Varhaiselämä

Watson syntyi Farmersvillessä, Teksasissa, 2. joulukuuta 1945 ja kasvoi läheisessä Copevillessä. Hän oli nuorin kolmesta lapsesta. Tex kasvoi ilmeisesti käyden Copevillen metodistikirkkoa. Lukiossa hän oli kunniaoppilas ja urheilija, ja hän toimi koululehden päätoimittajana. Syyskuussa 1964 Watson muutti Dentoniin, Texasiin, opiskelemaan North Texas State Universityyn, jossa hän liittyi veljeskuntaan.

Taten murhat

Tammikuussa 1967 Watson aloitti työnsä Braniff Airlinesilla matkatavaroiden käsittelijänä. Hän käytti ilmaisia lentolippuja matkustamiseen ja vieraili veljeskunnan veljen luona Los Angelesissa; siellä hän kiinnostui 1960-luvun lopun psykedeelisestä ja musiikillisesta elämäntyylistä. Pian Watson tapasi naisia, jotka kuuluivat Mansonin perheeseen, ja sitten hän tapasi itse Charlie Mansonin. Watson päätti liittyä Mansonin perheeseen pian Mansonin tapaamisen jälkeen.

8. elokuuta 1969 Mansonin perheen jäsenenä Watson meni Susan Atkinsin, Linda Kasabian ja Patricia Krenwinkelin kanssa Hollywoodissa sijaitsevalle suurelle kartanolle Cielo Drivella, jonka oli vuokrannut elokuvaohjaaja Roman Polanski ja hänen vaimonsa, näyttelijä Sharon Tate. Polanski oli 8. elokuuta Lontoossa Englannissa työstämässä elokuvaa. Kodissa olivat Sharon Tate ja hänen ystävänsä: kampaaja Jay Sebring, kirjailija Wojciech Frykowski ja Folgerin kahviperijätär Abigail Folger.

Watson, joka oli käynyt Cielon kartanossa ainakin kerran aiemminkin, kiipesi puhelinpylvääseen turvaportin lähelle ja katkaisi talon puhelinlinjan. Sen jälkeen koko Mansonin ryhmä kiipesi aidan yli. Kun vierastalosta lähestyi auto, jota ajoi 18-vuotias Steven Parent, Watson jätti huomiotta hänen armonpyyntönsä ja ampui Parentia viisi kertaa rintaan ja vatsaan lähietäisyydeltä.

Työnnettyään Parentin auton pidemmälle pihatietä ja kuljettuaan etupihan poikki Watson leikkasi ikkunan säleikön ja päästi Atkinsin ja Krenwinkelin sisään ulko-ovesta. Watsonin johdolla Susan Atkins löysi talon kolme muuta asukasta ja vei heidät Krenwinkelin kanssa olohuoneeseen. Watson sitoi Taten ja Sebringin kaulasta yhteen köydellä ja ripusti sen palkin päälle. Sebring alkoi yhtäkkiä vastustaa, ja Watson ampui hänet. Ammuttuaan Sebringin ja otettuaan Folgerin käsilaukusta 70 dollaria Folger ja Frykowski kyllä pakenivat talosta, mutta heitä ajettiin takaa ulos, ja saatuaan lisää puukotuksia he kuolivat etupihalla. Watson ja hänen rikostoverinsa aiheuttivat 28 puukoniskua pelkästään Folgeriin. Tate, Sebring ja Frykowski saivat kaikki lukuisia puukoniskuja. Sebring ja Frykowski ammuttiin myös.

LaBiancan murhat

Seuraavana yönä Charles Manson (joka oli tyytymätön heidän esitykseensä ja lupasi näyttää heille, ”miten se tehdään”) ajoi kuusi ”Manson-perheen” jäsentä, Leslie Van Houtenin, Steve ”Clem” Groganin ja edellisen illan neljä jäsentä Los Angelesiin. Maaliskuussa 1968 Manson ja muut Perheen jäsenet olivat osallistuneet juhliin Harold Truen vuokratussa kodissa Los Felizissä, osoitteessa 3267 Waverly Drive. Manson ei halunnut tappaa Truea, koska hän arveli, että se voitaisiin jäljittää häneen, joten hän tyytyi naapuritaloon, jossa asuivat Leno ja Rosemary LaBianca. Kun Manson ja Watson olivat ajaneet autollaan katua pitkin ja odottaneet, he nousivat autosta, katosivat kävellen pihatietä pitkin ja menivät yhdessä taloon. Watsonin kirjan Will You Die For Me? mukaan Manson uhkasi asukkeja aseella, kun Watson sitoi heidät. Manson palasi autolle kertomaan, että hän oli sitonut talon asukkaat ja lähettänyt Krenwinkelin ja Leslie Van Houtenin taloon. Patricia Krenwinkel ja Van Houten veivät Rosemary LaBiancan makuuhuoneeseen, kun Watson murhasi Leno LaBiancan työhuoneessa. Rosemary LaBianca murhattiin sitten huoneessaan, pääasiassa Krenwinkelin ja Watsonin toimesta, ja Van Houten aiheutti hänen selkäänsä lisähaavoja (mahdollisesti kuoleman jälkeen). Molempia uhreja puukotettiin useita kertoja, ja Leno LaBiancan vatsaan oli kaiverrettu sana ”WAR” (sota); hänen vatsastaan oli myös jätetty ulos työntyvä haarukka. Krenwinkel sotki uhrien verellä seiniin ja eri pintoihin tuolloin tuoreista Beatlesin sanoituksista poimittuja tai niiden innoittamia lauseita, kuten ”WAR”, ”Healter Skelter” (sic), ”RISE” ja ”Death to Pigs”.

Tuomio

Lokakuun 2. päivänä 1969 Watson pakeni Spahn Ranchilta ja palasi takaisin kotiosavaltioonsa Texasiin. Marraskuun 30. päivänä 1969 Watson pidätettiin Texasissa Tate-LaBiancan murhista. Hän ja hänen asianajajansa taistelivat luovutusta takaisin Kaliforniaan yhdeksän kuukauden ajan. Kaliforniaan luovutuksen jälkeen Watson lakkasi syömästä ja alkoi taantua katatoniseen tilaan. Hän lakkasi puhumasta ja syömästä ja laihtui 55 kiloa. Hänet otettiin Atascaderon osavaltion sairaalaan 90 päivän arviointijaksolle, jonka tarkoituksena oli selvittää, oliko hän oikeuskelpoinen. Watson oli siellä helmikuuhun 1971 asti, jolloin hänet katsottiin oikeuskelpoiseksi.

12. lokakuuta 1971 Watson tuomittiin seitsemästä ensimmäisen asteen murhasta ja yhdestä salaliitosta murhan tekemistä varten. Viikkoa myöhemmin sama valamiehistö käytti vain kaksi ja puoli tuntia päättääkseen, että Watson oli järjissään.

21. lokakuuta 1971 Watson tuomittiin kuolemaan. Hän saapui Kalifornian kuolemanselliin 17. marraskuuta 1971. Hän välttyi teloitukselta, kun Kalifornian korkeimman oikeuden päätös People v. Anderson johti kaikkien Kaliforniassa ennen vuotta 1972 langetettujen kuolemantuomioiden mitätöimiseen. Watson todettiin syylliseksi seitsemän ihmisen – Abigail Folgerin, Wojciech Frykowshin, Steven Parentin, Sharon Tate Polanskin, joka oli kahdeksannella kuulla raskaana, Jay Sebringin, Leno LaBiancan ja Rosemary LaBiancan – murhiin, ja hänen seitsemän syytekohtaansa oli määrä suorittaa yhtä aikaa. Hänen ehdonalaiseen vapauteen pääsyn vähimmäiskriteeri oli 26. marraskuuta 1976, mutta häneltä on sen jälkeen evätty ehdonalainen vapautus 17 kertaa, mukaan lukien kaksi ehdonalaista; viimeksi häneltä evättiin ehdonalainen vapautus viideksi vuodeksi 27. lokakuuta 2016 pidetyssä lautakunnan kuulemistilaisuudessa. Hän on edelleen vangittuna Donovanin osavaltiovankilassa San Diegossa, Kaliforniassa.

Vangittuna olo

Vankien avustussivuston mukaan Watson kääntyi kristityksi vuonna 1975. Will You Die For Me?”, Watsonin omaelämäkerta, jonka hän kertoi ”Chaplain Raylle” (Ray Hoekstra), julkaistiin vuonna 1978. Vuonna 1979 hän avioitui Kristin Joan Svegen kanssa. He saivat aviovierailujen kautta neljä lasta (kolme poikaa, yksi tyttö), mutta elinkautisvankien vierailut kiellettiin lokakuussa 1996. Svege erosi Watsonista 24 avioliittovuoden jälkeen tavattuaan toisen miehen vuonna 2003. Svege ja Watson ovat edelleen ystäviä. Hänestä oli tullut vuonna 1981 vihitty pappi, ja hän valmistui California Coast Universitystä vuonna 2009 kauppatieteiden kandidaatiksi.

Elokuussa 1982 eteläkalifornialainen Citizens for Truth -ryhmä toimitti noin 80 000 vetoomuksen allekirjoitusta ja useita tuhansia kirjeitä, jotka vastustivat Watsonin ehdonalaista vapauttamista. Ryhmä sai apua Doris Tatelta, uhrin Sharon Taten äidiltä. Ryhmä onnistui vakuuttamaan Kalifornian vankilalautakunnan kieltäytymään Watsonin ehdonalaisesta vapautumisesta. Myöhempinä vuosina ryhmä sekä Doris Tate ja hänen tyttärensä Patricia ja Debra toimittivat vetoomuksia, joissa oli yli kaksi miljoonaa allekirjoitusta.

Vuonna 2012 Watson kiisti pyynnön julkaista nauhoituksia keskusteluista asianajajansa kanssa. Nauhoituksista tuli osa konkurssimenettelyä, joka koski edesmenneen asianajajan asianajotoimistoa. Los Angelesin poliisilaitoksen (LAPD) jäsenet sanoivat uskovansa, että nauhoitukset saattaisivat sisältää vihjeitä ratkaisemattomista murhatapauksista, joihin Mansonin perhe liittyy. Watson pyysi puheenjohtajana toimivaa tuomaria antamaan poliisille luvan kuunnella nauhat, mutta ei ottaa niitä haltuunsa. LAPD hankki nauhat, joilla Watsonin väitettiin tunnustavan muita murhia, mutta ilmoitti, että ne eivät sisältäneet mitään uutta tietoa. Syyskuussa 2014 Leslie Van Houtenin asianajaja Richard Pfeiffer sanoi harkitsevansa nauhojen haastamista etsiäkseen tietoja, jotka voisivat auttaa Van Houtenia tämän seuraavassa ehdonalaiskäsittelyssä.