaan ”lapsi on miehen isä”.
Tämä on alku 1800-luvun lapsen palvonnalle (kunnioituksen muoto, joka on kiistatta yhä läsnä), joka johtaa viktoriaanisen kirjallisuuden lastenkirjallisuuden kultakauteen ja myös muutokseen tavassa, jolla ”lapsuuden” ja ”lapsen” käsitteeseen suhtaudutaan yhteiskunnassa (mikä johtaa esimerkiksi uudistuksiin lapsityövoiman osalta, ja osa näistä muutoksista on saanut vaikutteita kirjallisuudesta, kuten Kingsleyn The Water-Babies).
”Sydämeni hyppää ylös” on pieni pala romantiikkaa, joka kertoo kyseisestä liikkeestä enemmän kuin monet pidemmät runot. Toisessa ääripäässä on Wordsworthin laaja omaelämäkerrallinen runo The Prelude (johon Wordsworth kierrätti edellä mainitut säkeet siitä, että lapsi on miehen isä). Mutta toinen romantiikan ”alkusoitto”, melkeinpä manifesti, löytyy täältä tästä lyhyestä sateenkaarirunosta.
Tämän artikkelin kirjoittaja, tohtori Oliver Tearle, on kirjallisuuskriitikko ja englannin kielen lehtori Loughboroughin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa teoksen The Secret Library: A Book-Lovers’ Journey Through Curiosities of History