”Menin syvälle syvään päähän hetkeksi.”

Vuonna 2017 Katastroin keulahahmo Andy Chaves ajautui kierteeseen, joka karkasi pois hallinnasta. Tuoreena myrskyisästä erosta laulaja löysi itsensä itsetuhoiselta polulta, joka oli täynnä huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä, yhteenottoja lain kanssa ja jopa tekoraskauksia. (Luit oikein.)

Hän myös katkaisi yhteydenpidon bändikavereihinsa, jotka hänen rinnallaan olivat viettäneet viime vuosikymmenen rakentaen Katastroa orastavasta ryhmästä autiomaassa asuvia teinejä underground-bändiksi aurinkoisen, reggae-painotteisen rock-soundin ansiosta – sama soundi, joka toi heille keikkoja legendaarisissa tapahtumapaikoissa, kuten Red Rocksissa, ja paikkoja 311:n, Bad Religionin, Awolnationin, Dirty Headsin, Ghostface Killahin ja Passafiren kaltaisten muusikoiden kanssa.

Joitakin aikoja näytti siltä, että tulevaisuus oli epävarma paitsi Chavesin itsensä, myös koko Katastron osalta. ”Olimme bändinä aika irrallaan”, laulaja myöntää. ”Tunsimme olevamme jumissa.”

Yritettyään rakentaa siteensä uudelleen ja avata viestintälinjoja uudelleen, bändi (Chaves, kitaristi Tanner Riccio, rumpali Andrew Stravers ja basisti Ryan Weddle) hajaantui mökkiin Arizonan Heberissä. Heidän saapumisensa jälkeen käymänsä itsetutkiskelevat, sielunmaisemaa tutkivat keskustelut eivät jättäneet mitään pöydälle, ja nämä katarttiset keskustelut loivat lopulta inspiraation ja kipinän musiikilliselle suunnalle, jonka he pian ottaisivat. Chavesille rehellisyys ongelmistaan oli käännekohta paitsi hänen oman mielenterveytensä myös bändin kannalta.

”Aiemmilla albumeillamme pidättelin aina sanoituksellisesti”, hän selittää. ”Muut kaverit sanoivat minulle: ’Mikset kirjoita tästä paska-asiasta? Sitä sinun olisi pitänyt tehdä kaikki nämä vuodet.”

Siten Washed (bändin neljäs kokopitkä albumi) seuraa Chavesin kamppailua vetää itsensä ulos kaaoksesta, joka hänen elämästään oli tullut. Se on syvällinen katsaus suruun ja päihteiden väärinkäyttöön, ja se merkitsee Katastrolle aivan uutta musiikillista lukua. Kun bändi palasi mökille alkaakseen työstää albumin kappaleita, he huomasivat pian sukeltavansa syntetisaattoreiden ja jyrisevien biittien maailmaan, mikä lisäsi heidän soundiinsa kiehtovan uuden ulottuvuuden.

”Olemme olleet bändi jo yli 10 vuotta, ja olemme kirjoittaneet monissa eri tilanteissa”, Stravers kertoo. ”Paikan vaihtaminen on aina ollut erittäin hyödyllistä luovuuden kannalta. Taika tapahtuu, kun olet poissa omasta elementistäsi.”

Kirjoittamalla Katastron soittokirjaa uudelleen, Washed on täynnä teräväkielistä hiphop-särmää (jotain, mitä Chaves oli pyrkinyt integroimaan bändin soundiin jo vuosia) ja laajempia äänimaisemia kuin koskaan ennen. Paisuvat syntetisaattorit muuntavat kappaleet kuten ”Roku” ja ”I.S.S.U.E.E.S.”, kun taas Chavesin hyperpersoonallinen lyyrinen tyyli ja suodattamaton rehellisyys värittävät Washedia repliikeillä, jotka ovat ajoittain hauskoja, mutta aina emotionaalisesti resonoivia.

Kun kuulee Chavesin puhuvan uudesta onnellisuudestaan yhtyeen musiikin parissa, tuntuu melkeinpä ristiriitaiselta sen henkilökohtaisen kärsimyksen kanssa, joka tarvittiin, jotta Chaves olisi päässyt tähän paikkaan. Näin syvästi henkilökohtainen albumi, joka on täynnä näin tulenarasta ajanjaksosta louhittuja tunteita, näyttäisi toimivan jatkuvana, ei-toivottuna muistutuksena siitä, miten synkäksi asiat lopulta menivät. Mutta kuten useimmat asiat urallaan, Katastro on oppinut, että mikään ei tule helposti – oli kyse sitten onnesta elämässä tai menestyksekkäästä urasta.

”Bändin historian aikana on varmasti ollut kohtia, joissa meistä tuntui, että haluaisimme luovuttaa”, Stravers sanoo. ”Meille tapahtui joka kerta, kun jouduimme tällaiseen todelliseen alamäkeen, jotain, joka antoi meille merkin siitä, että meidän on jatkettava tätä. Kun pääset isojen keikkojen makuun tai julkaiset albumin ja ihmiset ympäri maailmaa ottavat sinuun yhteyttä – kaikki nuo asiat kertovat sinulle, että teet sitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Et voi lopettaa. Sinun on jatkettava.”

Koska loppujen lopuksi kaikki on vain valinta: jaksaa tai pakkaa. Kaiva itsesi ulos pimeydestä tai anna sen kuluttaa sinut. Toisinaan se voi tuntua helpolta valinnalta – kuten silloin, kun bändin ensimmäisen osavaltion ulkopuolisen keikan riemun katkaisi nopeasti pakettiautoon murtautuminen pian sen jälkeen, kun bändi oli lastannut varusteensa ulos, tai kun epäonnistuneen parisuhteen jälkiseuraukset romahduttavat koko maailmasi. Mutta niille, jotka ovat valmiita työskentelemään vielä kovemmin, kun mahdollisuudet tuntuvat olevan heitä vastaan, menestys on lopulta kamppailun arvoista.

”Tämä albumi oli minulle ’voin valita, pääsenkö pois itsetuhosta vai jatkanko pimeää polkua'”, Chaves sanoo. ”Se oli suuri käännekohta. Ja kuulla palautetta, viestejä ihmisiltä, jotka sanovat: ’Pääsin juuri vaikeasta suhteesta, ja tämä auttoi minua’, se on mahtavaa.”

Sentähden nyt, kun Washed-levyn julkaisu on näköpiirissä, bändin keskuudessa vallitsee enemmän optimismia kuin koskaan aiemmin. Tie tähän päivään ei ole ollut helppo, kokonainen vuosikymmen jatkuvaa myllytystä ja kilometrejä pakettiautossa, mutta se on vienyt bändin jo pidemmälle kuin he olisivat voineet uneksia silloin, kun he kirjoittivat kappaleita Tempen autotalleissa. Se on ollut heidän toimintatapansa viimeiset 10 vuotta, eivätkä he aio muuttaa sitä nytkään.

”Aloitimme bändin autotallissani, kun olimme 17-vuotiaita”, Stravers sanoo. ”Vanhempani erosivat vuotta myöhemmin, ja elämäni kääntyi päälaelleen. Katastro on ollut ainoa asia, joka on pysynyt vakiona elämässäni siitä päivästä lähtien. Meitä on aina ollut neljä. Minulle se on ollut paljon muutakin kuin bändi. Se on se, mikä meitä kaikkia yhdistää: Se on suuri tavoite ja unelma, jota en usko kenenkään muun olevan valmis uhraamaan.”

Kirjoittanut Evan Lucy.