Maymont Mansion Collection koostuu James ja Sallie Dooleyn 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hankkimista koriste- ja taideteoksista. James Dooley oli merkittävä liike- ja kansalaisjohtaja jälleenrakennuksen jälkeisessä Richmondissa. Hän ja hänen vaimonsa Sallie olivat hyvin koulutettuja ja paljon matkustelleita miljonäärejä, joista tuli kaksi kaupungin suurinta hyväntekijää. Muiden Richmondin hyväntekeväisyysjärjestöille tehtyjen huomattavien testamenttilahjoitusten lisäksi lapseton pariskunta jätti Richmondin kaupungille kokoelman huonekalujaan ja taide-esineitään sekä koskemattoman, 100 hehtaarin suuruisen Maymontin kartanonsa, jota oli tarkoitus käyttää museona ja puistona. Kaupunki avasi Maymontin yleisölle maaliskuussa 1926, vain kuusi kuukautta rouva Dooleyn kuoleman jälkeen.
Maymont Mansionin (valmistui vuonna 1893) ja Dooleyjen kesäasunnon Swannanoan (valmistui vuonna 1913) alkuperäisestä kalustuksesta valikoidut esineet jätettiin veljentyttärille ja sisarenpojille ja loput museon kokoelmaan. Valitettavasti Maymontin paperit, piirustukset ja asiakirjat poltettiin rouva Dooleyn kuoleman jälkeen, ja 1930-luvulla myytiin kaupungin tarpeettomina pitämiä esineitä. Näistä alkuperäisen sisällön ”muokkauksista” huolimatta Maymontin sisätilat ja Maymontin omistajien keräämä suuri kokoelma säilyivät suhteellisen koskemattomina, kunnes restaurointi aloitettiin vuonna 1970. Maymont Mansion on historiallisista talomuseoista epätavallinen siinä mielessä, että alkuperäisen omistajan kolmekymmentäkaksi vuotta kestäneestä asumisesta ei ole eroa sukupolvien, perheiden tai muutostöiden välillä. Nykyään Maymont Mansion tarjoaa hyvin säilyneen dokumentin kultakauden muotoilusta ja aikakauden hyvin koulutettujen, kosmopoliittisten miljonäärien mausta.
Maymontin sisätilat ovat osoitus siitä koristeellisesta monimutkaisuudesta, historiallisesta eklektisyydestä ja mieltymyksestä eurooppalaiseen eleganssiin, joka vallitsi yläluokan sisustuksessa 1800-luvun loppupuolella. Ikätovereidensa tavoin Dooleyt suosivat muun muassa ranskalaisia seinävaatteita, itämaisia mattoja, raskaasti veistettyjä huonekaluja, kullalla koristeltuja esineitä, uusklassisia veistoksia, hienoa ranskalaista ja aasialaista posliinia sekä Tiffany and Companyn ylellisyystuotteita. Dooleyjen kunnioituksesta ”vanhoja mestareita” kohtaan kertoo se, että kokoelmaan kuuluu monia hyvin toteutettuja öljykopioita Pitti-palatsin, Alte Pinathotekin ja muiden merkittävien kokoelmien maalauksista, joissa pariskunta vieraili ulkomaanmatkoillaan. Myös julkisuuden henkilöihin liittyvät esineet olivat erittäin haluttuja, ja Euroopassa matkustavat amerikkalaiset olivat alttiita jälleenmyyjien kyseenalaisille lähtötiedoille, mistä johtuvat Maymontissa olevat sellaiset esineet kuin teepoika, jonka kuningatar Victorian väitettiin antaneen Benjamin Disraelille vuonna 1878.
Lahjoituskokoelmassa on yhteensä 949 esinettä. Näistä esineistä noin 60 prosenttia on alun perin sisustanut Maymontin ja noin 40 prosenttia Dooleyjen kesäasunnon. Ylempien kerrosten 12 restauroidussa huoneessa esillä olevista esineistä noin 98 prosenttia on Dooleyjen omistamia esineitä. Sen jälkeen, kun voittoa tavoittelematon Maymont-säätiö ryhtyi hoitamaan kartanoa vuonna 1975, kokoelmaan on yksityisten lahjoitusten kautta lisätty 287 esinettä, mukaan lukien Dooleyjen omistamia esineitä ja aikakauden esineitä, joista monet liittyivät heidän kohorttiinsa. Tulkinnan tehostamiseksi tehty tukiluettelo käsittää 573 esinettä. Kirjastossa on 1 226 nidettä Dooleyjen alkuperäisestä kokoelmasta. Arkistossa on noin 1 000 esinettä, muun muassa Dooleyn kirjeitä, piirustuksia, karttoja, laskuja ja valokuvia. Maymont Mansionin lähikirjastossa on noin 500 kirjaa. Alakerran näyttelyssä on 761 1900-luvun vaihteen kotitaloustarviketta ja -laitetta, jotka on hankittu yksityisellä rahoituksella vuonna 2005 avattujen seitsemän aikakauden huoneen sisustamiseksi.