From bonepath
Synnynnäinen kuppa on Trepanema-palladiumbakteerin aiheuttama infektio, joka siirtyy sukupuolitaudista kärsivältä äidiltä sikiölle#1 (Mansilla ja Piljoan, 1995; Hillson ym., 1998; Roberts ja Manchester 2005). On arvioitu, että 50 prosenttia nykyaikaisista synnynnäisen syfiliksen tapauksista ei elä yli viiden vuoden iässä (Mansilla ja Piljoan, 1995). Ehkäpä sairauden korkean kuolleisuuden vuoksi on lisäksi arvioitu, että taudin luuston ilmentymiä esiintyy vain noin 5 %:lla tartunnan saaneista lapsista (Lewis, 2004).
Synnynnäisen syfiliksen kallo- ja hammaslääketieteellinen edustavuus on hyvin dokumentoitu. Hammaslääketieteellisiin poikkeavuuksiin kuuluu useita kiilteen kerrostumispoikkeavuuksia, jotka ilmenevät Hutchinsonin inkisiiveinä, Moonin molaareina ja mulperimolaareina (Hillson ym., 1998). Hutchinsonin etuhampaat ovat keskimmäisiä etuhampaita, joiden keskimmäinen mameloni (tai ”dentikkeli”) tyypillisesti puuttuu, jolloin viiltoreunan keskelle syntyy lovi. Tätä piirrettä esiintyy kuitenkin useissa eri muodoissa. Muita muunnelmia ovat: nopeasti kuluva (heikosti mineralisoitunut) apikaalinen kiille; ”likainen” väritys; lievä painuma viiltoreunan labiaalipuolella; jokin lovetun ja painuneen viiltoreunan yhdistelmä. Pysyvissä kulmahampaissa voi myös esiintyä jossain määrin joitakin näistä vioista. Moonin poskihampaat ovat pysyviä ensimmäisiä poskihampaita, joiden kärkihampaat ovat normaalia tiiviimmin pakkautuneet, minkä seurauksena kruunu on leveimmillään sen tyvestä. Mulberry-molaarit ovat pysyviä ensimmäisiä poskihampaita, joiden kruunun kärkiosan kruunu on voimakkaasti hypoplastinen, mutta muuten normaali kruunun viimeisestä kolmanneksesta kohti juuria. Hillson ja kollegat (1998) pitävät Hutchinsonin inkisiivejä ja Moonin molareja yksiselitteisinä synnynnäisen syfiliksen indikaattoreina. Mulberry-molaarit, vaikka ne mahdollisesti liittyvätkin syfilikseen, voivat mahdollisesti olla myös ”tasomuotoinen hypoplasia” (Hillson ja Bond, 1997), ja niillä voi olla muitakin syitä (Roberts ja Manchester, 2005).
Synnynnäisellä syfiliksellä voi olla myös useita vaikutuksia kalloon. Arkeologisissa tapauksissa on esiintynyt neurokraniaalisten luiden periostiittia (Jacobi ym., 1992; Mansilla ja Piljoan, 1995). Jos infektio leviää aivokalvoihin varhaislapsuudessa, voi esiintyä hydrokefaliaa (Mansilla ja Piljoan, 1995; Lewis 2004). Syfilisriniitti on syfiliksen levittämä nenän limakalvon infektio, joka aiheuttaa nenänpohjan luiden ja rustojen surkastumista tai epämuodostumia, jotka näkyvät ”satulanokkana” (ilmenee mahdollisesti yksilöllä 96-11-013; Horne, 1954; Fiumara ja Lessell, 1983; Mansilla ja Piljoan, 1995). Muita oireita ovat endo- ja ektokraniaaliset ”ympyröidyt eroosiot” (Mansilla ja Piljoan, 1995:189), lyhyt yläleuka ja korkea kitalaen kaari (Fiumara ja Lessell, 1983).
Yksilöissä 96-11-013 ja -163 on synnynnäiseen syfilikseen viittaavia poikkeavuuksia, vaikkakaan varmaa diagnoosia ei voida tehdä pelkästään kraniodentaalisten todisteiden perusteella.
Esimerkkejä Ford-kokoelmasta
- 96-11-013
- 96-11-163
Fiumara NJ ja Lessell S. 1983. Myöhäisen synnynnäisen syfiliksen stigmat: An Analysis of 100 Patients. Sexually Transmitted Diseases 10: 126-129.
Hillson S ja Bond S. 1997. Kiilteen hypoplasian suhde hampaan kruunun kasvumalliin: A discussion. American Journal of Physical Anthropology 104: 89-104.
Hillson S, Grigson C ja Bond S. 1998. Synnynnäisen syfiliksen aiheuttamat hammasvauriot. American Journal of Physical Anthropology 107: 25-40.
Horne GO. 1954. Synnynnäisen syfiliksen kasvojen ja hampaiden ilmentymien erotusdiagnostiikka. Archives of Disease in Childhood 29: 123-126.
Jacobi KP, Cook DC, Corruccini RS ja Handler JS. 1992. Synnynnäinen kuppa menneisyydessä: Newton Plantationin orjat, Barbados, Länsi-Intia. American Journal of Physical Anthropology 89: 145-158.
Lewis ME. 2004. Endocranial Lesions in Non-adult Skeletons: Understanding their Aetiology. International Journal of Osteoarchaeology 14: 82-97.
Mansilla J ja Pijoan CM. 1995. Lyhyt tiedonanto: A Case of Congenital Syphilis During the Colonial Period in Mexico City. American Journal of Physical Anthropology 97: 187-195.
Roberts C ja Manchester K. 2005. The Archaeology of Disease, 3. painos. Ithaca: Cornell University Press
.