Tietoa tappavimmista itsemurhamenetelmistä saa tilastoista, jotka kertovat onnistuneiden itsemurhien määrän menetelmittäin (ks. Itsemurhatilastot). On myös paljon julkaistu tutkimus vuodelta 19951 , jossa 291 maallikkoa ja 10 oikeuslääketieteen patologia arvioivat 28 itsemurhamenetelmän tappavuutta, aikaa ja tuskaa 4 117 itsemurhatapauksen osalta Los Angelesin piirikunnassa vuosina 1988-1991.

Heitä pyydettiin arvioimaan kutakin menetelmää seuraavasti:

• Tappavuus: Kuinka todennäköistä on, että menetelmä aiheuttaa kuoleman (jossa 0 % ei ole mitään mahdollisuutta ja 100 % on absoluuttinen varmuus)

• Aika: Mielipide siitä, kuinka kauan menetelmän käyttäminen vaatii aikaa kuoleman aikaansaamiseksi,

• Agonia: Kivun ja epämukavuuden määrä, jonka odottaisi aiheutuvan tietyn menetelmän käytöstä (luokiteltuna asteikolla 0-100, jossa 0 ei aiheuta lainkaan kipua/epämukavuutta ja 100 on suurin mahdollinen kipu/epämukavuus)

Tutkimuksen tulokset on esitetty seuraavassa, ja ne on järjestetty tappavuuden mukaisessa järjestyksessä, ja ne ovat peräisin vain tutkimukseen osallistuneilta patologeilta (maallikoilla oli taipumus yliarvioida menetelmien tappavuus rajusti).

Ketä tahansa, joka lukee tätä taulukkoa sopivan itsemurhamenetelmän löytämiseksi, kehotetaan lukemaan huolellisesti tällä sivustolla mainitut tiedot itsemurhamenetelmien vaaroista ja vierailemaan osiossa Auta minua, sillä tilastollisesti on paljon todennäköisempää vahingoittaa itseään itsemurhaa yrittämällä kuin onnistua tappamaan itsensä (katso lisätietoja kohdasta Itsemurhatilastot).

Tutkimuksessa naisten ja miesten valitsemien menetelmien välillä oli merkittäviä eroja: miehet valitsivat tappavimmat ja nopeimmat menetelmät ja naiset valitsivat menetelmiä, jotka vaihtelivat tappavuudeltaan, kestoltaan ja tuskallisuudeltaan.

On kuitenkin syytä huomioida, että erilaiset tutkimukset tuottavat erilaiset tulokset erilaisten menetelmien tappavuudesta. Esimerkiksi JJ Card2 arvioi aseilla tehtyjen itsemurhien tappavuuden olevan vain 91,6 prosenttia tehokasta, ja Farberow ja Shneidman3 arvioivat sen olevan vain 84,7 prosenttia. Havaijin terveysministeriö (1990) arvioi sen vielä alhaisemmaksi, 73 prosentiksi. Samojen tutkimusten mukaan hirttämisen tehokkuus vaihteli 77 ja 88 prosentin välillä.

Vaikka yksittäiset tutkimukset saattavat poiketa toisistaan todellisen kuolleisuuden osalta, ne ovat melko yhdenmukaisia siinä, että ampuma-aseet ja hirttäminen ovat kaksi tehokkainta menetelmää. Myös hyppääminen on erittäin tehokasta, jos se tehdään riittävän korkealta.

Virallisissa tiedoissa ei kuitenkaan anneta yksityiskohtaista tietoa siitä, miten jotakin menetelmää käytetään, tietoa sen eduista ja haitoista, yksityiskohtaisia tietoja minkään menetelmän todennäköisestä kivusta tai todennäköisistä sudenkuopista.

The Peaceful Pill Handbook by Nitschke & Stewart4 asettaa myös useita itsemurhamenetelmiä paremmuusjärjestykseen ”Reliability & Peacefulness (RP)” -testinsä avulla, vaikkakin he asettavat paremmuusjärjestykseen vain menetelmät, joissa käytetään huumeita tai tukehduttamista.

Tällä verkkosivustolla on tarjolla eri lähteistä peräisin olevaa tietoa useista eri itsemurhamenetelmistä, joiden keskipisteenä ovat ne menetelmät, jotka ovat tehokkaimpia tai suosituimpia. Valitusta menetelmästä riippuen tämän sivuston lukijoita suositellaan tekemään omaa lisälukemistaan.