Maaliskuun 17. päivänä Cal Performances sulki Zellerbach Hallin ja perui loppukauden. Maalis- ja huhtikuu ovat yleensä kaksi esitysaikataulun kiireisintä kuukautta, mutta COVID-19:n eli uuden koronaviruksen vuoksi on jouduttu tekemään rajuja muutoksia.

The Daily Californian -lehden haastattelussa Cal Performancesin toimeenpaneva ja taiteellinen johtaja Jeremy Geffen pohdiskeli COVID-19:n vaikutusta esittäviin taiteenaloihin ja sitä, miten yhteisö on pysynyt joustavana.

Geffen kuvaili, kuinka COVID-19:n vaikutukset ovat pakottaneet monet kohtaamaan sen, kuinka hauras olemassaolo on sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Hän puhui myös siitä, miten tärkeää on säilyttää yhteydet ja löytää lohtua yhteisöstä.

Yksi Cal Performancesin tavoista tavoittaa yleisöään on YouTube-videoiden soittolistasarja ”Now, More Than Ever”.

Geffen kuratoi soittolistat itse ja pyrkii syvyyteen ja monipuolisuuteen.

”Haluan vaihtelua … yli sen, mitä Cal Performances on perinteisesti esittänyt”, Geffen sanoi soittolistasarjasta. ”Mutta tavalla, joka edustaa sitä eklektisyyttä, joka on Cal Performancesin yleisön tunnusmerkki.”

Geffen kokee vahvasti, että hän ei työskentele yhden yleisön, vaan monen yleisön kanssa, kuratoiden monitahoiselle yhteisölle.

Geffenin mukaan tämä yhteisö haluaa, että ”sitä vetävät puoleensa asiat, jotka ovat hyviä, jotka ovat laadukkaita ja joita ei voi helposti luokitella yhden etiketin alle.”

Soittolistat itsessään vastustavat myös leimaamista. Ne ovat sekoitus artisteja ja esityksiä menneistä ja nykyisistä, nousevista ja vakiintuneista, intiimeistä ja suurista. Millä sanalla voisi homogenisoida koosteen, joka kattaa Mozartin, jazzlegenda Nina Simonen, Alvin Aileyn kaltaiset tanssiryhmät ja Tšaikovskin Pähkinänsärkijän kaltaiset baletit?

”Yleisöltä tulleet kommentit osoittavat, että tämän pienen mutta hyvin vilpittömän eleen vaikutus on ylittänyt odotuksemme”, Geffen sanoi. ”On ollut todella rohkaisevaa nähdä se lohtu, normaalius, kauneus ja ilo, jota esittävä taide voi tuoda ihmisten elämään, jopa tässä vähemmän ihanteellisessa muodossa, hetkellä, jolloin he todella tarvitsevat sitä.”

Geffen näkee ”Now, More Than Ever” -projektin sopusoinnussa paljon laajemman liikkeen kanssa, jota esiintyy esittävän taiteen piirissä COVID-19-epidemian jälkeen.

”Tällä hetkellä on ollut niin suuri halu jakaa, että kaikenkokoiset instituutiot ovat ottaneet tehtäväkseen kurottautua yleisönsä puoleen lahjana ja periaatteessa sitoutua yhteiseen inhimillisyyteemme”, Geffen ilmaisi.

Nämä ”lahjat” ovat monessa muodossa, aina Geffenin kuratoimista soittolistoista Alvin Aileyn kaltaisiin suuriin tanssiryhmiin, jotka tuovat tilapäisesti yleisön saataville tallenteita ”Revelationsin” kaltaisista esityksistä.

Geffen pitää näitä altruismin hetkinä, mutta hän on myös huolissaan siitä, että ne luovat ennakkotapauksen tulevaisuutta varten.

”Tällä hetkellä kaikki nämä esitykset toimitetaan ilmaiseksi. Nyt jotain YouTubessa on ilmaista, koska se on siellä yleisöä varten”, Geffen sanoi. ”Kun puhutaan Alvin Aileyn kaltaisesta ryhmästä tai suuresta sinfoniaorkesterista tai oopperayhtyeestä, se ei ole sitä.”

Geffen kehottaa yleisöä miettimään, kuinka paljon työvoimaa ja taloudellisia resursseja esitykseen kuluu.

Geffen selitti: ”Todellisuudessa jokainen, joka esiintyy kameran edessä, samoin kuin ihmiset, jotka käyttävät kameroita, ja organisaatiot, jotka tarjoavat rakenteen, jonka puitteissa esitykset voivat tapahtua, maksavat kaikki rahaa. Ihmisten toimeentulo riippuu tästä.”

Teknologia on tehnyt esittävästä taiteesta helposti lähestyttävää, mutta se on myös hämärtänyt sen taustalla olevan taloudellisen todellisuuden.

”Sitä on helppo pitää itsestäänselvyytenä, koska niin suuri osa nykyisestä mediamaisemastamme vaikuttaa ilmaiselta”, Geffen sanoi. ”Ilmaiseksi pääsemiseen tarvitaan kuitenkin paljon investointeja.”

Kun COVID-19:stä johtuvat sulkemiset lopulta kumotaan, Geffen pelkää, että yleisö kääntyy jatkossakin digitaalisen median puoleen ja pysyy pidättyväisenä tukemaan organisaatioita, jotka ovat riippuvaisia suurista kokoontumisista saavuttaakseen tuloksensa.

”Se ei itse asiassa korvaa elävää kokemusta”, Geffen vakuutti. ”Siinä hetkessä (elävässä esityksessä) on idealismia, altruismia, jota ei toisteta jokapäiväisessä olemassaolossamme.”

Tämä kertoo suuremmasta roolista, joka taiteella on Geffenin mielestä yksilön, yhteisön ja valtioiden välisellä tasolla, sekä roolista, joka sillä on COVID-19:stä toipumisessamme.

Geffenistä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että meitä odottaisi ”normaali” tämän pandemian toisella puolella. Itse asiassa, ehkä normaalia ei ole koskaan ollutkaan.

”Minusta tuntuu, että status quo on illuusio”, Geffen sanoi. ”Se on jotakin, jonka keksimme jälkikäteen, eikä niinkään todellinen hetken ilmaus.”

Geffenin kuvittelema tulevaisuus on sellainen, jota näennäisesti leimaa suru ja selviytyjän syyllisyys, mutta myös syvä ilo elämisestä.

”Vielä vuosikymmeniä, vuosisatoja tämän jälkeen tulemme kääntymään tämän ajan aikana tuotettujen taideteosten puoleen todellisen kokemuksen dokumentteina siitä, että olemme eläneet sen läpi”, Geffen sanoi.

Geffen uskoo, että historiasta lukeminen oppikirjasta on yksi asia, mutta selvensi: ”On aivan eri asia tuntea tuon hetken heijastuma ei-didaktisella, emotionaalisesti suoralla tavalla.”

Tätähän taiteellinen kokemus tarjoaa. Se on syvällinen osoitus sietokyvystä, ei ainoastaan siksi, että sen avulla voimme katsoa eteenpäin parempiin aikoihin, vaan myös siksi, että sen avulla voimme katsoa taaksepäin.

Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa paikalliset taiteilijat ja taideorganisaatiot keskustelevat siitä, miten COVID-19-taudin puhkeamisesta johtuvat sulkemiset vaikuttavat heihin.

Yhdyshenkilöihin voi ottaa yhteyttä osoitteessa: Blue Fay.