Stan Lee, Hämähäkkimiehen, Avengersin, X-Menin, Hulkin ja Fantastic Fourin toinen luoja, on kuollut. Hän oli 95-vuotias. Stan Leen tyttären asianajaja Kirk Schenck vahvisti Deadlinelle, että sarjakuvakulttuurin legenda menehtyi maanantaiaamuna sen jälkeen, kun hänet oli viety Los Angelesissa sijaitsevaan Cedars Sinai Medical Centeriin.
Marvel Comicsin käsikirjoittajana ja päätoimittajana Leestä tuli tunnetuin sarjakuvantekijä mediamuodon historiassa – hän oli alan ainoa luoja, jonka kuuluisuus kilpaili hänen luomiensa hahmojen kuuluisuuden kanssa. Hänen uransa alkoi vuonna 1941, kun hän – 17-vuotiaana – sai ensimmäisen julkaistun teoksensa, proosatarinan, joka ilmestyi Captain America -sarjakuvan viidennessä numerossa. Oli kuitenkin 1960-luku, jolloin Lee loi maineensa ja tarttui popkulttuurin luovuuden suoneen, joka teki historiaa.
”Kenelläkään ei ole ollut suurempaa vaikutusta uraani ja kaikkeen, mitä teemme Marvel Studiosissa, kuin Stan Leellä”, Marvel Studiosin pääjohtaja Kevin Feige sanoi maanantaisessa lausunnossaan, joka oli yksi monista alan toimijoista, jotka reagoivat Leen kuolemaan. ”Stan jättää poikkeuksellisen perinnön, joka elää meitä kaikkia kauemmin. Ajatuksemme ovat hänen tyttärensä, hänen perheensä ja miljoonien fanien kanssa, joita Stanin nerokkuus, karisma ja sydän ovat koskettaneet ikuisesti.”
Feige päätti lausuntonsa yhteen ainoaan sanaan, joka yhdistetään eniten Leehen – ”Excelsior!”. – välihuuto, jota Marvelin kirjailija ja päätoimittaja käytti vuosikymmenien ajan vangitakseen hänen innostuksensa ja suuruuden tajunsa. Persoonana Lee oli säälimättömän innostunut sarjakuvista ja sarjakuvahahmoista, ja hänen kaupustelijan charminsa teki hänestä amerikkalaisen popkulttuurin suurlähettilään kaikkialla maailmassa. Elokuvantekijät ja studiot ottivat perinteeksi antaa Leelle cameo-esiintymisiä Marvel-elokuvasovituksissa – hän esiintyi kolmessa tusinassa elokuvassa, alkaen X-Men-elokuvasta vuonna 2000.
Lee oli syntyjään Stanley Leiber, mutta hän päätti ”säästää tuon nimen” vakavaa kirjoittamista varten – hän oletti teininä, että sarjakertomukset olisivat vain lyhyt pysähdyspaikka ja että hänestä tulisi pian romaanikirjailija ja näytelmäkirjailija. Sen sijaan hänen sarjakuvauransa kesti seitsemän vuosikymmentä. Sen sijaan, että hän olisi siirtynyt ylöspäin kunnioitettavampaan välineeseen, Lee auttoi muuttamaan nelivärisen amerikkalaisen sarjakuvan popkulttuurin luomisen voimalaitokseksi ja Hollywoodin merkittäväksi konseptitehtaaksi.
Itse asiassa Marvelin kolme viimeisintä menestyselokuvaa, jotka kaikki julkaistiin vain viiden kuukauden aikana, olivat Leen luomusten adaptaatioita – Black Panther, Avengers: Infinity War ja Ant-Man and the Wasp – ja ne ovat tuottaneet yli 3,7 miljardia dollaria, mikä on lähes yhtä paljon kuin Disney maksoi Marvelista vuonna 2009. Oston jälkeen Marvel on tuottanut kuusi 20:stä maailmanlaajuisesti eniten tuottaneesta elokuvasta, ja tänä kesänä Infinity War ylitti 2 miljardin dollarin rajan. Televisiossa Marvelin sankareita nähdään kymmenessä live-action-sarjassa (ABC:llä, Foxilla, Netflixissä, FX:llä, Hulussa ja Freeformissa) sekä viidessä muussa animaatiosarjassa.
Mitäkään näistä ei olisi tapahtunut, ellei Lee olisi kuunnellut vaimoaan Joan Leetä vuonna 1961. Marvel Comicsilla meni tuolloin huonosti – sarjakuvateollisuus näytti olevan viimeisillä jaloillaan – ja Lee oli varma, että hän jäisi pian työttömäksi. Hänen vaimonsa neuvoi häntä: Ennen kuin lähdet, tee yksi sarjakuva, josta voit olla ylpeä. Lee teki juuri niin ja teki samalla historiaa.
Vuonna 1961 ilmestyi Fantastic Four nro 1, jossa Lee ja Jack Kirby työskentelivät yhdessä, ja sen mullistava menestys muutti kaiken Leen ja Marvelin kannalta. Se merkitsi uuden ja dynaamisen supersankarimerkin tuloa, joka poikkesi paljon alan johtavan DC Comicsin (joka julkaisi Teräsmiehen, Batmanin, Ihmenaisen ja Vihreän Lyhdyn) vanhan kaartin sankareista. Fantastic Four riiteli keskenään – yksi heistä näytti hirviöltä, eikä kenelläkään heistä ollut salaista identiteettiä. Toisinaan heitä ajoi ego, häpeä, voitto, kateus tai ylpeys. Fanit pitivät siitä.
Marvelin supersankarikonseptien ja saippuaoopperoiden melodraaman yhdistäminen jatkui Leen ja Steve Ditkon luoman Hämähäkkimiehen myötä, jonka ensiesiintyminen tapahtui Amazing Fantasy -lehdessä nro 15 vuonna 1961. Peter Parker oli silmälasipäinen, laiha teini-ikäinen, joka hävisi usein taistelunsa, murehti laskujensa maksamista ja kärsi rutiininomaisesti koulukiusaajien ja välinpitämättömien tyttöjen aiheuttamista nöyryytyksistä. Lee sanoi usein, että hahmo oli lähimpänä hänen sydäntään ja omaa kokemustaan, kun hän kasvoi New Yorkissa kirjavana poikana, jolla oli suuria unelmia ja pieni elämä.
Joan Lee kuoli viime vuonna niin ikään 95-vuotiaana; he olivat olleet naimisissa 69 vuotta. Sarjakuvalegendan elämästä tuli myllerryksen pyörre sen jälkeen, kun hänen kuolemansa käynnisti valtataistelun ystävien, neuvonantajien, asianajajien ja managerien kesken. Elokuussa tuomari määräsi Keya Morganin, muistoesinekauppiaan ja entisen neuvonantajan, pysymään erossa Leestä kolmen vuoden ajan vanhusten pahoinpitelysyytösten vuoksi.
Sarjakuvapioneerin asianajaja Tom Lallas sanoi maanantaisessa lausunnossaan: ”Stan Lee on ja tulee aina olemaan amerikkalainen ikoni. Kaikki supersankarifanit ympäri maailmaa surevat hänen poismenoaan. Hänen veroistaan ei tule koskaan toista. Sen jälkeen, kun hänen rakas vaimonsa Joan kuoli 6. heinäkuuta 2017, hänen kiihkein toiveensa oli päästä hänen luokseen. Pitäkööt he toisiaan rakkautensa autuaallisessa, lämpimässä syleilyssä ikuisesti.”
Vanhenevan sarjakuvapioneerin vaikeat ajat pahenivat, kun Ditko kuoli aiemmin tänä vuonna, mikä painoi Leetä. Molempia pidettiin viimeisinä elossa olevina linkkeinä sarjakuvien ”kultaiselle aikakaudelle”, joka alkoi kesäkuussa 1938 ensimmäisen supersankarin Teräsmiehen esittelystä ja päättyi vuonna 1950.
Sarjakuvien ”hopeakausi” oli kuitenkin se aikakausi, jolloin Lee osoitti kykynsä. Fantastic Fourin ja Hämähäkkimiehen esittely merkitsi Marvel Comicsin aallonpohjan alkua, joka määritteli sarjakuvat ja supersankarit uudelleen – ja loi henkistä omaisuutta, joka on antanut voiman joillekin historian suurimmista elokuvasarjoista. Marvelin 1960-luvulla tuottamat sankarit ja pahikset johtivat myöhemmin Sonyn (Hämähäkkimies), Foxin (X-Men, Fantastic Four) ja Marvel Studiosin (Kostajat, Thor, Iron Man, Ant-Man) franchising-sarjoihin, ja Lee vaikutti suoraan useimpiin näistä luomuksista.
Lee työskenteli Kirbyn, Ditkon, John Busceman, Wally Woodin ja Don Heckin kaltaisten taiteilijoiden kanssa ja täytti niin sanotun Marvel-universumin taivaankannen paitsi supersankareilla myös avaruusolennoilla, jumalilla, vampyyreillä, hirviöillä ja mutanteilla, oudolla pantheonilla, joka oli mittakaavaltaan kosminen, mutta jota määrittivät myös sydäntäsärkevät tarinat kaipuusta ja outsiderin eetoksesta.
X-Menillä (Leen ja Kirbyn luomat) oli hämmästyttävät voimat, mutta heitä halveksittiin ja ymmärrettiin väärin mutantteina. Bruce Banner oli nerokas tiedemies, mutta hänet valtasi syyllisyys hänen alter egonsa, Hulkin, joka oli myös Leen ja Kirbyn luoma, hallitsemattoman raivon vuoksi. Sama tandem esitteli yksinäisen Hopeasurffarin, hohtavan avaruusmatkaajan, joka uhrasi vapautensa pelastaakseen kotimaailmansa.
Leestä ja Kirbystä tuli sarjakuvamaailman Lennon ja McCartney 1960-luvulla, mutta 1970-luvun lopulla Lee etsi pitkän ja maineikkaan uransa seuraavaa näytöstä Hollywoodista. (Viimeinen todellinen Marvelin supersankari, jonka Lee loi yhtiön jatkuviin kuukausittaisiin seikkailuihin, oli vuonna 1979 She-Hulk, vihreän Goljatin naisserkku). Lee muutti länsirannikolle vuonna 1981, ja hänestä tuli tuttu ääni lauantaiaamun piirretyissä, joissa esiintyivät muun muassa Hämähäkkimies ja X-Men.
Marvel teki ensimmäisen hyppäyksensä valkokankaalle vuonna 1986 Lucasfilmin epäonnisen Howard the Duck -filmatisoinnin myötä. Niin vaikeaa kuin sitä onkin nyt kuvitella, Marvelin maine Hollywoodissa oli 1990-luvulle asti surullinen, kakkossijan brändi verrattuna DC Comicsiin, jolla oli valkokankaalla megamenestys Teräsmiehen (1978) ja Batmanin (1999) myötä. Vasta Foxin X-Men vuonna 2000 ja Sonyn/Columbian Spider-Man vuonna 2002 tekivät Marvelista valkokankaalla sensaatiomaisen menestystarinan kustannusmaailmansa rinnalla. Lee oli siellä valkokankaalla luomustensa kanssa, valmiina Hollywoodin lähikuvaansa ja kaikkeen sitä seuranneeseen sankarilliseen menestykseen.
Robert Downey Jr., Iron Man -elokuvan tähti, kiteytti näkemyksensä Leen aikaansaannoksista maanantaisessa Instagram-viestissään: ”Olen kaiken velkaa sinulle. Lepää rauhassa Stan.”
Deadlinen Dominic Patten osallistui tähän raporttiin.